Kahdeksan huomiota avioliitosta, laista ja eduskunnan päätöksistä

kahdeksan

1. ”Tasa-arvoinen avioliittolaki” vs. sukupuolineutraali avioliittolaki

Voimassa oleva avioliittolaki (249/1929) on sukupuoliperusteinen.

Muutoslain 156/2015 mukaisesti muutettuna avioliittolaki olisi sukupuolesta riippumaton (sukupuolineutraali avioliittolaki).

Harhaanjohtava ilmaus ”tasa-arvoinen avioliittolaki” on markkinoinnissa vedonnut kansalaisiin ja kansanedustajiin – kukapa ei kannattaisi tasa-arvoa!

Kun tarkoitetaan sukupuolineutraalia avioliittolakia, niin siitä on harhaanjohtavaa käyttää ilmausta ”tasa-arvoinen avioliittolaki”.

Noin siksi, että jo voimassa oleva sukupuoliperusteinen avioliittolaki kohtelee jokaista avioliittoon aikovaa ihmistä tasa-arvoisesti.

Kielitoimiston johtaja Salli Kankaanpää on todennut:

”Sana ”tasa-arvoinen” ei kuitenkaan sinänsä ilmaise, keiden kannalta laki on tasa-arvoinen, vaan tarkoitettu merkitys on opittava erikseen. Sen sijaan ilmaus ”sukupuolineutraali avioliittolaki” on merkitykseltään läpinäkyvä ja siten täsmällisempi kuin ”tasa-arvoinen avioliittolaki”.”

2. Avioliiton tarkoitus

Avioliittoasetuksessa (820/1987) todetaan seuraavaa: ”Avioliiton tarkoituksena on perheen perustaminen siihen kuuluvien yhteiseksi parhaaksi sekä yhteiskunnan säilymiseksi. Avioliitto on tarkoitettu pysyväksi, jotta perheen jäsenet voisivat yhdessä luoda onnellisen kodin.”

Lakivaliokunnan mietintöön annetussa vastalauseessa todetaanJos avioliiton tarkoitus on perustaa rakastamansa ihmisen kanssa perhe, nykyinen lainsäädäntö asettaa samaa sukupuolta olevat parit väistämättä huonompaan asemaan, sillä he eivät voi solmia avioliittoa.”

Katso myös alla oleva kohta ”Avioliiton solmimisen ehdon kriteerinä rakastaminen?”

3. Lakivaliokunnan mietinnön 14/2014 vp sisällöstä ei käyty perusteellista keskustelua

Tiedossani ei ole näyttöä, että kukaan olisi yksiselitteisesti kumonnut mietinnössä esitettyjen yksittäisten asioiden paikkansa pitävyyden.

Vastalauseasiakirjassa (=vastustavan mielipiteen ilmaus) olisi pitänyt ottaa kantaa mietinnössä esitettyihin yksittäisiin asioihin – niin ei tehty.

Vastalauseessa ei kumottu mietinnössä esitettyjä asioita – esitettiin vain asioita yleisesti ikään kuin kokonaan uudessa aloitteessa.

4. Perustuslakivaliokunnan lausuma kanta (lausunto 15/2001 vp) on edelleen pätevä

”Avioliittolainsäädäntöä ja sen kanssa rinnasteisia lakeja säädettäessä on kyse sellaisista erityisistä yhteiskunnan tulevaisuuteen ja arvoihin liittyvistä ratkaisuista, joissa avioliiton asettaminen naisen ja miehen parisuhteena erityisasemaan lainsäädännössä on perusteltua”.

Mihin perustuen tuo ei olisi enää pätevä?

5. Asialliseen lainsäätämisjärjestykseen kuuluva lapsiin kohdistuvien vaikutusten arviointi jätettiin tekemättä

Lakivaliokunnan mietinnössä todetaan:

”Valiokunta kiinnittää erityistä huomiota myös siihen, että ennen näin merkittävien perheoikeudellisten lainsäädäntömuutosten toteuttamista tulisi laatia lapsivaikutusten arviointi. Asia nousi esille valiokunnan asiantuntijakuulemisissa. Lapsivaikutusten arviointi perustuu lapsen oikeuksien yleissopimuksen mukaiseen vaatimukseen asettaa lapsen etu ensisijaiseksi kaikessa lapsiin kohdistuvassa päätöksenteossa. Myös oikeusministeriö suosittaa arvioinnin tekemistä ohjeissaan.”

YK:n lapsen oikeuksien sopimuksen (3:1 artikla) mukaan kaikissa julkisen ja yksityisen sosiaalihuollon, tuomioistuimen, hallintoviranomaisten tai lainsäädäntöelinten toimissa, jotka koskevat lapsia, on ensisijaisesti otettava huomioon lapsen etu.

Jokaisella maailmaan syntyvällä lapsella on synnynnäinen oikeus olla syntymästään lähtien biologisen isänsä ja äitinsä yhdessä hoidettavana ja kasvatettavana. Jos joku on asiasta eri mieltä, niin hän on oikeutettu perustelemaan kantansa. Lapsen etua tarkasteltaessa on asiallista ottaa huomioon myös lapsen lähisukulaiset – lähtökohtaisesti ihmiselle on eduksi tuntea biologisten vanhempiensa lisäksi lähisukulaisensa.

Tiedossani ei ole näyttöä, jonka mukaan lapsen etu otettiin asianmukaisesti huomioon asian käsittelyssä.

