Piispainkokoukseen tuotiin 12.3.2024 virkamiestyönä valmisteltu esitys hyväksyttäväksi, joka esittää asian kaunistellen kompromissiksi ja nykyisen tilanteen tunnustamiseksi. Todellisuudessa sen asiasisältö on säätää pakko kaikille Suomen ev.lut. kirkon seurakunnille alkaa vihkiä samaa sukupuolta olevia pareja ja lisäksi pakottaa kunkin paikallisen seurakunnan kirkkoherra valvomaan, että tämä toteutetaan hänen johtamassaan seurakunnassa. Sisällöltään siis hyvin radikaali antikristillinen esitys ja pakottaisi samalla myös seurakuntien johtajia toimimaan kristillisen vakaumuksensa vastaisesti.
Eihän tuollainen esitys voi menestyä, eihän?
Rivikansalaisena ajatellen näin selkeästi antikristillisen ja kirkon opin vastaisen esityksen ei luulisi saavan piispoilta mitään tukea. Ei ainakaan, jos piispat ajattelevat Raamattua, tunnustuskirjoja ja koko kristillisen kirkon säilyttämistä.
Yksi piispoista, Matti Salomäki Lapuan hiippakunnasta, esitti esityksen palauttamista uudelleen valmisteltavaksi. Kokouksen puheenjohtajana toiminut arkkipiispa sivuutti kuitenkin hänen ehdotuksensa. Sen sijaan hän toi äänestykseen tuosta poikkeavan ehdotuksensa, että esitys käsitellään heti. Vain esityksen käsittelystä heti pidettiin äänestys, jossa 9 piispaa äänesti käsittelyn pitämisen puolesta ja yksi vastaan.
Käsittelyvaiheessa piispa Jolkkonen esitti kannattavansa esitystä varauksin, jotka hän kirjasi liitteeseen. Piispa Salomäki vastusti esitystä.
Kahdesta eriävästä mielipiteestä huolimatta esityksen sisällön hyväksymisestä ei äänestetty, vaan voittaneeksi mielipiteeksi kirjattiin esityksen hyväksyminen. Äänestyksen sijaan pöytäkirjassa on maininta: ”Käsittelyn aikana piispa Salomäki ilmaisi vastustavansa päätösesitystä, mutta häntä ei kannatettu.” Äänestyksen puuttumisen vuoksi selvittämättä jäi, moniko ei kannattanut kumpaakaan ehdotusta, vaan olisi halunnut asian palauttamista uudelleen valmisteltavaksi.
Lopputulokseksi kirjattiin, että ”Piispainkokous päätti asiasta esityksen mukaisesti” eli esitys lähtee sellaisenaan kirkolliskokoukseen. Päätöksen jälkeen piispa Salomäki ilmoitti jättävänsä eriävän mielipiteen.”
Esityksen tekstin harhauttava muotoilu
Esitystekstiä piispainkokoukselle lukiessa havaitsee, että se sisältää paljon virheellisiä väittämiä ja ideologista johdattelua sen lisäksi, että siinä oli ilmiselviä valheita.
Piispa Matti Salomäki nostikin eriävässä mielipiteessään esiin yhden ison valheen tuosta esityksestä: ”Kirkko säilyy Kristuksen kirkkona riippumatta sen avioliittokäsityksistä ja käytännöistä”. Hän totesi, että tuo lause vaatisi avaamista ja miettimään, mikä itse asiassa on olennaista ja luovuttamatonta kirkon ykseydelle. ”Usein on ajateltu, että Katekismukseen on koottu keskeisin ja luovuttamattomin opetus.”
Kun esitystekstiä lukee tarkemmin, havaitsee että väite ”kirkon ykseydestä” on idealtaan absurdi: Kirkon ykseys paranee, jos aletaan vihkiä samaa sukupuolta olevia pareja. On helppoa ymmärtää, että tuollainen toimi todellisuudessa rikkoisi kirkkoa eikä ”lisäisi ykseyttä”. Ei mitään ykseyttä voi luoda sillä, että haluttaisiin toimia kristillisvastaisesti ja vihkiä muuta kuin mies ja nainen avioliittoon. Ja miten ykseyttä luotaisiin sillä, että seurakuntien johtajat pakotettaisiin levittämään ja tukemaan ideologisia näkemyksiä, eikä kristinuskoa?
