Olen ehdottomasti sitä mieltä, että jokaisella ihmisellä tulee esimerkiksi seksuaalisesta suuntautumisesta, uskonnosta tai sukupuolesta riippumatta olla oikeus yhdenmukaiseen kohteluun arvokkaana, rakastettavana ja itsessään tärkeänä persoonana. Tämä tulee näkyä ihmisen vapaa-ajassa ja työpaikalla.
Oma henkilökohtainen moraalini perustuu Raamattuun, sanottakoon se suoraan, mutta voinko sillä perusteella vaatia jokaista muuta uskomaan samoin tai toimimaan samoin? En. Ei Jeesuskaan pakottanut ihmisiä seuraamaan itseään pakolla, mutta toisaalta eikö minulla olisi oikeutta ilmaista kantaani jos en kiihkoile mitään kansanryhmää vastaan? Sama oikeus on kaikilla muillakin, miksi ei minulla? Jokaisella tulee olla oikeus ilmaista kantansa uskonnon- ja sananvapauden varjolla tulematta vainotuksi tai karsastetuksi. Eriävän kannan omaavan ei tarvitse olla kiltisti hiljaa. Se on normaalia arvojen, uskontojen ja näkemysten vuoropuhelua ja länsimaalainen demokratia perustuu siihen.
Entä jos kannatan näkemystä, jonka mukaan avioliiton tulee olla miehen ja naisen välinen liitto? Syyllistynkö syrjintään? En. Ilta-Sanomat uutisoi 28.11.2014 eduskunnassa tapahtuneesta äänestyksestä, jossa sukupuolineutraali avioliittonäkemys voitti äänin 105-92. Ovatko kaikki nuo 92 kansanedustajaa, jotka varmasti vieläkin ovat henkilökohtaisessa kannassaan eri linjalla, syrjiviä? Mielestäni eivät. Pitäisikö heidän alkaa julistamaan PRIDE-ilosanomaa ja tehdä täyskäännös? Ei. Ovatko siis esimerkiksi Juha Sipilä, Ben Zyskowicz, Mauri Pekkarinen, Kimmo Sasi ja Paula Risikko syrjiviä, koska vastustivat muutosta? Entä toisinpäin, oliko eduskunta syrjivä, kun ei suostunut ottamaan käsittelyyn tuon lakialoitteen kumoamiseen pyrkivää lakialoitetta, joka kuitenkin sai tarvittavat nimet kansalaisaloitteen taakse? Miksi ei?
Mutta mutta, selittelenkö nyt vain? Eikö ole syrjintää ja epätasa-arvoa pyrkiä viemään esimerkiksi lesbopareilta sellainen oikeus pois, joka heteropareilla jo on ollut. Ymmärrän hyvin, että se voi tuntua julmalta ja kylmältä ja onhan se totta, että sillä vietäisiin ”saavutettu etu” pois tietyltä kansanryhmältä, mutta se ei ole peruste väittää, että ko. ryhmää syrjitään. Myönnän, varmasti itsestäni tuntuisi pahalta jos olisin homo. Jos haluaisin saada avioliiton ja lapsia ja joku tulisi sanomaan minulle, että ei käy. Varmasti kokisin herkästi tuon toisen tuomitsevana, vaikka hän olisikin rakastava ja ymmärtävä.
Riippumatta siitä, miten asian kokisin, silti faktat pysyisivät samana. Olisiko oikein, että homoparini kanssa pyrkisin adoptoimaan lapsen? Olisiko se lapselle varmasti hyväksi ja eikö lapsella tulisi olla oikeus isään ja äitiin? Kiistämätön fakta, jonka esittämisestä joutuu lähes ristiinnaulituksi, on se, että homo/lesboavioliitto on erilainen kuin heteroavioliitto. Siitä ei pääse yli eikä ympäri. Toisessa lapsella on isä ja äiti ja toisessa kaksi isää tai kaksi äitiä. Nainen ja mies nyt vaan ovat erilaisia, niin psyykkisiltä kuin fyysisiltä ominaisuuksiltaan ja lapsella on oikeus saada kasvatusta molemmilta. Sillä ei ole mitään tekemistä sen kanssa onko homo tai lesbo ihmisenä yhtä arvokas kuin hetero. Totta kai on!!
