Googletan sanan dysforia ja samalla sanan sukupuolidysforia ja saan seuraavan hakutuloksen suomeksi:
Dysforialla tarkoitetaan epämiellyttävää oloa tai huonovointisuutta. Se on euforian vastakohta. Dysforiasta kärsivä henkilö ajattelee, ettämikään ei ole oikein. Yhden tyypin dysforia on sukupuoli-dysforia, jota kärsivä ei ole tyytyväinen omaan sukupuoleensa. Syömishäiriöt ja masennus ovat yleisiä dysforiasta kärsivillä.Termiä käytetään muun muassa kuvattaessa lääkkeen tai päihteen epämiellyttäviä vaikutuksia.
wikipedia/dysforia
Suomenkielisen wikipedian dysforian selityksen jälkeen tulee itselleni hakuun englanninkielinen termi Gender Dysphoria ja tästä onkin sitten englanninkielellä wikipediassa kerrottu paljon enemmän. https://en.wikipedia.org/wiki/Gender_dysphoria
Dysforialla, joka on siis euforian vastakohta, on merkitystä transihmisille – ja oman maalaisjärkeni mukaan ihan kaikille tavalla tai toisella sukupuoleensa tyytymättömille ihmisille.Wikipedia taas määrittelee transsukupuolisuuden hyvin lähelle tätä dysforian määrittelyä.Transsukupuolisuus tarkoittaa sukupuoliristiriitaa, jossa henkilön kokema sukupuoli-identiteetti ei vastaa sitä sukupuolta, johon hänet on syntymässä luokiteltu sukuelinten perusteella.https://fi.wikipedia.org/wiki/Transsukupuolisuus
Sukupuoli dysforia siis wikipedian lyhyen määrittelyn mukaan: ”Yhden tyypin dysforia on sukupuoli-dysforia, jota kärsivä ei ole tyytyväinen omaan sukupuoleensa.” Ylipäätään jos mietitään dysforiaa, niin voisi ajatella monen meistä kokeneen sellaista jossakin elämän osa-alueella jossain vaiheessa. Viisaat voivat kertoa enemmän, kuinka tämä dysforia eroaa vaikkapa kovista ahdistustiloista – ja tarkoitan tällä ihan mitä tahansa elämän osa-aluetta.
Miksi pohdin dysforiaa?
Aloin pohtia dysforiaa tässä ihan lähipäivinä, kun googlettelin ja etsin tietoja näistä hlbti- asioista ja lähinnä transihmisten asioista ja leikkauksesta. Mietin, että onko dysforiasta puhuminen jätetty tarkoituksella vähemmälle, sillä tätähän käsittääkseni kokevat kaikki, jotka eivät ole tyytyväisiä sukupuoleensa, oli se sitten omaan vartaloonsa, naiseuteensa tai miehisyyteensä liittyvä tunne tai jotkut eivät koe olevansa kumpaakaan. Löysin Tukholman Karoliinisen Instituutin tutkimuksen vuodelta 2011, jossa on havaittu, että sukupuolen-korjausleikkauksen läpi käyneillä on moninkertainen itsemurhariski muihin nähden:
“Conclusions Persons with transsexualism, after sex reassignment, have considerably higher risks for mortality, suicidal behaviour, and psychiatric morbidity than the general population. Our findings suggest that sex reassignment, although alleviating gender dysphoria, may not suffice as treatment for transsexualism, and should inspire improved psychiatric and somatic care after sex reassignment for this patient group.”
”Johtopäätökset
Transihmisillä, jotka ovat käyneet sukupuolenkorjausleikkauksen läpi, on huomattavasti suurempi kuolleisuus, itsetuhokäyttäytyminen sekä psykiatrinen sairastavuus kuin yleensä väestöllä on. Löydöstemme perusteella ehdotamme että sukupuolenkorjausleikkaus, vaikkakin sukupuoli dysforian lieventäjänä, ei ehkä kuitenkaan riitä hoitomuotona transihmisille, ja tämän pitäisi innostaa psykiatrisen ja somaattisen hoidon parantamiseen sukupuolenkorjausleikkauksen jälkeen tällä potilas ryhmällä. ”
http://journals.plos.org/plosone/article?id=10.1371%2Fjournal.pone.0016885
Ja kovasti ihmettelenkin, MIKSI tästä tutkimuksesta ei ole meillä Suomessa käyty mitään keskustelua, kun samalla avioliittolain muutoksen myötä ollaan ajamassa ja on jo ajettu kaikenlaisia lisälakeja mm sukupuolisensitiivistä opetusta ja kasvatusta peruskouluihin ja ollaan ajamassa niitä päiväkoteihin.