Sivusta katsojana voi vain ihmetellä, olivatko piispat hämmentyneitä, sokeita esityksen harhauttavalle ja valheelliselle tavalle esittää asioita vai välinpitämättömiä todellisten seurauksien suhteen? Pöytäkirja asian käsittelyvaiheesta on kovin niukka eli se ei kerro kahta lausetta enempää eikä siteeraa käytettyjä puheenvuoroja. On hämmästyttävää, että kukaan muu piispa kuin Matti Salomäki ei ilmaise selkeästi, että esitys on kirkon opin ja Raamatun vastainen. Monet kirkon työntekijät ovat virkaanvihkimisen kautta sitoutuneet Raamatun mukaiseen totuuteen avioliitosta. Toteutuessaan esitys aiheuttaisi isoja muutoksia läpi koko kirkon ja sen opetuksen. Onhan täysin selvää, että jos kirkko virallisesti vihkii mitään muuta, kuin miehen ja naisen muodostaman avioparin, se ei enää ole kristillinen kirkko.
Piispa Jari Jolkkosen liitelausumasta ilmenee jonkinlainen epävarmuus esityksen sisällön merkityksestä, mutta ei selkeää ilmausta esityksen antikristillisyydestä. Lisäksi ajatus, että esitys jotenkin ”turvaisi” miehen ja naisen avioliiton asemaa, on johdattelevan esityksen indoktrinoiman ajattelun tuottama illuusio. Totuus on täysin päinvastainen: Miehen ja naisen avioliiton vuoksi ei ole mitään tarvetta tälle esitykselle. Esitys on syvästi loukkaava kristillisen miehen ja naisen avioliiton kannattajille.
Ovatko mielipiteet syy muuttaa kirkkojärjestystä?
Esityksessä annetaan kuva, että jos on erilaisia mielipiteitä kirkossa vaikuttavilla henkilöillä, niin se olisi jokin syy muuttaa kirkkojärjestystä.
Kirkon toiminnassa mukana olevilla henkilöillä on varmasti monenlaisia mielipiteitä. Erilaiset mielipiteet kirkon jäsenten kesken jostain asioista eivät ole kuitenkaan mikään peruste muuttaa kirkkojärjestystä! Kaiken, mitä kirkko opettaa, tulee perustua Raamattuun, eikä ”minusta tuntuu”-mielipiteisiin tai poliittis-ideologiseen aktivismiin kirkon sisällä.
Jos puhutaan siitä, että kirkolla on muuta kuin yksi avioliittokäsitys, niin se on valheen levittämistä. Sen sijaan yksittäisillä ihmisillä saattaa tietysti olla vaikka millaisia käsityksiä, mutta ne käsitykset ovat ihmisoppeja ja ideologisia näkemyksiä eikä Raamatun kuvaamaa totuutta avioliitosta.
Muunlainen avioliittokäsitys, kuin miehen ja naisen liitto, onkin poliittisten aktivistien ajamaa ideologista toimintaa. Sillä ei ole mitään tekemistä kristinopin ja Raamatun kanssa. Näiden poliittisten aktivistien tavoite ei ole suinkaan levittää Raamattuun perustuvaa totuutta avioliitosta, vaan muuttaa koko kirkko heidän ideologisia tavoitteitaan julistavaksi kanavaksi samalla estäen ja vaientaen jatkossa kristilliset näkemykset.
Miten tuhoaisit kirkon, jos olisit Paholainen?
Jos kaikki ev.lut. kirkossa haluaisivat noudattaa Raamattua ja tunnustuskirjoja, niin kirkko olisi melko immuuni ideologisia hyökkäyksiä vastaan. Kukaan ei ottaisi niitä vastaan eikä hyväksyisi.
No, kyllähän Paholainen tämän tietää.
Ovelin juoni on siis suunnitella sopivasti muunnettu totuus Raamatusta ja alkaa syöttää sitä ”toisena kristillisenä käsityksenä” ja toisena teologiana. Juuri näin on nyt tehty pitkän aikaa. Syötetään ideologista valhetta, että on olemassa kaksi rinnakkaista käsitystä avioliitosta, jotka ovat yhtä hyviä.
Kirkolliskokous hylännee esityksen
Koko 28 sivuinen esitys kirkolliskokoukselle löytyy täältä. Siinä väitetään perättömästi, että ”piispainkokouksessa vallitsee yksimielisyys” avioliiton muuttamisen tarpeesta.
On todennäköistä, että kirkolliskokous hylkää näin radikaalin esityksen. Olisi mukavaa, jos kirkolliskokous vastaisikin esitykseen lyhyesti:
”Kirkkokäsikirja ja avioliitto perustuvat kristinuskoon Raamatun mukaisesti, eikä ideologisiin näkemyksiin, yksilöiden mielipiteisiin tai ihmisoppeihin.”
Vaikka kirkolliskokous päättää varmaankin säilyttää Suomen ev.lut. kirkon kristillisenä avioliittoon liittyen, niin silti iso huolenaihe on se, että miten niin monet piispat eivät näe tämmöisen esityksen asioita kaunistelevan tekstin taakse sen ideologisuutta, haitallisuutta ja vaarallisuutta. ”Olkaa palavia eikä penseitä” puolustamaan kristillisyyttä ja kristillistä näkemystä. Lienee tuttu lause piispoille.