Lapsen ihmisoikeuksiin, (jotka usein täysin unohdetaan esim. aborttiasiassa), kuuluu oikeus oletusarvoisesti äitiin ja isään. Tietenkään se ei kaikissa tilanteissa toteudu. No eikö rakastava lesboliitto ole lapselle parempi kuin riitaisa heteroliitto? Ollaanpa rehellisiä ja reiluja. Reilu rinnastus olisi rakastava lesboliitto ja rakastava heteroliitto. Kysytään sitten sen jälkeen uudestaan.
Miksi en kannata PRIDE-liikettä? PRIDE-liike monissa kohden pyrkii häivyttämään perinteiset sukupuolirajat. Kuitenkin suurin osa ihmisistä kokee itsensä mieheksi tai naiseksi. Sukupuoli ei ole vain ihmisen oma psyykkinen kokemus vastoin biologisia faktoja ja miksi ihmisen psyykkinen kokemus olisi arvokkaampi mittari kuin fyysiset faktat? Ja miksi se rajattaisiin vain sukupuoleen, miksi myös ikä ei olisi suhteellinen. Hollannissa mies vei oikeuteen aloitteen, jossa vaati ikäänsä muutettavan, koska koki itsensä eri ikäiseksi. Miksi tuo aloite hylättiin jos sama argumentti on pätevä sukupuoliasioissa? Miksi en voisi hakea eläkettä jo 43-vuotiaana jos koen olevani eläkeikäinen? On epäloogista evätä tuo minulta.
On totta, että on olemassa seksuaalivähemmistöjä, transsukupuolisia ja ihmisiä, jotka kamppailevat sukupuolisuutensa kanssa ja heitä tulee rohkaista, kannustaa, tukea ja rakastaa, mutta millä tavalla? Tuleeko ensisijaisesti lähteä esimerkiksi muuttamaan ihmisen varsin pysyviä fyysisiä ominaisuuksia? Leikkaamaan itsensä mieheksi kokevalta naiselta rinnat pois ja tehdä muita muokkauksia vai voiko myös psyykkisin keinoin vaikuttaa niin, että ihmisen kokemus olisi linjassa biologisten ominaisuuksien kanssa? Oman käsitykseni mukaan suurin osa niistä ihmisistä, jotka kokevat olevansa eri sukupuolta kuin heidän fyysinen olemuksensa antaa ymmärtää, kasvun ja kehityksen myötä vahvistuvat siitä sukupuolisuudesta, joka heidän geeneissään on.
Onko täysin varmaa, että sukupuolisuuden avaaminen ja määrittely täysin ihmisen omaan kokemukseen perustuvaksi ei aiheuta suuria ongelmia nuorille, jotka pyrkivät löytämään persoonallisuuttaan ja seksuaalisuuttaan? Tai että se ei ahdista nuoria lisää? Totta kai nuoria tulee tukea näiden asioiden kohdalla, mutta onko oikea tuki SETAn ja PRIDE-liikkeen tukema linja, jossa kaikkea voidaan kokeilla, kyseenalaistaa ja etsiä ja jossa kaikki on suhteellista. Missä menee raja? Avataanko jossain vaiheessa kokemuksen varaiseksi määrittelyksi suhteet myös alaikäisiin, eläimiin tai polyamoriaan perustuvat suhteet? Niin kauan kun on vain rakkautta? Jos hymähdät tai naurat, niin tiedoksi, että aloitteita maailmalla jo on tähän suuntaan!
Sukupuolivähemmistöjä tulee kohdella ihmisarvoisesti ja tasa-arvoisesti, niin kuin kaikkia muitakin ihmisryhmiä. Sen ei tule kuitenkaan tapahtua niin, että vuorostaan lähdetään tukkimaan suut niiltä, jotka ajattelevat toisin tai kieltämään selkeät faktat ja tosiasiat.
*********************************
Kirjoittaja: Jouni Lallukka
