Blogitekstini Tarina Hannusta,josta tulee Kerttu on kuohuttanut sateenkaariaktivistien mielet jälleen kerran ja jo aiemmin kokemani ajojahti on voimistunut. Aktivistien kielteisen palautteen keihäänkärkenä on nämä kaksi asiaa:
1. Kirjoitukseni sukupuolen moninaisuudesta (eli gender-ideologiasta) ovat aktivistien mielestä syrjiviä ja loukkaavia.
2. Blogitekstieni sukupuolikäsityksen vuoksi aktivistit olettavat minun aiheuttavan vahinkoa lapsille ja nuorille ja siksi esittävät, että olisin sopimaton toimimaan kirkon nuorisotyöntekijän virassa ja tämän vuoksi he yrittävät saada minut irtisanotuksi. Jälleen kerran. Lue aiemmista kokemuksistani täältä: Sananvapauden hinta on nousussa
Sateenkaariliikkeen aktivistit toimivat hyvin samankaltaisesti ympäri maailmaa. Jos olet julkisesti eri mieltä sen arvojen kanssa, niin kimpussasi ympärilläsi on pian tosi suvaitsevaista porukkaa ja osa heistä haluaa viedä maineesi lisäksi rahasi ja asemasi. Minulta tosin pienituloisena työläisenä ei ole kovin paljon vietävää..
Mutta se mitä minulla on, sana ja kynä, on joillekin liikaa.
Syrjivää, loukkaavaa, ivallista.
Tällaista palautetta saan ihmisiltä, jotka eivät suvaitse tekstejäni, mutta jotka eivät voi olla niitä lukemattakaan. Kirjoitanpa pehmeästi tai terävästi, niin jotkut loukkaantuvat asiaani. Ei ole kyse niinkään siitä, miten kirjoitan vaan siitä mitä kirjoitan. Voin sanoa sen hitaasti, voin sanoa sen nopeasti: sukupuolia on vain kaksi: nais- ja miessukupuoli. Transsukupuolisuuden kokemus ei tee miehestä naista tai naisesta miestä. Se on geneettisesti m a h d o t o n t a . Vaikka minä kokisin olevani 2,2 metrinen koripalloilija, joutuisin edelleen varvistamaan ylettyäkseni hattuhyllylle.
En ole teksteissäni koskaan kiistänyt sitä, etteikö kukaan voisi kokea olevansa vastakkaista sukupuolta tai peräti sukupuoleton. Koen empatiaa ihmisiä kohtaan, joilla on syystä tai toisesta vaikeaa olla omassa sukupuolessa. He tarvitsevat kuuntelijaa ja viestiä, että he ovat arvokkaita kaikkine kokemuksineen ja tuntemuksineen. Tuntuu aika turhalta kertoa tätä aktivisteille, mutta muille sen haluan sanoa. Sen sijaan vastustan sitä, että minun tai kenenkään muun pitäisi ryhtyä ojentautumaan sukupuoli-identiteetin häiriön mukaan, kieltämään ihmisen biologia (tiede) /ja kristillinen ihmiskäsitys (vakaumus).
Minun käsiäni on yritetty sitoa Sakasti.fi:stä löytyvän yksittäisen artikkelin kautta.
Sukupuoli ja seksuaalisuus kirkon kasvatustyössä
Tuo artikkeli ei lähde liikkeelle kirkon omasta teologiasta määritellessään sukupuolta, vaan sukupuolikäsitys on pitkälti kopioitu sateenkaariliikkeen ideologiasta ja artikkelin sanaston lähteissä on mm. Seta ry ja Transtukipiste. Jokainen ihminen on yhtä arvokas kuin muutkin, mutta se ei ole perusteltu syy tehdä sukupuoli-käsitteestä ajatuksellista (abstraktinen). Sukupuoli on biologiaa. Artikkelissa todetaan onneksi näinkin: ”–Kirkossa ja yhteiskunnassa niistä on erilaisia näkemyksiä. Erilaisuuden keskellä pyrimme kuulemaan ja kunnioittamaan kaikkia ihmisiä.” Kirkon sisällä on siis erilaisia näkemyksiä ja silloin myös minun näkemykseni sinne sopii. Minun näkemykseni on myös varsin sievässä linjassa kirkon opin ja tunnustuksen kanssa, toiset on tehty miehiksi ja toiset naisiksi.
