Kanadalaistutkimus: Samaa sukupuolta olevien kotien lapset eivät pärjää yhtä hyvin.

Sukupuolineutraali laki on ollut Kanadassa voimassa yli kymmenen vuotta.Sukupuolineutraali laki on ollut Kanadassa voimassa yli kymmenen vuotta.

(Kirjoittaja: Professori Mark Regnerus)

Kanadan väestötilastoon pohjautuva uusi akateeminen tutkimus antaa viitteitä siitä, että äidillä ja isällä on lapsille merkitystä. Samaa sukupuolta olevien kotien lapset eivät pärjää yhtä hyvin.

Lokakuussa 2013 Review of the Economics of the Houshold -aikakausjulkaisussa julkaistiin tutkimus, jossa analysoitiin erittäin laajaa väestöpohjaista aineistoa. Sen perusteella homo- ja lesbopariskuntien lapset valmistuvat lukiosta vain 65 prosentin todennäköisyydellä verrattuna vastakkaista sukupuolta olevien ja  avioliitossa elävien parien  parien lapsiin. Myös sukupuolella on merkitystä: tytöillä on poikia enemmän ongelmia, sillä homomiesten tyttärien valmistumismäärä lukiosta on dramaattisesti alhaisempi.

Yhdysvaltalaistutkimuksista poiketen tämän tutkimuksen arvio perustui 20 prosentin otantaan Kanadan väestöstä. Samaa sukupuolta olevilla kanadalaispariskunnilla on vuodesta 1997 lähtien ollut mahdollista saada kaikki verotukselliset ja valtiolliset edut, ja vuodesta 2005 alkaen he ovat voineet solmia avioliiton.

Siinä missä yhdysvaltalaisessa väestölaskennassa samaa sukupuolta olevien kotitaloudet on pitänyt arvioida sukupuolen ja itseraportoidun perheen pään lukumäärän perusteella, on kanadalaisessa väestönlaskussa nuorilta aikuisilta kysytty: ”Oleteko avoliitossa vai naimisissa olevan mies- tai naisparin lapsi?” Tutkimuksen suorittanut ekonomisti Douglas Allen huomautti, että sangen moni homo- tai lesbovanhemman kanssa kasvanut kanadalaislapsi on itse asiassa elänyt yksinhuoltajaäidin kanssa. Tämä vastaa vuonna 2012 tehdyn New Family Structures -tutkimuksen havaintoja. Allen kykeni kuitenkin eristämään aineistosta ja analysoimaan satoja joko avo- tai aviosuhteessa olevien homo- ja lesboparien kanssa eläviä lapsia.

Tutkimus kykeni siis vertaamaan rinta rinnan samaa sukupuolta ja vastakkaista sukupuolta olevien pariskuntien nuoria aikuisia lapsia, sekä yksinhuoltajakotitalouksissa ja muun tyyppisissä kotitalouksissa kasvaneita lapsia. Allen kiinnitti erityisesti huomiota kolmeen avainlöydökseen:

… vastakkaista sukupuolta olevien avioparien lapsilla oli korkeat lukiosta valmistumismäärät verrattuna muihin; lesboperheiden lapsilla on hyvin alhaiset valmistumismäärät verrattuna muihin; ja muut neljä perhemuotoa [avosuhde, homosuhde, yksinhuoltaja äiti, yksinhuoltaja isä] ovat samanlaisia toinen toisiinsa nähden ja sijoittuvat ääripäiden (naimisissa / lesbosuhteessa) väliin.

Regressiomallien ja erilaisten kontrollimuuttujien tarkastelun jälkeen Allen tekee sen johtopäätöksen, että heikkoa koulumenestystä ei voida perustella heikommalla koulussakäynnillä tai sillä, että homo- ja lesbovanhemmat olisivat vähemmän koulutettuja. Samaa sukupuolta oleville pareille luonteenomaista oli päinvastoin korkeampi koulutustaso ja heidän lapsensa oli koulussa kirjoilla vastakkaista sukupuolta olevien lapsia suuremmalla todennäköisyydellä. Siitä huolimatta heidän lapsensa valmistuminen koulusta huomattavasti myöhemmin oli todennäköisempää. Sama pitää paikkansa avoliitossa asuvien samoin kuin yksinhuoltajaäitien ja -isien lasten kohdalla. Tämä korostaa sitä, kuinka vähän aineisto on muuttunut kuluneiden vuosikymmenien aikana, kun on kyse laajoista korkeatasoisista otannoista. Äidistä ja isästä muodostuva ehyt kotitalous säilyy edelleen lasten edistymistä koulussa kuvaavana kultaisena standardina. Yllättävää kanadalaisessa aineistossa on havainto, että yleisesti ottaen esboparien lapset menestyvät heikommin kuin jopa yksinhuolajien lapset.

