(Kirjoittaja: Carson Holloway)
Usein sukupuolineutraalin avioliiton kannattajat mielellään rinnastavat vastakkaisen näkemyksen siihen järjen vastaiseen rasismiin, josta kumpusi pyrkimys laatia rotujen väliset seka-avioliitot kieltäneitä lakeja, joilla estettiin eri rotua tai etnisiä ryhmiä olevia pareja solmimasta avioliittoa keskenään. Rinnastus on harhaanjohtava, sillä nämä kaksi liikettä ovat perusteiltaan täysin erilaisia. Toinen pyrkii puolustamaan ymmärrettävää käsitystä avioliitosta, kun taas toinen pyrki saavuttamaan rodullisen puhtauden.
Yksi sukupuolineutraalia avioliittoa ajavan liikkeen tehokkaimmista poleemisista työkaluista on ollut (ja varmasti tulee jatkossakin olemaan) sukupuolineutraalin avioliiton rinnastaminen rotujen väliseen avioliittoon. Tämän ajatuksen mukaan tämän päivän sukupuolineutraalin avioliiton vastustus on sukua eilispäivän rasistien ja rotuerottelijoiden harjoittamalle vastustukselle. Jos tämä oletus on pitää paikkansa, silloin sukupuolineutraalin avioliittolain tunnustaminen lainsäädännössä näyttäisi perutellusti toteuttavan yhdenvertaisuuden. Suuri yleisö, kuten omamme, joka on laajasti hyväksynyt tämän rinnastuksen, voisi sellaiseen askeleeseen ainakin myöntyä sen jälkeen, kun korkein oikeus on niin määrännyt.
Nyt korkein oikeus on tosiasiallisesti ottanut sellaisen askeleen ja niin tehdessään antanut uskottavuutta sukupuolineutraalin ja rotujen välisen avioliiton rinnastamiselle. Tätä argumenttia tullaan käyttämään toisin ajattelevien huonoon valoon saattamiseksi ja demonisoimiseksi, niiden, jotka eivät halua olla osallisina avioliiton merkityksen vääristelyssä. Meille sanotaan, että sellaiset toisinajattelijat eivät eroa, eivätkä ole yhtään parempia kuin menneiden aikojen kiihkoilevat rasistit, jotka vaahtosivat rotujen välisiä seka-avioliittoja vastaan.
Avioliiton puolustajilla ei kuitenkaan ole mitään syytä säyseästi alistua siihen kohtaloon, jonka vasemmisto on heille suunnitellut. Heillä on oikeus, ja suorastaan velvollisuus, jatkaa avioliiton puolustamista miehen ja naisen välisenä liittona, jotta laajalle levinnyt virheellinen käsitys tulisi korjatuksi, ja jotta eräänä päivänä jopa korkeimman oikeuden ratkaisu voitaisiin kumota. Heillä myös on oikeus ja velvollisuus puolustaa itseään vasemmiston jo voitonriemuisesti julistamilta suunnitelmilta käyttää syrjinnänvastaisia lakeja pakottamaan perinteisten arvojen kannattajat hyväksymään liitot, joita he eivät hyvällä omatunnolla voi pitää aitoina avioliittoina. Siksi on tarpeellista avioliiton puolustajille kumota tekaistun valheellinen syytös siitä, että heidän pyrkimyksillään olisi mitään yhteistä historiassa esiintyneen rotujen välisen avioliiton vastustamisen kanssa.
Harhaanjohtava rinnastus
Rotujen välisten avioliittojen ja samaa sukupuolta olevien avioliittojen vastustajien vaikuttimien välillä on tärkeä ero: Amerikassa ei koskaan ollut, eikä olisi voinut olla, liikettä, joka olisi vastustanut rotujen välistä avioliittoa pyrkimyksenään hyökätä itse avioliittoa vastaan. Toisin kuin nykyiset sukupuolineutraalin avioliiton vastustajat, menneisyyden rasistit ja rotuerottelijat eivät esiintyneet avioliiton koskemattomuuden puolustajina. Päinvastoin, rotujen välisiä avioliittoja vastustavat rasistit olivat peloissaan ja täysin tietoisia siitä, että seka-avioliitot olisivat todellisia avioliittoja; että niissä voi syntyä ja kasvaa uutta ihmiselämää.