Niin kauan kun kirkolliskokous ei päätä, että sukupuolia on enemmän kuin kaksi(!) niin kirkon työntekijää ei voida velvoittaa syleilemään sukupuolen moninaisuus-aatetta työssään. Ja jos joskus tulevaisuudessa `sukupuolen moninaisuus´ saisi virallisen aseman kirkossa, niin pyyhkisin pölyt jaloistani.
”On oikein kohdella Eskoa Liisana”. Näin minuun on vedottu eräässä blogiani koskevassa palautteessa.
Onko se oikein?
Ei ole eettisesti oikein pitää miestä naisena. Vain biologinen nainen voi olla nainen. Transnainen on mies, joka kokee olevansa nainen. Jos ihminen todella kohdataan omana itsenään, niin on tiedostettava tämä: miehen aito identiteetti on olla mies ja naisen aito identiteetti on olla nainen. Tämä voi loukata jotakuta, mutta näin asianlaita on. En hyväksy sitä, jos tasa-arvolakia yritetään tulkita siten, että totuus sukupuolesta täytyisi kieltää ja vaientaa.Kutsuisin kuitenkin sukupuolen korjannutta ja juridisesti sukupuolensa vahvistanutta henkilöä tämän uudella nimellä.Transsukupuolista ihmistä ei saa syrjiä, olipa kyseessä työ tai opiskelu-asia tms. Väärinkäsitysten välttämiseksi nämä asiat on todettava.
On täysin mahdollista säilyttää biologiaan pohjautuva sukupuolikäsitys ja samanaikaisesti pitää huolta siitä, ettei ketään kansalaista syrjitä sukupuoli-identiteetin tai sukupuolen ilmaisun perusteella. Aktivistit eivät halua tunnustaa tätä, vaan he vetoavat tasa-arvolakiin, jotta kriittinen näkymys sukupuolen moninaisuudesta näyttäytyisi lainvastaisena ja jopa johtaisi rangaistukseen.
Paheksun sitä, että lapsille opetetaan heidän identiteettiään haavoittavaa aatteellista sukupuolikäsitystä tasa-arvon nimissä. On selvää, että identiteettivähemmistöön kuuluvaa ihmistä tulee kohdella samalla tavalla kuin muitakin ihmisiä. Vähemmistön huomioiminen ei saa kuitenkaan johtaa enemmistön kaltoinkohteluun. Sukupuoli-identiteetin ristiriidasta kärsivät lapset tarvitsevat syliä ja ohjausta, eivät ristiriitansa paisuttamista vaan sen kohtaamista aikuisen kanssa, rakkaudellisessa ja totuudellisessa ilmapiirissä. Gender-ideologiaan perustuvan sukupuolikäsityksen vyöryttäminen alaikäisille on epäeettistä ja vahingollista. Sen sijaan lapsille on kerrottava, että tytöt kasvavat naisiksi ja pojat miehiksi ja niin on hyvä. Lapsille voi myös kertoa, että transnainen on mies ja transmies on nainen ja näin vähentää lapsen kokemaa hämmennystä aikana, jolloin sukupuolesta puhutaan pitkälti silkkaa puutaheinää.
`Voit valita oman sukupuolesi´, `voit olla sukupuoleton´, `sukupuoli voi olla naiseuden ja mieheyden, ulkopuolella, välissä, yläpuolella ja viistottain´ ja Opetushallituksen tasa-arvo-opasta mukaillen `sukupuoli voi tarkoittaa identiteettiä, vaaleanpunaisia sukkia, stereotypioita ja valtarakenteita´.
Ja mitä tulee vielä noihin aktivistien esittämiin perusteettomiin syytöksiin: biologiaan perustuva sukupuolikäsitys ei vahingoita ketään eikä siihen pitäytyminen tee ketään epäpäteväksi Suomen evankelis-luterilaisen kirkon virkaan.
Transsukupuolisuutta kokevilla henkilöillä on keskimäärin korkea itsemurha-prosentti ja paljon masennusta ja nämä on suorassa yhteydessä asiaan, jonka kanssa he painivat eli sukupuoli-identiteetin häiriöön.Identiteetti-vähemmistöön kuuluvat eivät kärsi siksi, että biologia osoittaa toiset naisiksi ja toiset miehiksi, kuten joskus kuulee väitettävän. Transsukupuolisuutta kokevien toivon saavan oikea-aikaista apua ja tukea. Heitä ei auteta muuttamalla koko yhteiskunnan sukupuolikäsitystä, kirkkoa myöten.
Kirjoittaja on Susanna Koivula
Aito avioliitto ry:n puheenjohtaja
