Tällainen yleistävä toteama on kaikkea muuta kuin objektiivinen. Tällainen luonnehdinta monisuhteisuuden näkyvyydestä luo kuvaa, että ”hei, tämähän on aika yleistä ja tavallista nykyään.” Tilastollisesti ei voida sanoa muuta kuin, että monisuhteisuus on edelleen marginaalinen ilmiö. Ihmisten asenteita pyritään usein muokkaamaan haluttuun, sallivampaan suuntaan kuvaamaalla jotakin ilmiötä yleisenä. Sensijaan erikoiset ja harvinaiset asiat herättävät yleensä enemmän kummeksuntaa ja epäluuloja ihmisten mielissä. Polyamoriaa pyritään nyt siksi arkipäiväistämään. On toki totta, että monisuhteisuutta nostetaan nyt paljon mediassa esille. Se ei kerro niinkään kyseisen ilmiön laajuudesta, vaan enemmänkin ihmisten aktiivisesta mielenmuokkaamisesta suhteessa monisuhteisuuteen.
Otsikossa sanotaan: ”Rakastan sinua ja sinua – perinteisen parisuhteen rinnalle nousee vaihtoehtoja: ”Lintuhäkin oven pitää olla auki”.
Jo otsikossa tulee ilmi uudenlainen käsitys rakkaudesta. Siinä hylätään yksiavioisuus ja uskollisuus, ja esitellään se vain yhtenä vaihtoehtona. Artikkelista saa kuvan, että monisuhteisuus ja yksiavioisuus olisivat samanarvoisia vaihtoehtoja. Mitä on sellainen romanttinen rakkaus, jossa ei antauduta vain yhdelle ihmiselle? Se näyttäisi palvelevan ihmisen itsekkäitä haluja, ja olevan kaukana toista palvelevasta,toisen parasta etsivästä rakkaudesta. Monisuhteisuudessa rakkaus näyttäytyy haaleana oman itsensä toteuttamisena. Palava rakkaus ei jaa rakkautensa kohdetta, vaan intohimoisesti haluaa tuon rakkaan itselleen, ja kun molempien sydämet haluavat toisensa kokonaan, se luo syvää kiintymystä ja yhteyttä. Mielikuva häkistä, jossa ovi on auki, ei istu ihmisten maailmaan. Ihminen ei ole mikään tipunen, eikä sitoutuminen luo ihmisen ympärille häkkiä. Jos parisuhde, yksiavioinen avioliitto tuntuu ahdistavalta, on ihmisen syytä miettiä, miksi näin on. Vastavuoroinen ja tasapainoinen suhdehan voi parhaimmillaan saada pariskunnan molemmat osapuolet kokemaan suurta iloa ja vapautta.
”Monet kokevat, ettei yksi ihminen voi täyttää ihmissuhteen kaikkia tarpeita”, Kirkko ja Kotimaa viittaa Nyt-liitteen juttuun . Miksi näin on, jos on? Keskittyvätkö ihmiset liikaa itseensä, eivät toiseen osapuoleen, ja hänen tarpeisiinsa?
Kirkko ja Kaupungin artikkelissa ääneen päsee seurakunnan perheneuvojakin: ”Polyamoria ei sovi joka jaanalle ja jampalle, mutta jotkut elävät niin tyytyväisinä”.
Tyytyväisyys ei ole riittävä eettisyyden mittariksi. Moni saattaa hyvinkin elää tyytyväisenä elämäänsä, vaikka heidän ihmissuhderatkaisunsa eivät olisi toisille tai yhteiskunnalle suositeltavia ja hyviä, ja loppupeleissä vähiten heille itsellensä. Seurakunnan perheneuvojalta odottaisi jykevämpää arvopohjaa, kuin tällaista ”if it feels good, it can`t be so bad.” -ajattelua. Monisuhteisuus ei ole sopiva pohja perhe-elämälle. Lapset eivät kaipaa vaihtuvia aikuisia, vaan pysyvää ja rauhallista kotia. Artikkelissa nostetaan monisuhteisuuden ongelmaksi mustasukkaisuus. Mustasukkaisuutta yritetään monisuhteisuudessa jollain lailla suodattaa, mutta sen varsinaista viestiä ei vastaanoteta. Ihmisen kaipuu yhteyteen ja yhdeksi tulemiseen ei ole poistettavissa. Mustasukkaisuus kertoo siitä, että rakkauden luonnetta ei noin vain muuteta lukumääräneutraaliksi.
Jutussa kerrotaan siitä, kuinka avioliitossa puolisot pitävät toisia kumppaneita liittonsa ohella: ”Olen ollut kaksikymmentä vuotta naimisissa, mistä yli viisi vuotta minulla ja aviomiehelläni on ollut mahdollisuus myös muihin suhteisiin, kunhan niistä neuvotellaan etukäteen kumppanin kanssa.” Tällainen toiminta on tosiasiassa kyseisen avioliiton mitätöimistä, murentamista ja kristillisestä näkökulmasta 6.käskyn räikeää rikkomista. On siis noloa, vaikkakin johdonmukaista, että juuri Kirkko ja Kaupunki -julkaisu nostaa esille monisuhteisuutta.