Jokainen tiesi esimerkiksi, että musta mies ja valkoinen nainen tai valkoinen mies ja musta nainen voivat saada lapsia, joissa yhdistyy molempien ihonväri. Tätä oli tapahtunut vuosisatojen ajan. Vapaus solmia seka-avioliittoja perustui perinteiseen tapaoikeuteen. Niinpä lait, joilla rotujen väliset avioliitot kiellettiin, eivät ainoastaan kieltäytyneet tunnustamasta seka-avioliittoja, vaan jopa pyrkivät rankaisemaan niistä. Lakien laatijat näet tiesivät sellaisten liittojen olevan todellisia avioliittoja, ja että niillä oli luonnostaan taipumusta saavuttaa avioliiton päämäärä: ihmissuvun uusien jäsenten syntymien ja kasvattaminen. Rotujen väliset avioliitot täytyi estää, ei suinkaan siksi, että rasistit ajattelivat sellaisten avioliittojen olevan mahdottomia, vaan juuri siksi, että rasistit tiesivät, että ne olivat mahdollisia.
Tässä valossa perinteisen avioliiton puolustajien ja rotujen välisten avioliittojen vastustajien motiivit eivät ainoastaan ole erilaisia, vaan itse asiassa täysin vastakkaisia. Ensin mainitut vastustavat samaa sukupuolta olevien liittoja, koska tietävät, ettei sellainen voi olla avioliitto, eli liitto, joka periaatteessa kykenee synnyttämään uutta ihmiselämää. Jälkimmäiset taas vastustivat rotujen välisiä liittoja juuri siksi, että tiesivät niiden voivan toimia avioliittoina edellä kuvatussa merkityksessä.
Toisin kun nykypäivän avioliiton puolustajat, rotujen välisten avioliittojen puolustajat eivät tuolloin olleet lainkaan kiinnostuneita puolustamaan avioliiton koskemattomuutta sellaisena kuin se oli aina ymmärretty. He olivat kiinnostuneita sen sijaan jostakin täysin muusta asiasta, joka ei millään tavalla liity avioliittoon: rotupuhtauden vaalimisesta ja valkoisten ylivallan säilyttämisestä. Siksi Amerikassa ei koskaan ole ollut merkittävää liikettä yksinomaan rotujen välisiä avioliittoja vastaan.
Rotujen välisten seka-avioliittojen vastustus oli osa laajempaa liikettä, jonka pyrkimyksenä oli pitää mustat sosiaalisesti ja poliittisesti alempiarvoisina ja puolustaa rotuerottelua koulutuksessa ja kaikissa julkisissa palveluissa, samoin kuin tehokkaasti riistää mustilta äänioikeus. Sitä vastoin perinteisen avioliiton puolustajilla ei ole lainkaan sellaisia aikeita. Niillä, jotka pyrkivät pitämään avioliiton yhden miehen ja naisen välisenä liittona eivät pyri perustamaan eri julkisia kouluja homoille ja vielä vähemmän viemään heiltä äänioikeutta.
Edellä esitetyn hahmotelman yleisluontoista tarkkuutta ei heikennä yksittäisten vastaesimerkkien olemassaolo. Kenties jotkut mielikuvitukselliset rasistit perustelivat vastustuksensa siten, että seka-avioliittojen katsottiin uhkaavan avioliittoinstituutiota. Ensiksi jo edellä käsittellyistä syistä, olisi mahdotonta esittää mitään järkiperäistä perustelua tämän ”uhkan” tueksi. Kukaan ei voi mielekkäästi väittää, että avioliiton tarkoitusta heikennetään, kun puolisot edustavat eri rotuja. Mutta toiseksi, sellaisten poikkeavien tapausten olemassaolo ei mitenkään muuttaisi kansalaisoikeuksien vastaisen liikkeen luonnetta. Kuten sanottu, se ei ollut olemassa avioliiton puolustamiseksi vaan pitääkseen mustaihoiset sosiaalisesti ja poliittisesti alempiarvoisessa asemassa.
