Suomen hallitus pyrkii uudistamaan translakia radikaalilla tavalla. Translakiin on kohdistunut vahvoja muutospaineita jo vuosien ajan, joten tällä viikolla uutisoituja hallituksen linjauksia voidaan pitää odotettuina. Hallituksen linjaukset toteutuessaan tekisivät sukupuolesta ilmoitusasian ja Suomesta gender-ideologian ihmemaan.
Henkilötunnukseenkin hallitus haluaa maalata oman pensselinsä jäljen poistamalla tunnusten sukupuolisidonnaisuuden. Kannattaa kysyä: miksi?
Henkilötunnuksesta sukupuolitiedon poisjättämistä ei voi ainakaan perustella ihmisoikeuksiin vetoamalla, yhdenvertaisuudella, tasa–arvolla tai muilla taikasanoilla. Ihmisoikeudet, yhdenvertaisuus ja tasa-arvo ovat eittämättä tärkeitä arvoja, silloin kun on oikeasti kyse niistä. Kenenkään ihmisoikeudet tai asema ei kuitenkaan ole uhattuina siksi, että hetusta voi päätellä henkilön sukupuolen.
Sukupuoli ei ole asia, jota tarvitsisi piilottaa tai häivyttää. Se ei ole loukkaus, stereotypia tai konservatiivien keskiaikainen keksintö.
Henkilön tunnistamisen kannalta on ihan keskeistä se, että tiedetään onko hän nainen vai mies. Näin on lähes aina, ellei henkilön sukupuoli ole epäselvä, joka on hyvin, hyvin harvinaista.
Ihmiset eivät lakkaa olemasta naisia tai miehiä, vaikka kaikki sukupuolimerkinnät siivottaisiin pois tässä ja nyt. Sateenkaariliikkeen lobbaustyö näkyy vahvasti uuden hallituksen translaki-linjauksissa. Vaikutustyö on ollut pitkäjänteistä, aktiivista ja tunteisiin vetoavaa, mutta varsin harhaanjohtavaa ja yhteiskuntamme perusteiden murentamiseen tähtäävää toimintaa. Lobbaajien päätavoitteena on valtavirtaistaa uusi, aatteellinen käsitys sukupuolesta ja ihmisyydestä, ja istuttaa se suomalaiseen lainsäädäntöön. Siitä on kyse, ei mistään vähemmästä.
Voimassaoleva translaki on säädetty hyvin poikkeukselliseen tarpeeseen: henkilö ei koe olevansa sitä sukupuolta, jota hänen kehonsa on. Hän läpikäytyään niinsanotun sukupuolen korjausprosessin voi vahvistaa juridisen sukupuolensa. Jatkossa juridinen ja lääketieteellinen prosessi kuitenkin erotettaisiin toisistaan ja se olisi translain tarkoituksen kokonaisvaltainen muutos.
Ilman tutkimuksia kuka tahansa, milloin tahansa (?) ja minkä vuoksi tahansa, pystyisi muuttamaan sukupuolimerkintänsä.
Hallituksen kaavailemassa translain uudistuksessa jätettäisiin kuitenkin lapset lain ulkopuolelle, mikä on erittäin iloinen uutinen.
Se on hyvä uutinen kasvaville lapsille, nuorille ja näiden vanhemmille.
Helsingin Sanomissa uskallettiin tuoda esille se tosiasia, että murrosiälle tyypillinen epävarmuus omasta identiteetistä voidaan virheellisesti samaistaa sukupuolidysforiaan, vaikka niissä ei ole kyse samasta asiasta.
Mitä tahansa ideoita hallitus ottaakin vastaan trans-ideologiaa lobbaavilta tahoilta, niin on asioita, joita ei lainsäädännöllä muuteta. Ihmisen yksilöllinen (tunne)kokemus ei jatkossakaan määritä sukupuolta, vaan biologia. Kouluissa on tulevaisuudessakin tyttöjä ja poikia, vaikka heitä kuinka puhuteltaisiin ”neutraalisti” oppilaina tai tyyppeinä. Sukupuoli määräytyy jo hedelmöittymisen yhteydessä, eikä siinä ole kyse itsemäärämisoikeuden riistämisestä.
Hallituksen tulisi miettiä vielä kahteen kertaan, haluaako se olla megafoni sellaisille ryhmittymille, joiden käsitykset sukupuolesta ovat kaukana ihmisten arkitodellisuudesta ja faktoista.
Lain tulisi aina heijastella todellisuutta, ei luoda vaihtoehtotodellisuutta, joka toteutuu vain ihmisten mielikuvissa ja johtaa ihmisiä huonosti palveleviin käytäntöihin.
Hallitukselle nyt malttia sukupuolta koskeviin päätöksiin: Ei ole viisasta erottaa juridista ja lääketieteellistä prosessia sukupuolen juridisesta vahvistamisesta tai pudottaa sukupuolimerkintää henkilötunnuksesta.
Sukupuoli ei ole ongelma, jonka hallituksen pitäisi ratkaista. Ongelmat ovat ihan muualla.
