Gender-ideologia määrittelee sukupuolen ihmisen sisäiseksi kokemukseksi. Toisin sanoen, tyttö voi olla poika, jos hän nyt niin vaan sattuu kokemaan tai päinvastoin. Sukupuolisuuden suurta halveksimista ja väärinymmärrystä on sanoa tähän tapaan, ”höpö höpö, ei kuule sukupuoli määräydy sen perusteella mitä jalkojen välissä heiluu tai ei heilu. ” Ei kai kukaan kuvaile keuhkojakaan sosiaaliseksi konstruktioksi, vaan jokainen taitaa ymmärtää niiden merkityksen ja tehtävän ihmiskehossa. Gender-ajattelu pyrkii tekemään tyhjäksi sen tosiasian, että ihmisen biologinen sukupuoli on ihmisen varsinainen sukupuoli.
Sukupuoli-identiteetin häiriöstä kärsivät henkilöt kokevat olevansa vastakkaista sukupuolta kuin mikä heidän biologinen sukupuolensa on. Häiriö on tunnustettava häiriöksi, ei joksikin tavoiteltavaksi päämääräksi. Jos välitämme tulevien sukupolvien hyvinvoinnista, emme kylvä lapsiin tai nuoriin epävarmuutta omaa sukupuoltaan kohtaan, vaan vahvistamme tyttöjen identiteettiä kasvussaan naisiksi ja poikia kasvussaan miehiksi. Ei pidä puuttua tähän tarkoituksenmukaiseen ja tavalliseen kehitykseen tai leimata tätä luonnollista kasvua ahdasmieliseksi, sillä silloin toimimme vastoin todellisuutta ja lähimmäisemme parasta.
Lapsia ja nuoria ei saa siis käyttää gender-ideologian koekaniineina. Päiväkodeissa ja kouluissa ei pidä edistää sukupuolineutraaliuden vaatimuksia tai hämmentää oppilaita sukupuolen moninaisuus-puheilla. Lasten ja nuorten sukupuoli-identiteetin häiriöihin tulee toki kiinnittää huomiota ja ottaa ne vakavasti, mutta ei massojen kustannuksella. Varsin marginaalisesta ilmiöstä, kuten ns.transsukupuolisuudesta pyritään tekemään valtavirtaa.
6,6 % pojista ja 4,9 % tytöistä toimi jatkuvasti toiselle sukupuolelle tyypillisillä tavoilla (1997, yhdysvallat) 10 % sekä tytöistä että pojista oli tuonut esille toiveen, että he olisivat toista sukupuolta (2003, Hollanti). 1.2 % lukiolaisista kertoi olevansa tran-sihmisiä ja 2.5 % epävarmoja sukupuoli-identiteetistään (2014, uusi–Seelanti). (Lähde: Sukupuolen moninaisuus. Seta ry; 2014)
Mitä vanhempiin nuoriin mennään, niin sitä pienemmäksi transsukupuolisten prosentuaalinen osuus supistuu. Huomionarvoista on myös se, ettei lasten toive olla toista sukupuolta ole pääsääntöisesti pysyvä kokemus.
John Hopkinsin sairaalan entinen johtava psykiatri Dr.Paul.R. McHugh onkin kiinnittänyt huomiota tietoon, että transsukupuolisia tunteita ilmaisevista lapsista 70-80% kadottaa tällaiset tuntemukset spontaanisti ajan kuluessa. Tarvitsemme tasapainoista puhetta sukupuolisuudesta aikana, jolloin naiseus ja mieheys nähdään kovin pinnallisesti ja niitä ikään kuin suoritetaan. Kuka tukisi tyttöä, joka ei koe itseään riittävän tällaiseksi tai tuollaiseksi pitääkseen itseään naisena tai poikaa, joka ei koe olevansa mies, suhtautumaan myönteisellä tavalla omaan sukupuoleen? Tarjotaanko tässä kohtaa jo vapaalippua gender-landiaan: ”voit määritellä sukupuolesi itse”… ?
Tampereen yliopiston nuorisopsykiatrian professori Riittakerttu Kaltiala-Heino painottaa, että
”nuorisoikäiselle on tyypillistä identiteettihämmennys, epävarmuus siitä, kuka olen, kuka minun pitäisi olla ja mikä minä oikeasti olen. Tässä ajassa ratkaisuksi tarjoutuu sukupuoli, jonka korjauksen ajatellaan ratkaisevan kerralla kaikki ongelmat, Kaltiala-Heino pohtii. Nuorisopsykiatrian professori perää malttia transsukupuolisten etuja ajavilta kansalaisjärjestöiltä, jotta hämmentyneen nuoren sukupuoli-identiteettiä ei lyötäisi lukkoon liian aikaisin. Alaikäisiä ei leikata mutta jo varhain aloitetut hormonihoidot voivat aiheuttaa peruuttamattomia muutoksia kehoon. Vakavin seuraus on mahdollinen hedelmättömyys. Päätöksentekoa mutkistaa se, että aivojen nuoruusiän kehitys edellyttää sukupuolihormonien erittymistä. Hollantilaistutkimuksessa selvitetään parhaillaan, haittaako varhain aloitettu hormonihoito aivojen kehitystä.”
Saman lehtiartikkelin viimeinen kappale on järkyttävää luettavaa: ”Keskustelu transsukupuolisten hoidosta on kuumentunut niin, että alan asiantuntijat ja heidän perheensä ovat saaneet transaktivisteilta tappouhkauksia”.
Toivottavasti Suomesta ei koskaan tule gender-ideologian ihmemaata, jossa perinteinen (ja oikea) käsitys sukupuolisuudesta olisi paheksuttavaa tai gender-ideologian syleilystä tulisi eräänlainen pätevyysvaatimus kasvatusalalle. Amerikassa voi joutua suuriin ongelmiin, jos pitäytyy siinä ilmeisessä totuudessa, että tytöt ovat tyttöjä ja pojat ovat poikia. Texasissa nimittäin irtisanottiin tänä syksynä kaksi päiväkodin työntekijää, koska he eivät halunneet kutsua John-nimistä tyttöä pojaksi, koska he eivät halunneet hämmentää muita lapsia väittämällä tätä pientä tyttöä pojaksi.
Itse sain viime keväänä yhteydenoton eräältä kommunistilta (Suomen kommunistisen puolueen jäsen). Hän kutsui minua erittäin ilkeäksi ihmiseksi, koska olin kirjoittanut blogitekstin ”Sukupuolia on kaksi, kas kummaa”, käski vaihtamaan alaa tai ainakin ilmoittamaan, etten voisi koskaan työskennellä sukupuolivähemmistöön kuuluvien kanssa. Samainen henkilö oli ehdolla kansanedustajaksi tänä vuonna. En ota ”työnohjausta” tuntemattomilta henkilöiltä vastaan, joten jätin kyseisen viestin omaan arvoonsa. Huoli kyllä heräsi siitä, että mihin suuntaan tällaisen viestin lähettäjä haluaa Suomea viedä?
Tervettä käsitystä sukupuolisuudesta on vaalittava kouluissa, kodeissa, päiväkodeissa, kirkossa ja eritoten eduskunnassa, jos todella haluamme lasten ja nuorten parasta.
Ei jätetä puhetta sukupuolisuudesta yksin niille tahoille, joiden todellinen päämäärä on murtaaluonnollinen sukupuolisuus.
—–