Tämän vuoden keväältä seuraava The Wall Street Journalin artikkeli, jossa sanotaan mm.näin:
“By PAUL MCHUGH
Updated May 13, 2016 2:18 p.m. ET
Editors’ note: This op-ed was originally published on June 12, 2014.
”It now appears that our long-ago decision was a wise one. A 2011 study at the Karolinska Institute in Sweden produced the most illuminating results yet regarding the transgendered, evidence that should give advocates pause. The long-term study—up to 30 years—followed 324 people who had sex-reassignment surgery. The study revealed that beginning about 10 years after having the surgery, the transgendered began to experience increasing mental difficulties. Most shockingly, their suicide mortality rose almost 20-fold above the comparable nontransgender population. This disturbing result has as yet no explanation but probably reflects the growing sense of isolation reported by the aging transgendered after surgery. The high suicide rate certainly challenges the surgery prescription.”
PAUL MCHUGH
Päivitetty toukokuun 13. päivänä 2016
Toimittajan huomautus: tämä kirjoitus on alun perin julkaistu heinäkuun 12 päivänä 2014
”Näyttää nyt siltä, että teimme viisaan päätöksen kauan sitten. Ruotsin Karoliinisen Instituutin tutkimus, joka julkaistiin vuonna 2011 antaa erittäin valaisevia tuloksia koskien transihmisiä. Tulokset ovat sellaisia, joiden pitäisi sukupuolenkorjausleikkausten puolestapuhujien ymmärtää tauon pitämisenä. Pitkäaikainen tutkimus – peräti 30 vuoden ajalta – seurasi 324 ihmistä joille oli tehty sukupuolenkorjausleikkaus. Tutkimus paljasti että 10 vuotta leikkauksen jälkeen transihmiset alkoivat tuntea kasvavia psyykkisiä ongelmia. Kaikista järkyttävimpänä heidän itsemurhakuolleisuutensa nousi lähes 20-kertaiseksi vastaavaan ei transsukupuoliseen väestöön. Tähän järkyttävään tulokseen ei vielä ole selitystä, mutta todennäköisesti se heijastaa sitä että on raportoitu kasvava määrä ikääntyneitä transihmisiä, jotka ovat eristäytyneet. Korkea itsemurhaluku varmasti haastaa leikkausmääräykset.” http://www.wsj.com/articles/paul-mchugh-transgender-surgery-isnt-the-solution-1402615120
Karoliinisen Instituutin lääkäri Mikael Landen sanoo itse seuraavaa:
”The risk of suicide was increased 19 times compared to the general population, but that is because gender dysphoria is a distressing condition in itself.”
“Itsemurhariski oli kasvanut 19-kertaiseksi verrattuna tavalliseen väestöön, mutta se johtuu siitä, että sukupuoli dysforia itsessään aiheuttaa ahdistusta.”
http://theconversation.com/factcheck-qanda-was-lyle-shelton-right-about-transgender-people-and-a-higher-suicide-risk-after-surgery-55573
Tämä on se, miksi mielestäni on tärkeä puhua sukupuolidysforiasta. Onko tämä dysforia kaikilla transihmisillä ns luonnostaan oleva tuskatila, kun kokevat olevansa väärässä sukupuolessa? Onko tämä gender dysforia, sukupuolidysforia sellainen tila, joka aiheuttaa tuskaa siitä kärsiville enimmäkseen yhteiskunnan asenteista johtuen vai onko se sekä että? Lisäksi on tietenkin huolestuttavaa transihmisiä ajatellen tämän Karoliinisen Instituutin tutkimuksen ( 2011 ) tulos. Eli korjaako leikkaus transihmisten dysforian, epämiellyttävän olon, jopa tuskatilaa aiheuttavan olon? Yhteiskunnallisilla asenteilla aivan varmasti on merkityksensä. Voimme miettiä, annammeko käytöksellämme transihmisille ja muille seksuaalivähemmistöille viestin, että emme hyväksy heitä. Sillä lähtökohta on tietenkin se, että pyrimme hyväksymään jokaisen. Mutta ratkaisu ei ole mielestäni se, että KOKO YHTEISKUNTA, päiväkodit, koulut, ihan vanhuuteen saakka, laitetaan tämän gender-ideologian alle. Mitä tulee varsinkin päiväkoteihin ja kouluihin, minusta se on mielen manipulointia!
