Sukupuolineutraalia avioliittolakia on puolustettu tasa-arvon nimissä. Todellisuudessa kyse on avioliiton määrittelystä aivan uudella tavalla. Vuosituhansien ajan kaikissa yhteiskunnissa avioliitto on määritelty miehen ja naisen väliseksi.
Miksi avioliiton uudelleen määrittely on sitten ongelmallista? Mircea Trandafir on tutkinut sukupuolineutraalin avioliittolain vaikutusta heteroavioliittoihin Hollannissa. Tutkimuksen mukaan sukupuolineutraali avioliittolaki on heikentänyt avioliiton arvostusta ja vähentänyt avioliittojen määrää maallistuneiden hollantilaisten parissa.
Sukupuolineutraalin avioliittolain kielteinen vaikutus heteroseksuaalisiin avioliittoihin voimistuu ajan kuluessa. Avioliiton kaltainen vuosituhantinen instituutio säilyy muistona ihmisten mielissä, vaikka sen perusteet uudella avioliittolailla vesitettäisiinkin. Ajan kuluessa ja nuorten saadessa uuden avioliittokäsityksen mukaista seksuaaliopetusta sen kielteinen vaikutus heteroavioliittojen vakauteen vahvistuu. Lasten pahoinvointi kasvaa samassa suhteessa avioliiton suojan kadotessa.
Yhtenä syynä avioliiton arvostuksen vähenemisen on se, että sukupuolineutraali avioliittolaki määrittelee avioliiton aikuisten ehdoilla niin, ettei siihen enää sisälly lapsen oikeutta kasvaa biologisen isänsä ja äitinsä hoidossa. Tällöin avioliiton merkitys heikkenee instituutiona, jonka on tarkoitus sitoa isä ja äiti toisiinsa ja biologisiin lapsiinsa. Samaa sukupuolta olevien parien kodeissa lapset on aina erotettu joko biologisesta isästään tai äidistään.
Professori Paul Sullinsin tutkimusten mukaan lapsella on kaksi kertaa todennäköisemmin mielenterveyden ongelmia samaa sukupuolta kuin eri sukupuolta olevien parien perheissä. Yllättävänä voidaan pitää, että Sullinsin mukaan ongelmat edelleen pahenevat solmitun sukupuolineutraalin avioliiton myötä.
Sukupuolineutraali avioliittolaki ei siis parannakaan samaa sukupuolta olevien parien perheissä kasvavien lasten asemaa, vaan sen vaikutus on tältäkin osin kielteinen. Tämän on ajateltu johtuvan siitä, että uuden lain myötä lapsen biologinen juurettomuus normalisoidaan ja lapselta näin viedään oikeus surra puuttuvaa isää tai äitiä. Avioliiton tuoma vakaus samaa sukupuolta olevien perheissä lisää lasten pahoinvointia, koska se normalisoi epänormaalin eron biologisesta isästä tai äidistä.
Eduskunnan päätös sukupuolineutraalin avioliittolain voimaan saattamiseksi ei palvele lapsen etua. Kuitenkin juuri lapsuus tarvitsee erityissuojelua: lapsuuden merkitystä koko elinkaaren hyvinvointiin on vaikea liiaksi korostaa.
—–