Yhtä lailla jotkut homovastaiset kiihkoilijat saattavat nykyään vastustaa samaa sukupuolta olevien liittoja siksi, että heidän mielestään lainsäädännön pitäisi yleisesti pyrkiä vainoamaan ja nöyryyttämään homoja. Tällaiset vastenmieliset perustelut eivät voi kuitenkaan järkevästi tai aiheellisesti saattaa avioliittoa vilpittömästi ja vakavissaan puolustavia huonoon valoon. Se, että tällaisia ihmisiä ei motivoi halu väheksyä homoja, voidaan havaita siitä tosiasiasta, että he yleensä ymmärtävät avioliiton määrittelyllä olevan lukuisia muita seurauksia liittyen esimerkiksi avioeroon ja avioliiton ulkopuoliseen seksiin.
Hedelmättömyys ja ehkäisy
Kaikkein kiihkeimmät samaa sukupuolta olevien avioliittojen puolustajat väittävät, että rinnastus kaikesta huolimatta on perusteltu. Heidän mielestään sukupuolineutraalin avioliiton vastustaminen on yhtä järjenvastaista ja rasistista kuin rotujen välisen avioliiton vastustaminen. Molemmissa tapauksissa vastustus riippuu heidän mielestään siitä, että avioliiton kannalta epäolennainen piirre yritetään saada näyttämään olennaiselta. Lisäksi he syyttävät perinteisen avioliiton kannattajia siitä, että nämä toisissa yhteyksissä myöntävät kyseisen piirteen olevan avioliiton kannalta epäolennainen. Tällaista epäjohdonmukaisuutta pidetään merkkinä siitä, että vastustaminen perustuu todellisuudessa pahantahtoisuuteen.
Tämä piirre on tietysti avioliiton suuntautuminen suvunjatkumiseen – lasten syntymiseen ja heistä huolehtimiseen. Eivätkö monet heteroseksuaaliset avioliitot itse asiassa epäonnistu suvun jatkamisessa joko puolisoiden hedelmättömyydestä tai henkilökohtaisista valinnasta johtuen? Kuitenkin vain harvat kieltävät tällaisten liittojen olevan itse asiassa avioliittoja.
Tämä perustelu ei ole yhtään vakuuttava. Ensiksikin, vaikka olisikin mahdotonta perustaa avioliiton merkitys sen suhteesta lasten saamiseen ja kasvattamiseen, tästä ei seuraisi, että ne jotka eivät ole vielä hyväksyneet korkeimman oikeuden uutta määritelmää avioliitosta, ovat kuin ne rasistit, jotka keksivät rotuperusteisia edellytyksiä avioliitolle. Osoittaakseen, että avioliiton puolustajat ovat yhtä lailla järjenvastaisia rasisteja, ei riitä osoittaa, että he ovat tässä kohtaa väärässä. Hehän saattavat yksinkertaisesti puolustaa väärää uskomusta, eikä kaikkia vääriä uskomuksia puolusteta siksi, että voitaisiin edesauttaa jotain inhottavia ennakkoluuloja.
Avioliiton puolustajien näkemys ei ole mitenkään itsestään selvästi väärä ja se voidaan uskoa ilman pahantahtoisia, salattuja motiiveja. Avioliitto on saanut instituution aseman kaikissa kulttuureissa ensisijaisesti siitä syystä, että on haluttu varmistaa isän pysyminen raskaana olevan äidin rinnalla ja isän huolenpito äidistä syntyvän lapsen vuoksi. Näiden syiden valossa on naurettavaa väittää, että avioliiton perinteinen määritelmä olisi keksitty aikomuksena sulkea homot ulkopuolelle tai syrjiä heitä.
Mutta avioliiton puolustajien ei tarvitse myöntää sitä, että hedelmättömyyden ja ehkäisyn mahdollisuudet heikentävät avioliiton määritelmää. Väittääkseen, että nämä asia olisivat heikentäneet avioliittoa ja että rotujen ja samaa sukupuolta olevien avioliittojen välillä ei ole tärkeää eroa, täytyy olla huomioimatta toinen täysin ilmeinen fakta: Vaikka heteroseksuaalien avioliittoihin ei joissakin tapauksissa synny jälkeläisiä homoseksuaalien suhteet ovat ehdottoman kykenemättömiä suvun jatkamiseen.