Onko sinusta oikein sanoa päiväkoti-ikäiselle seuraavaa, joka on suoraan Tasa-arvoa päiväkotiin tekstikokoelmasta sukupuolisensitiivisestä kasvatuksesta (s.14):
”Jotta emme sulkisi ketään lasta ulkopuolelle kielenkäytöllämme, meidän on muistettava
aika ajoin todeta, että on olemassa monenlaisia tyttöjä, poikia ja muita. Ja kun tulee puhetta kehon piirteistä, voi ohimennen mainita, että on olemassa monenlaisia pimppeleitä, pimppejä ja pippeleitä, eikä aina voi tietää, minkä kukakin sattuu saamaan: pojalla voi olla vaikka pimppeli tai tytöllä pippeli. On hyvä myös painottaa sitä, että kaikki lapset ovat kuitenkin sillä tavalla samanlaisia, että heillä on lempiruokia ja lempileikkejä ja että on hauskaa leikkiä kaikkien kanssa.”
http://www.tasa-arvoinenvarhaiskasvatus.fi/wp/wp-content/uploads/2016/08/TASAarvoap%C3%A4iv%C3%A4kotiin.pdf Eikö tällaisella maininnalla sotketa lasten ja nuorten päitä entisestään, kun monet aikuisetkin ovat tästä ihan ihmeissään, mitä tämä on? Minä ainakin.
Puhuttaessa näistä sukupuolenkorjausleikkauksista, niin mielestäni on todella edesvastuutonta laittaa lapsi tai nuori käymään läpi sellainen prosessi, mitä se lääkehoitoineen ja leikkauksineen vaatii! Lasten ja nuorten oma seksuaalinen kehitys on kesken ja heidän tulisi antaa kasvaa rauhassa tämän osalta. Voivatko ihmiset olla oikeasti sitä mieltä, että lapsi, jolla kehitys on kesken, tai murrosikäinen nuori, joka etsii itseään ja seksuaalisuuttaan, on oiva kohde tällaiselle toimenpiteelle? Suomessa onneksi lasten kemiallinen ja kirurginen sukupuolenmuokkaus on lailla kiellettyä. Mutta pyrkimyksiä on ollut muuttaa lakia ja laskea hoitoihin pääsyn ikärajaa.
Sub tv- kanavalla esitettiin tiistaina 13.12.2016 Transseksuaaliset lapset dokumentti. Katsoin dokumentin tallenteelta ja siltikin mietin, KUINKA LAPSI voi olla TRANSSEKSUAALINEN, TRANSSUKUPUOLINEN ihminen? Miten se on ylipäätään OIKEASTI mahdollista?
