Psykoterapeutti Anne Schaub-Thomas kirjoittaa äidin ja syntymättömän lapsen välisestä suhteesta näin:
Äidin ja lapsen välinen suhde on biologinen ja sen tulee kestää pitkään.Tutkimukset näyttävät jo vuodesta 1969 että kiintymys äitiin on perusta lapsen turvallisuudelle; malli tulevaisuuden sosiaalisille suhteille. Äidin kyky tunnistaa vauvansa on tiedostamattoman suhde tiedostamattomaan. Tämän suhteen kyseessä ollessa lääkäreiden tulisi olla todella nöyriä. Äidit eivät tarvitse neuvoja vaan turvallisen ympäristön.
Vauvan mantelitumakkeeseen jää jälki viimeisistä kohdussa vietetyistä kuukausista. Vauva jättää äitiinsä geneettisen jalanjäljen isästään ainakin 30 vuodeksi; isän, äidin ja lapsen interaktiivinen unioni.Aistit ovat myös interaktiivisessa tilassa. Kosketusaisti toimii jo 2.viikosta alkaen, sen jälkeen tulevat hajua ja makuaisti. Aistitiedoista muodostuva kokemusvarasto luo sillan kohdun sisäisen ja ulkoisen elämän välille. Tämä luo turvallisen kiintopisteen vauvalle ja osaltaan vaikuttaa vauvan tulevaisuuteen. Se osallistuu eri kehitysvaiheisiin ja luo toisaalta turvallisen muiston tai sitten stressin aiheen.
Sijais-synnytyksessä tämä suhde katkaistaan ja lapsi saa kokea sen seuraukset. Lapsi kokee sarjan biologisia ja tunne-elämän katkoksia. Myös raskaana oleva nainen kokee tämän katkoksen, sillä hän on tietoinen siitä että kantaa sisällään uutta elämää.
Raskaana olo ei tarkoita lapsen synnyttämistä. Syntyy kuilu kehon ja mielen välille; samaan tapaan kuin prostituoidut luovat kuilun kehonsa ja mielensä välille. Nainen ei voi tätä hyväksyä kuin olemalla vieras omalle keholleen. Ihminen on hukassa kun hänen ykseytensä on hukassa.Vauva ei voi kiintyä äitiinsä sijaissynnytyksen kyseessä ollessa. Sijaissynnytyksessä vauva kokee merkittävän traumaattisen eron, joka jättää lähtemättömiä jälkiä sekä suuren avoimen kysymyksen identiteettiin. Henkilö tulee pelkäämään koko elinikänsä että tämä eron aiheuttama tuska tulee uusiutumaan. Tämä vasta-syntyneen tuska on verrattavissa paniikkihäiriöön.
Vauva elää jättämisen aiheuttaman tuskan ja surun; äidin menetyksen ja hylkäämisen aiheuttaman surun. Syntyessä vauva ei ole kypsä psyykkisesti. Hänellä on somaattinen muisti ja hän tuntee suurta epävarmuutta. Sijaissynnytyksen kyseessä ollessa vauvalla ei ole omaa ääntä vastustaa tätä suurta eroa, tuskaa ja surua.
”Henkilön perustukset auttavat pysymään pystyssä kun elämä on kovaa.”
”Emme voi sanoa ettemmekö me tienneet.”
—
Käännös Heikki Tallgren
