Helsingin Sanomissa 27.11.2015 on juttu ”Soitettiin, ettei tarvitse tulla” – naispari jäi ilman hedelmöityshoitoa. Siinä todetaan yliopistosairaaloiden lääkäreiden katsovan, ettei hedelmöityshoitolaki velvoita antamaan hoitoja samaa sukupuolta oleville pareille. Yliopistosairaaloiden lääkärit ovat tehneet asiassa järkevän päätöksen.
Jos naisen kanssa parisuhteessa oleva nainen voi hedelmöityä, mikäli hän on sukupuoliyhteydessä miehen kanssa, niin hän ei tarvitse hedelmöityshoitoa. Tuollainen nainen on terve lapsen saamista ajatellen, eikä hän siksi tarvitse hoitoa tullakseen raskaaksi. Hän voi tulla raskaaksi ilman hedelmöityshoitoa, joten hän ei tarvitse hoitotoimenpidettä.
Suomen kielessä sana hoito tarkoittaa hoitamista/hoitotoimenpidettä. Hedelmöityshoito tarkoittaa lapsettomuuden hoitoa keinosiemennyksen, koeputkihedelmöityksen tms. avulla.
Laissa hedelmöityshoidoista (1237/2006) todetaan: ”Tässä laissa säädetään sellaisen hedelmöityshoidonantamisesta, jossa ihmisen sukusolu tai alkio viedään naiseen raskauden aikaansaamiseksi….”
Jos naisen kanssa parisuhteessa oleva nainen hankkii lapsen ollen tietoinen siitä, että kyseinen lapsi ei saa olla syntymästään lähtien biologisen isänsä ja äitinsä yhdessä hoidettavana, niin nainen toimii väärin lasta kohtaan: kyseisen lapsen kohdalla ei toteudu jokaisella maailmaan syntyvällä lapsella oleva synnynnäinen oikeus olla syntymästään lähtien biologisen isänsä ja äitinsä yhdessä hoidettavana.
Mitään ihmisen synnynnäistä oikeutta ei voi kukaan milloinkaan ottaa ihmiseltä pois. Vaikka synnynnäinen oikeus ei aina käytännössä toteudu, se ei poista oikeuden olemassaoloa (vrt. ihmisen oikeus omaan omaisuuteensa ei katoa, jos se varastetaan). Jokaisella maailmaan syntyvällä lapsella oleva synnynnäinen oikeus olla syntymästään lähtien biologisen isänsä ja äitinsä yhdessä hoidettavana ei milloinkaan voi toteutua sellaisessa perheessä, jossa lapsi on joko kahden miehen tai kahden naisen hoidettavana (ilman isää tai äitiä).
Kirjoittaja: Timo Lehtonen