Avioliittolain muutoksen jälkeen ei yhteiskunnallisessa keskustelussa ole enää keskiössä avioliitto ja se, millä edellytyksillä se voidaan solmia. Monisuhteisuutta tehdään nyt tutuksi ja hyväksyttävämmäksi yhä kiihkeämpään tahtiin:
Helsingin Sanomissa kirjoitettiin Simone de Beauvoirin elämästä 14.6.2020. keskittyen hänen polyamoriseen elämäntapaan.
”Eräällä iltapäiväkävelyllä lokakuussa 1929 Sartre ja Beauvoir tekivät historiallisen sopimuksen, joka on myöhemmin inspiroinut tuhansia ihmisiä. He päättivät alkaa avoimeen suhteeseen, jonka ehdot tarkistettaisiin kahden vuoden välein. Sivusuhteista puhuttaisiin avoimesti. Tuo sopimus kesti koko heidän elämänsä ajan, loppuun asti.” Mitä hyvää ja seuraamisen arvoista heidän elämäntavassaan oli? Sitä HS ei osaa kertoa.
Anna -lehdessä 13.5 nostettiin monisuhteisuus ja parisuhteen tulevaisuus esille artikkelissa: avoin suhde, polyamoria ja kumppanuusvanhemmuus ovat arkipäivästyneet -tarvitsemmeko enää perinteistä
parisuhdetta? Artikkelissa tulee hyvin esille yhteiskunnallinen murros, ja se, mihin pyritään seuraavaksi:
”Parisuhteet ja sen edustamien perhearvojen isoja uhkia ovat olleet homoseksuaalinen rakkaus ja yksiavioisuuden kyseenalaistaminen. Edellisen kohdalla maailma on jo muuttunut selvästi. Samaa sukupuolta olevien oikeus avioliittoon on kirjattu Suomessakin lakiin. Yksiavioisuuden vaatimus sensijaan keskusteluttaa yhä. Vaikka yleinen moraalikoodisto on muuttunut sallivaksi, polyamorialta ja polygamialta puuttuu yhä virallinen siunaus.”
Ei ole sattumaa sekään, että 1.3.2017 astui voimaan ns. sukupuolineutraali avioliittolaki ja Seta ry jo 7.2.2017 ilmoitti hyväksyneensä Polyamoria – monisuhteisuusyhdistys Seta ry:n jäsenjärjestökseen.
Kyseinen jäsenjärjestö on kritisoinut monisuhteisten ”heikkoa laillista asemaa” ja valittanut monisuhteisten kohtaamia ”ennakkoluuloja”.
Pasi Turunen, toinen Aito avioliitto -kansalaisaloitteen tekijöistä kommentoi Kirkko ja Kaupungin polyamoria-artikkelia osuvasti näin Facebookissa: ”Mitä minä sanoin” -hetkiä. Aito avioliitto -kansalaisaloitteen aikana teimme neljä ”ennustusta” siitä, mitä avioliittolain muutoksesta seuraa yhteiskunnassa.
Yksi neljästä oli about tällainen: ”Yhteiskunnassa aletaan keskustelemaan muiden poikkeavien suhdemuotojen normalisoimisesta.” Esimerkiksi jos kerran sukupuolella ei ole merkitystä, niin mitä merkitystä on rajoittaa suhteessa olevien lukumäärä vain kahteen? Kas näin. Nyt Helsingin ev. lut. seurakuntayhtymän lehti Kirkko ja Kaupunki hehkuttaa polyamoriaa. Sillä siis tarkoitetaan ”monisuhteessa” eläviä.”
Monisuhteisuudelle haetaan nyt hyväksyttävää statusta. Yhteiskunnalle on haitallista vähentää yksiavioisuuden arvostusta, sillä vahvat avioliitot ja perheet ovat yhteiskunnallisen eheyden ja vakauden perusta. Polyamoria on harvojen valinta, ja sellaisena se pysyköön. Monisuhteisuuden nostaminen yksiavioisuuden rinnalle ja, sen tarkastelu näennäisen neutraalisti on tietoista asennekasvatusta medialta.
Kirkko ja Kaupunki katsoo tehtäväkseen opastaa artikkelin lopussa meitä sanastolla polysuhteista, metamuruista ja soolopolyista. Kirkko ja Kaupungille heitän yhden termin, johon sen kannattaisi palata kiireen vilkkaa, lukijoidensa ja kirkkonsakin parhaaksi:
Aito avioliitto: yhden naisen ja yhden miehen liitto.
Kirjoittaja on Susanna Koivula
Aito avioliitto ry:n toiminnanjohtaja
