Suomessa ja ympäri maailmaa nostetaan jatkuvasti otsikoihin transihmiset ja sukupuolen korjausleikkaukset. Molemmat termit tosin johtavat meidät heti harhaan. Ei ole erikseen transihmisiä, vaan me kaikki olemme ihan vaan ihmisiä.
Todella pieni prosentti ihmisistä kärsii sukupuoli-identiteetin häiriöstä ja heitä kutsutaan milloin transsukupuolisiksi ja milloin transihmisiksi. Heidän kokemuksensa ristiriidasta biologisen sukupuolen ja sukupuoli-identiteettinsä välillä on varmasti aito. He tarvitsevat siis apua tällaisen ristiriidan selvittämisessä, mutta nyt yhteiskuntamme tarjoaa eriskummallista ratkaisumallia, jossa ihmisen kokemus nostetaan kaiken tiedon yläpuolelle ja heitä ohjataan ”korjaamaan” kehoaan.
On toki niitäkin, jotka eivät lähde lääketieteelliseen sukupuolen korjaamiseen, mutta haluaisivat muuttaa juridista sukupuoltaan.
Dr. Paul R. McHugh, Johns Hopkins -sairaalan entinen johtava psykiatri määrittelee transsukupuolisuuden mielenterveyden häiriöksi. Dr.McHugh toteaa näin
”transsukupuolinen tekee johtopäätöksen, että hän on erilainen kuin hänen fyysisen kehonsa todellisuus, hänen mieheytensä tai naiseutensa. Dr McHughin mukaan tällainen häiriö (disorder) on samankaltainen kuin vaarallisen laihan anorektikon, joka katsoo itseään peiliin ja ajattelee olevansa ylipainoinen. ”
Ihmisten kokemuksille ei tule antaa liiallista painoarvoa, eihän anorektikollekaan sanota, että ”Emme halua rajoittaa itsemäärämisoikeuttasi, joten unohdetaan se, että olet oikeasti hyvin alipainoinen ja avun tarpeessa.” Sukupuolen korjausleikkauksiin ohjaaminen on siis kuin kehottaisi anorektikkoa laihduttamaan.
Dr. McHugh korostaa,
”että sukupuolen vaihtaminen on biologisesti mahdotonta. Ihmiset, jotka menevät sukupuolielinten korjausleikkaukseen eivät muutu miehistä naisiksi tai toisinpäin. Ennemminkin heistä tulee feminiinisiä miehiä tai maskuliinisia naisia. Transsukupuolisuuden väittäminen kansalaisoikeus-asiaksi ja kirurgisiin toimenpiteisiin rohkaiseminen ovat todellisuudessa yhteistyön tekemistä mielenterveyden häiriön kanssa ja sen edistämistä. ”
Sukupuolen korjausleikkauksissa käyneillä henkilöillä on 20 kertaa korkeampi itsemurhariski kuin ei-transsukupuolisilla henkilöillä. On siis rehellisesti todettava, ettei ihmisiä tulisi ohjata tällaisiin prosesseihin vaan etsiä rakentavaa ratkaisua muualta. Sukupuoli-identiteetin häiriötä ei voida hoitaa leikkelemällä kehoa tai muuttamalla juridista sukupuolta.
Tyttöjen ympärileikkauksia kritisoidaan laajalti ja syystäkin, mutta gender-ideologian pohjalta tehtävät massiiviset sukuelinten silpomiset sen sijaan saavat aplodeja ja rohkeus-palkintoja. Silpomisella en tarkoita sitä, etteikö sukupuolen korjausleikkauksissa hyödynnettäisi huippukirurgiaa vaan sitä, että ihmiset joutuvat rajujen toimenpiteiden kohteeksi.
Psykiatrian erikoislääkäri Matti Huttunen luettelee sukupuolen korjausleikkauksessa tehtäviä toimenpiteitä näin:
”Usean leikkauksen sarjana poistetaan kohtu ja munasarjat sekä muotoillaan sukuelinten alue uuden sukupuolen mukaiseksi. Miehestä naiseksi leikkauksessa poistetaan kivekset, kivespussin ihosta muotoillaan häpyhuulet, peniksen iho käännetään vaginan sisäpinnaksi rakennettuun onteloon, terskasta muotoillaan klitoris. Hermoradat pyritään säilyttämään niin, että tuntoherkkyys mahdollisimman hyvin säilyisi, virtsaputki muotoillaan uudelleen.”