http://www.katsomo.fi/#!/ohjelma/33017076/transsukupuoliset-lapset
Tässä on tärkeä muistaa, että valtaosa lapsista, jotka kokevat lapsuudessaan sukupuoli-dysforiaa, pääsevät siitä aikuisikään ehdittyään. ”Lapsille ei tehdä sukupuolen uudelleen määrittelyn edellytysten arvioita, koska seurantatutkimusten mukaan 85 % lapsuuden epätyypillisestä sukupuolikokemuksesta katoaa puberteetissa (21). Erityisen hankalissa lapsen sukupuolidysforiatilanteissa erityistason palveluja voi konsultoida. Sukupuoli-identiteetiltään epätyypilliset lapset tarvitsevat ennen kaikkea ikätasoista kehityksellistä tukea: kaikille lapsille kuuluvaa hyväksyvää huolenpitoa ja kasvurauhaa. Siitä voivat osaltaan huolehtia kaikki perheen kohtaavat ammattihenkilöt.” Sekä diagnosoinnista: ”Transsukupuolisuudessa ja muissa sukupuoli-identiteetin variaatioissa on kysymys pysyvästä identiteettikokemuksesta. Ilmiön etiologiaa ei toistaiseksi tyhjentävästi tunneta. Koetun ja fyysisen sukupuolen välisen ristiriidan aiheuttamaa kärsimystä lievitetään ruumiillisin korjaushoidoin. Sukupuoli-identiteettidiagnoosia tarvitaan näihin hoitoihin ohjaamiseen. Nuoriso- ja aikuisikäisten sukupuoli-identiteettitutkimukset on keskitetty HYKS:iin ja Taysiin, joissa moniammatilliset työryhmät pyrkivät sulkemaan pois jostain mielenterveyden häiriöstä johtuvat toiveet sukupuolen muuttamisesta. Tähän erotusdiagnostiikkaan käytetään yleisiä ja tunnettuja psykiatrisia ja psykologisia menetelmiä, joiden avulla selvitetään tutkittavan persoonallisuuden eheyttä ja identiteettikokemuksen ristiriidattomuutta. Nuoruusiässä erityishaasteita sukupuoli-identiteetin diagnostiikkaan aiheuttaa se, että identiteetti ylipäänsä on nuoruusiässä vasta kehittymässä.”
duodecimlehti.fi
Yhdysvalloissa joukko lastenlääkäreitä ovat linjanneet, että gender-ideologia johtaa lasten hyväksikäyttöön. By Susan Yoshihara, Ph.D. | August 18, 2016
“Conditioning children into believing that a lifetime of chemical and surgical impersonation of the opposite sex is normal and healthful is child abuse,” the physicians said, “Rates of suicide are twenty times greater among adults who use cross-sex hormones and undergo sex reassignment surgery, even in Sweden which is among the most LGBTQ – affirming countries.”
Susan Yoshira, Filosofian tohtori/ Elokuun 18 päivänä 2016
”On lasten hyväksikäyttämistä muokata lapsia uskomaan koko elämänsä ajaksi, että kemiallinen ja kirurginen muuntautuminen vastakkaiseksi sukupuoleksi olisi normaalia ja terveellistä, sanovat lääkärit. ”Itsemurhaluvut ovat 20 kertaa suuremmat niiden aikuisten joukossa, jotka käyttävät sukupuoli hormoneja ja käyvät sukupuolenkorjausleikkauksessa, jopa Ruotsissa joka on LGBTG- myönteisimpien maiden joukossa.” https://c-fam.org/friday_fax/gender-ideology-leads-child-abuse-pediatricians/
Kannattaa tutustua myös transsukupuolisuuden menneisyyteen lukemalla artikkeli aiheesta, joka löytyy Aito avioliitto ry:n sivuilta. Artikkelin kirjoittaja on itse käynyt läpi sukupuolen-vaihdosleikkauksen. Artikkelista poimittua: ”Transsukupuolisuusliikkeen alkutaipale on painunut unohduksiin samalla, kun liike on pyrkinyt yhteiskunnassa ajamaan trans-sukupuolisten oikeuksia ja hyväksyntää ja lisäämään suvaitsevaisuutta heitä kohtaan. Jos useammat ihmiset olisivat tietoisia pimeästä ja huolestuttavasta sukupuolenkorjauskirurgian historiasta, ehkä he eivät olisi niin nopeasti ajamassa ihmisiä kannattamaan sellaisia hoitoja.”
https://aitoavioliitto.fi/artikkelit/kirurgisen-sukupuolenvaihdoksen-pimea-historia-mita-sinun-tulisi-tietaa-trans-liikkeesta/
Toivon että ihmiset, varsinkin päättäjät ja muuten vastuullisessa asemassa olevat, kuten lääkärit, ottavat vakavasti nämä asiat.
Kirjoittaja on M.K, lähihoitaja
