Suomessa on tahoja, jotka haluaisivat uudistaa translain. Keskeinen osa tätä uudistusta olisi käytäntö, jossa henkilö voisi halutessaan vahvistaa juridisen sukupuolensa ilmoittamalla siitä maistraattiin, ilman mitään muita toimia. Amnesty kiteyttää juridisen sukupuolen vahvistamisen tarkoituksen näin: ”Sukupuolen juridisella vahvistamisella tarkoitetaan henkilötodistuksen sukupuolimerkinnän muuttamista henkilön sukupuoli-identiteettiä vastaavaksi.”
Tällä hetkellä juridisen sukupuolen muuttaminen edellyttää perusteellisia lääketieteellisiä tutkimuksia, täysi-ikäisyyttä, naimattomuutta ja lisääntymiskyvyttömyyttä.
Nämä edellytykset eivät ole tuulesta temmattuja. Lääketieteellistä tutkimusta tarvitaan selvittämään ihmisen tilaa, täysi-ikäisyyden vaatimus antaa eräänlaisen aikalisän lapsen kasvulle ja kehitykselle. On tärkeää, ettei vanhempien kykyä kantaa vastuuta lapsistaan heikennetä vahvistamalla alaikäisten juridista sukupuolta ilman huoltajien suostumusta tulevaisuudessa, jos ikäraja joskus poistettaisiin. Vaatimus naimattomuudesta puolestaan nousee siitä, ettei voimassa oleva avioliittolakimme ole sukupuolineutraali (avioliitosta tosin ei voida poistaa sukupuolen merkitystä poistamatta avioliitosta itse avioliittoa). Rekisteröityä parisuhdelakia ei ole säädetty kahdelle eri sukupuolta olevalle henkilölle. Lisääntymiskyvyttömyyden edellyttämisen poistaminen vaatisi objektiiviset perustelut sille, miksi miehen pitäisi voida synnyttää tai naisen siittää lapsi. Lapsen olisi varmasti vaikea hahmottaa omaa identiteettiään ja haasteita luoda suhdetta vanhempiinsa, jos hänen äitinsä olisi mies tai hänen isänsä olisi nainen. Faktuaalisesti äiti on aina nainen ja isä on aina mies, tätä ei mikään laki koskaan voi muuksi muuttaa.
Translain uudistusta haluavat tahot perustelevat vaatimuksiaan itsemääräämisoikeudella ja ihmisoikeuksilla. Mihin perustuu väite, että ihmisen tulisi päättää omasta sukupuolestaan? Tämä väite ei perustu ainakaan tosiasioihin, vaan gender-ideologiaan. Gender-ideologian keskeisen väitteen voisi vaikka tiivistää kansanomaisesti näin: Sukupuoli ei löydy jalkovälistä, vaan korvien välistä. Biologisen sukupuolen ei katsota määrittelevän ihmisen sukupuoli-identiteettiä, vaan uskotaan, että ihminen voisi määritellä sukupuolensa itse. Sukupuolielimet ja geneettinen sukupuoli on siis ”so last season”. Biologiasta tehdään merkityksetöntä ja unohdetaan, että ihmisen sukupuoli on jo määräytynyt hedelmöityksessä.
Sukupuolisuus on vain yhdestä näkökulmasta ilmoitusasia, nimittäin ihmisen sukupuoli todetaan ja ilmoitetaan biologisten tosiasioiden pohjalta ja merkitään lapsen henkilötietoihin. Ihmisellä on itsemääräämisoikeus monissa asioissa, mutta omaa sukupuoltaan hän ei voi päättää. Naiseksi ja mieheksi synnytään. (Intersukupuolisuuteen liittyviä kysymyksiä sivuan lyhyesti ”sukupuolia on kaksi, kas kummaa”-blogitekstissäni ja tällä erää en syvenny siihen enempää.) Biologinen sukupuoli ja sukupuoli-identiteetti lepäävät toistensa varassa, pidimme siitä tai emme. Sukupuolisuus ei ole sosiaalinen rakennelma, vaan se on osa ihmisyyttä. Emme ole keksineet sukupuolta, mutta olemme naisia tai miehiä ja hyvä niin. Puheet ”nais- tai miesoletetuista henkilöistä” on oivallinen esimerkki kyseisen ideologian hämmentävästä vaikutuksesta. Itsensä transsukupuolisiksi kokevien henkilöiden kokemukset itsestään ovat varmasti aitoja, mutta ihmisten kokemukset eivät voi olla lainsäädännössä ylin auktoriteetti ja niitä ei tule rajata kriittisen ajattelun ulkopuolelle.
Translain uudistamisen myötä pyritään määrittelemään sukupuolisuus (ja osin myös vanhemmuuden käsite) uudelleen lainsäädännön ja kulttuurin tasolla, pelkistämällä sukupuolisuus vain ihmisen pään sisäiseksi kokemukseksi. Toivottavasti ”yhdenvertaisuus-itsemäärämisoikeus” -mantra ei tyhjennä kansanedustajien mieltä järjellisestä ajattelusta niin, että eduskunta hyväksyisi tulevaisuudessa translain uudistusvaatimukset.
Kirjoittaja: Susanna Koivula
