On mielenkiintoista, miten joidenkin sanojen merkitykset alkavat elää omaa elämäänsä. Wikipedian mukaan tasa-arvo tarkoittaa kaikkien ihmisten yhtäläistä arvoa yksilöinä ja yhteiskunnan jäseninä. Siis sanan merkitys on alun perin myönteinen ja hyvä. Kuitenkin sen varjolla on tehty historian saatossa enemmän hirmutekoja kuin ehkä minkään muun sanan. Ranskan vallankumouksesta muistamme iskulauseen ”vapaus, veljeys, tasa-arvo”. Ja sitten giljotiini. Kommunistisen aatteen jalo pyrkimys oli aineellisen hyvinvoinnin jakaminen tasa-arvoisesti ihmisten kesken, mutta lieneekö mikään muu aate tuottanut niin paljon tuskaa, kärsimystä ja kuolemaa kuin se. Kun tasa-arvon käsitettä aletaan käyttää ideologisessa viitekehyksessä jonkin ihmisryhmän etujen ajamiseen, se saa todellisuudessa uuden sisällön: siitä tulee terroria. Koska tätä ei kuitenkaan haluta tunnustaa, se synnyttää valheen ilmapiirin.
Historia toistaa itseään myös nykyajassa, kun tasa-arvo on kaikkien huulilla ja sitä käytetään mitä kummallisimpien asioiden ajamiseen. Esimerkiksi sukupuolineutraalia avioliittolakia on kutsuttu tasa-arvoiseksi avioliittolaiksi. Mikä siinä on tasa-arvoista? Määritelmän mukaan siis tasa-arvo tarkoittaa kaikkien ihmisten yhtäläistä arvoa yksilöinä ja yhteiskunnan jäseninä. Kuitenkin kyseinen laki nimenomaan kieltää tuon yhtäläisen arvon kaikkein heikoimmilta ihmisiltä, lapsilta, riistämällä heiltä tärkeimmän ihmisoikeuden – oikeuden isään ja äitiin.
Toinen sana, jonka käyttö on usein lievästi sanottuna erikoista, on turvallinen. Kaikki ymmärtävät, kun puhutaan turvallisuudesta liikenteessä – on pyrittävä ajamaan turvallisesti, siis ehkäisemään liikenneonnettomuuksien vaara. Mutta jos kirkossa kielletään puhumasta avioliitosta miehen ja naisen välisenä liittona, jotta kirkko olisi turvallinen, vaikka kirkkolaki ei muunlaista avioliittoa edes tunne, niin maalaisjärjellä ajatellen perustelu tuntuu järjettömältä. Minkälaisen vaaran aiheuttaa se, että kirkossa puhutaan kirkkolain mukaisista asioista? Vielä räikeämpi tilanne on kouluissa, joissa ”turvallisuuden” nimissä eri tavoin häiritään kasvavien lasten seksuaalista kehitystä ja näin aiheutetaan heissä pikemminkin turvattomuutta.
Sanojen merkitysten muuttamisen lisäksi keksitään uusia sanahirviöitä, jotka omalta osaltaan kuvastavat yhteiskunnan valheellista ilmapiiriä. Eräs tällainen käsite on sukupuolten moninaisuus. Jokainen syvimmältään tietää, jos vain haluaa tunnustaa, että biologisia sukupuolia on tasan kaksi, ei enempää eikä vähempää. Erilaisia sukupuolisia identiteettejä ja tuntemuksia omasta sukupuolesta on sen sijaan loputon kirjo, mutta se ei vaikuta sukupuolten määrään, kaksi mikä kaksi. Mutta nyt jopa jotkin kunnianarvoisat organisaatiot laittavat lomakkeisiinsa sukupuolivaihtoehdoiksi ”mies-nainen-muu”. Mikä ihmeen ”muu”? Olen varma, että tulevaisuudessa – joko vuosien tai vuosikymmenten kuluttua – tällaisille hullutuksille vielä epäuskoisina nauretaan.
Nimimerkki Silminnäkijä