Entäpä sitten ne heteroseksuaaliset avioliitot, joissa ei synny lapsia joko luonnollisesta hedelmättömyydestä tai tietoisesta valinnasta johtuen? Perinteisen avioliiton puolustaja voi vastata, että lapsettomuus näissä tapauksissa on poikkeus ja haaveri, joka joissakin tapauksissa estää avioliiton tarkoituksen täyttymisen. Hedelmättömyydestä tai valinnasta johtuva lapsettomuus ei muodosta avioliiton määrittelemisen kannalta olennaista piirrettä. Samaa sukupuolta olevien liitot sen sijaan ovat olennaisesti lisääntymiskyvyttömiä.
Sukupuolineutraalin liiton kannattajat saattavat kieltää tällaisen erottelun luonnon ja poikkeuksellisen haaverin välillä. Kuitenkin tätä eroa voidaan uskottavasti perustella biologiasta käsin, eikä sen pelkkä kiistäminen ilman perusteluita siksi riitä. Tärkeä näkökohta tässä kuitenkin on se, että tästä eteenpäin on täysin katteetonta teeskentelyä väittää niiden, jotka pitävät tätä erottelua olennaisena, olevan samanlaisten tavoitteiden motivoimia kuin Amerikan historian menneisyydessä vaikuttaneet rasistit.
Ei tarvitse olla vihamielisyyden motivoima nähdäkseen perusteltuna säilyttää sellaiset erottelut lainsäädännössä. Yhteiskunnalliset instituutiot määritellään yleisesti sen pohjalta, mitä tavallisesti tapahtuu, eikä sen pohjalta, mikä on poikkeuksellista. Siten lainsäädäntö on perinteisesti määritellyt avioliiton yhden miehen ja naisen välisenä liittona, koska tällaisissa liitoissa tavallisesti syntyy lapsia. Vaikka juridisesta näkökulmasta katsottuna hedelmättömät parit eivät voisi mennä naimisiin, valtion etu ei silti välttämättä ole ryhtyä tarkistamaan onko tietty pari hedelmätön. Positiivinen oikeus* ei voi kattaa kaikkia tapauksia, eikä lakien toimeenpanolle siksi tule asettaa suurempaa vaatimusta, kuin mitä kyseisellä lainsäädännöllä odotetaan saavutettavan.
Toisaalta, samaa sukupuolta olevat parit ovat olennaisesti lisääntymiskyvyttömiä ja jokainen voi tämän ymmärtää. Siksi avioliiton puolustaja voi uskottavasti väittää, että, kun kerran avioliitto on julkinen ja näkyvä instituutio, samaa sukupuolta olevien liittojen salliminen heikentää käsitystä avioliiton julkis-institutionaalisesta luonteesta tavalla, jollaista lapsettomien avioliittojen salliminen ei tee. Mitä tahansa näkökulmaa tässä kannassa tarkastellaankin, tämän näkemyksen motiivina ei tarvitse olla mikään homoihin ja lesboihin kohdistuva järjenvastainen asenne niin kuin rotuerottelulakien puolustamisen motiivina täytyy olla rasistinen asenne mustia kohtaan.
Niiden, jotka uskovat avioliiton asianmukaisesti ymmärrettynä olevan yhden naisen ja yhden miehen välinen liitto tulee jatkaa työtänsä asiansa eteen säikähtämättä vääriä syytöksiä siitä, että he ovat aatteissaan rasistien jälkeläisiä. Niiden taasen, jotka ovat eri mieltä heidän kanssaan tulisi kohdata heidät rehellisesti järkiperäisen argumentaation kentällä turvautumatta sellaisiin perusteettomiin solvauksiin.
———
* ”Positiivinen oikeus on termi, jolla tarkoitetaan oikeutta tehdä jokin teko tai saada jokin etuus tai asia toiselta ihmiseltä tai ihmisryhmältä. Positiivisen oikeuden vastakohta on negatiivinen oikeus, joka tarkoittaa oikeutta olla joutumatta jonkin toiminnan kohteeksi.” (Wikipedia)
Carson Holloway on nykyään vieraileva stipendiaatti amerikkalaisessa poliittisen ajattelun tutkimuksessa ”B.Kenneth Simonin periaatteet ja politiikka”- keskuksessa Heritage-säätiössä.