6. Voimassa oleva avioliittolaki on linjassa perustuslain ja ihmisoikeusasiakirjojen kanssa

Lakivaliokunnan mietintöön annetussa vastalauseessa todetaan:

”Nykyinen lainsäädäntö sulkee samaa sukupuolta olevat parit avioliiton ulkopuolelle, mitä ei voida pitää enää nykypäivänä hyväksyttävänä ottaen huomioon yhdenvertaisuusperiaate.”

”Näin ollen katsomme, ettei suomalaisessa yhteiskunnassa voida enää esittää hyväksyttäviä perusteita sille, että samaa sukupuolta olevat parit eivät voi solmia avioliittoa, vaan nykyinen lainsäädäntömme on syrjivä.”

Tuosta näkemyksestä huolimatta vastalauseessa ei osoiteta todeksi, että nykyinen avioliittolaki olisi syrjivä.

Avioliiton solmimisen ehtoja tarkastellaan avioliittolaissa yksittäisen ihmisen lähtökohdasta, ei kahden ihmisen yhdessä muodostaman parin kannalta.

Perustuslaissa (eikä ihmisoikeusasiakirjoissa) ei ole sellaista säännöstä, jonka mukaan kahden miehen keskenään tai kahden naisen keskenään pitäisi saada solmia avioliitto.

YK:n ihmisoikeussopimuksen mukaan täysi-ikäisillä miehillä ja naisilla on oikeus solmia avioliitto – tuo toteutuu Suomessa nyt voimassa olevan avioliittolain mukaan.

Voimassa oleva avioliittolaki kohtelee jokaista ihmistä samalla tavalla riippumatta heidän seksuaalisesta suuntautumisestaan.

Voimassa oleva avioliittolaki on luonteeltaan tasa-arvoinen – laki kohtelee jokaista avioliittoon aikovaa yhdenvertaisesti.

Asian käsittelyssä ohitettiin asialliseen lainsäätämisjärjestykseen kuuluva perustuslainmukaisuuden arviointi.

Oikeusministeriön ohjeessa ”Säädösehdotusten vaikutusten arviointi” todetaan: Pitää arvioida vaikuttaako lakiehdotus esimerkiksi yksittäisen ihmisen perustuslain 2 luvussa mainittujen perusoikeuksien toteutumiseen”.

Tiedossani ei ole objektiivista näyttöä joka osoittaisi, että muutoslailla muutettuna avioliittolaki olisi perustuslain mukainen.

Lainsäätäjän pitää pystyä osoittamaan mikä olisi hyväksyttävä syy avioliiton esteelle, jonka vuoksi kaksi velipuolta ei saisi mennä keskenään naimisiin, vaikka he saisivat mennä naimisiin kolmannen miehen kanssa 1.3.2017 alkaen. Jos hyväksyttävää syytä ei ole, niin avioliittolaista tulisi syrjivä ja muutoslaki on perusteltua kumota mm. tuosta syystä johtuen.

Lakivaliokunnan mietintöön annetussa vastalauseessa todetaan ”Tasa-arvoinen avioliittolaki on perusoikeuskysymys”, mutta väittämää ei perusteltu vastalauseessa millään tavalla.

Ville Niinistön hallitukselle tekemässä kirjallisessa kysymyksessä KK 71/2015 vp (25.6.2015) todetaan ”Tasa-arvoinen avioliitto on ihmisoikeuskysymys”, mutta väittämää ei perusteltu millään tavalla.

Muutoslailla ei ole säädetty kellekään ihmiselle eikä millekään kansanryhmälle tai -ryhmille oikeutta mennä avioliittoon, koska jokaisella on yhdenvertainen oikeus mennä avioliittoon jo tällä hetkellä.

Jos muutoslaki kumotaan, niin kumoaminen ei tarkoita, että yhdeltäkään ihmiseltä otettaisiin pois oikeus mennä avioliittoon (perusoikeus) – muutoslain kumoamisen myötä kukaan ei menetä mitään hänelle kuuluvaa ihmisoikeutta.

7. Vieraslapsiadoptio

Jos muutoslaki tulee voimaan, niin kaksi miestä keskenään ja kaksi naista keskenään saavat aviopuolisoina oikeuden toteuttaa vieraslapsiadoption.

Biologisen isänsä ja äitinsä hoidettavana olleen adoptoitavaksi joutuvan lapsen kannalta ei ole oikein, jos hän joutuu kahden samaa sukupuolta olevan vieraan aikuisen adoptoitavaksi.

8. Avioliiton solmimisen ehdon kriteerinä rakastaminen

Lakivaliokunnan mietintöön annetussa vastalauseessa todetaan Jos avioliiton tarkoitus on perustaa rakastamansa ihmisen kanssa perhe, nykyinen lainsäädäntö asettaa samaa sukupuolta olevat parit väistämättä huonompaan asemaan, sillä he eivät voi solmia avioliittoa.”

Jos avioliiton solmimisen ehdon kriteeriksi hyväksyttäisiin oikeus saada mennä naimisiin rakastamansa ihmisen kanssa, niin silloin ei ole enää järkiperustetta rajoittaa avioliitto laissa vain kahden ihmisen väliseksi liitoksi ja silloin laissa pitäisi sallia useamman kuin kahden henkilön välinen avioliitto.

Kirjoittaja: Timo Lehtonen

Kirjoittaja

Aito avioliitto