Sukupuolen korjausleikkauksissa ja transsukupuolisten korjaushoidoissa tähdätään siihen, että naisesta voisi niiden avulla tulla mies tai miehestä nainen. Kysy itseltäsi, tuleeko ihmisestä oikea barbie-nukke, jos häntä operoidaan barbin näköiseksi erilaisilla plastiikkakirurgisilla toimenpiteillä. Ei tule. Hän voi kyllä erehdyttävästi näyttää barbilta ja kokea itsensä sellaiseksi. Yhtä mahdotonta kuin ihmisen on tulla oikeaksi barbi-nukeksi leikkauksilla on miehen tulla naiseksi tai naisen tulla mieheksi leikkauksien avulla.
Valtio rahoittaa käytännössä uskomushoitoja rahoittaessaan sukupuolenkorjausleikkauksia ja sinä osallistut näihin kustannuksiin veronmaksajana. Intersukupuolisuus on poikkeuksellinen kehityshäiriö ja siihen hoidon saamisen näen eri asiana kuin sen, että transsukupuoliseksi itsensä kokeva henkilö hakeutuu esimerkiksi sukupuolen korjausleikkauksiin.
Joissakin scifi-elokuvissa kuvataan tilanteita, joissa roolihahmo on vankina vieraassa ruumiissa. Tämän kaltaista tarinaa viljellään hätkähdyttävän usein lehtiartikkeleissa, joissa on haastateltu ns. transsukupuolisia ihmisiä. ”Vankina naisen ruumiissa” tai ”Synnyin väärään sukupuoleen” -otsikot ja sloganit ovat jo peruskauraa mediassa. Hymistelyä ja hehkutusta riittää näiden teemojen käsittelyssä, mutta missä on terve kriittisyys?
Fobia-leimojen pelossa ihmiset eivät uskalla kertoa todellisia ajatuksiaan sukupuolisuudesta ja siksi ääneen jäävät vain gender-ideologian edistäjät ja myötäilijät. Demokraattisessa maassa tulisi olla vapaus ilmaista itseään ilman vihapuheen tai uhkailujen kohteeksi joutumista. Toisin ajattelevien vaientaminen pelolla kertoo siitä, ettei oma asia kestä kriittistä tarkastelua.
Gender-kritiikissä tai sukupuolen korjausleikkausten kriittisessä tarkastelussa ei ole kyse ihmisten vastustamisesta tai syrjinnästä. Kaikki ihmiset ovat samanarvoisia, mutta kaikki käsitykset sukupuolisuudesta eivät ole yhtä totuudenmukaisia, luotettavia tai tavoiteltavia. Gender-kritiikki sisältää positiivisen viestin: olet riittävä, olet hyväksytty. Sen sijaan gender-ideologia viestittää sukupuoli-identiteetin häiriöstä kärsivälle ihmiselle: voit hyväksyä itsesi Jos vähän korjailet itseäsi.
Sukupuolten korjausleikkauksien sijasta tulisi keskittyä arvostamaan naista naisena ja miestä miehenä. On siis osattava nähdä ero sukupuolisterotypioiden ja sukupuolten välillä, ei kaikkien naisten tarvitse olla samanlaisia tai miesten yhdestä puusta veistettyjä. Mies on mies, rustasipa hän runoja tai kaatoipa hän karhuja ja nainen on nainen, olipa hän pullantuoksuinen äiti tai piilokalju vapaa-ottelija tai mitä tahansa näiden väliltä. Tämä on todellista sukupuolten rikkautta!
Sen sijaan gender-henkinen termi ”sukupuolen moninaisuus” on oikeasti biologisen sukupuolen merkityksen kiistämistä, sukupuolen korjausleikkauksien ihannointia ja sukupuolisuuden häivyttämistä sukupuolisensitiivisyyden nimissä.
Gender-ideologian pohjalta meille väitetään; sukupuolella ei ole merkitystä vanhemmuudelle (lapsen voi erottaa äidistään/isästään), avioliitto ei ole muuta kuin kahden (tai useamman henkilön) romanttinen suhde,synnynnäinen sukupuoli voi olla väärä sukupuoli (vankina kehossaan), sukupuolen ”korjausleikkauksissa” naisista tulee miehiä ja miehistä naisia, sukupuoli on kahle ja että, sukupuolierot ovat vain pinnallisia. Näitä perustellaan tunteilla ja pseudotieteellisillä ”tosiasioilla.”
Suomi on jo matkalla gender-ideologian ihmemaaksi ja viimeisin todiste tästä on Opetushallituksen uusi opas ”Tasa-arvotyö on taitolaji”. Oppaan sivulla 13 kerrotaan esimerkiksi näin: Jokaisella on oikeus määritellä sukupuolensa. Jos voisin erota valtiosta mielenilmauksena Opetushallituksen uutta opasta kohtaan, niin olisin sen jo tehnyt. .