Allenin suorittaman tutkimuksen todella ainoalaatuinen aspekti saattaa kuitenkin olla tutkimuksen kyvyssä tehdä havaita samaa sukupuolta olevien kotien sukupuolelle ominaiset (gender specific) vaikutukset lapsiin. Allen kirjoittaa:

…samaa sukupuolta olevien parien kotitaloudelle ominainen sukupuolinen koostumus heijastuu dramaattisella tavalla lasten koulusta valmistumisen kanssa. Tyttöjen tapauksessa … Kontrolleista ja siitä huolimatta asuvatko tytöt tällä hetkellä homo- tai lesbokotitaloudessa, todennäköisyys lukion päättämiselle on huomattavasti alhaisempi, kuin minkään muun tyyppisen kotitalouden kohdalla. Miesparin kodissa elävillä tytöillä on vain 15 prosentin todennäköisyys valmistua lukiosta verrattuina tyttöihn, jotka ovat kasvaneet vastakkaista sukupuolta olevan avioparin kodissa.

Vaikka samaa sukupuolta olevien parien lapset näin ollen menestyvät yleisesti ottaen heikommin, tämä epäsuhta ei jakaudu tasaisesti, vaan riippuu siitä mikä on lapsen ja hänen vanhempiensa sukupuoli. Pojat pärjäävät paremmin – tarkoittaen, että he valmistuvat koulusta todennäköisemmin – miesparin kotitaloudessa kuin naisparin. Tyttöjen kohdalla tilanne on päinvastoin. Tämä tutkimus ei siten heikennä ainoastaan väitteitä siitä, ettei samaa ja vastakkaista sukupuolta olevien vanhempien lapsien kehityksessä havaita mitään eroja, mutta myös sitä väitettä, että äidit ja isät ovat korvattavissa toinen toisillaan. Eivät ole. Kaikissa tutkimuksissa on omat rajoituksensa ja niitä on tässäkin. Tutkimus ei kykene jäljittämään niiden lasten kotien historiaa, eikä syntymän olosuhteita, joiden koulunkäyntiä arvoitiin: Olivatko he aiemmasta heteroseksuaalisesta liitosta, adoptoituja vai kohdunvuokrauksen tai hedelmöityshoitojen avulla syntyneitä? Lopuksi, väestötilastointi ei erotellut naimisissa olevia homo- ja lesbopariskuntia avoliitossa olevista. Tästä huolimatta kyse oli pariskunnista.

Tämän tutkimuksen rajoitteet ovat tosiasiallisesti vaatimattomat verrattuna sen merkittäviin ja ainoalaatuisiin vahvuuksiin, joihin kuuluu huolellisen perusteellinen analyysi massiivisesta kansallisesti edustavasta aineistosta, joka on saatu maasta, jonka hallitus on kauan sitten hyväksynyt samaa sukupuolta olevat parit ja vanhemmat. Tähän saakka emme ole nähneet koetta, joka tulisi näin lähelle ideaalia.

Allenin tutkimuksen julkaisu jatkaa tällä alalla uuden, väestöpohjaisen tutkimuksen esiinnousua, joka on paljolti vienyt maata sellaisten populaarien ja akateemisten aktivistiväitteiden alta, joita on käytetty oikeusistuimissa samaa sukupuolta olevien avioliittojen puolesta. Väitteiltä, joiden mukaan samaa ja vastakkaista sukupuolta olevien parien kodit nähdään täysin toistensa kaltaisina.

Ovatko American psykologiyhdistys ja Amerikan sosiologiyhdistys olleet liian nopeita ja luottavaisia julistamaan ”ei eroavaisuuksia” sellaisella uudella tutkimusalueella, jolle on ollut luonteenomaista jakuvasti turvautua pieniin ei-satunnaisiin otantoihin? Kenties. Ehkä naimisissa olevilla äidillä ja isällä sittenkin on merkitystä.

—–

MARK REGNERUS on sosiologian professori Teksasin yliopistossa (Austin) ja Austin Instituutin Perheen ja Kulttuurin tutkimuksen laitoksen tutkija.
Käännös perustuu 8.10.2013 The Public Discourse -verkkolehdessä julkaistuun artikkeliin  A Married Mom and Dad Really Do Matter: New Evidence from Canada. Julkaistaan luvalla. Käännös: Pasi Turunen (palautetta käännöksesta voi antaa [email protected])

LUE MYÖS sivuiltamme: BRADLEY MILLER: Samaa sukupuolta olevien avioliitot
 kymmenen vuoden jälkeen:
 Oppitunteja Kanadasta

 

Kirjoittaja

Aito avioliitto