Eduskunta sai tänään uuden mahdollisuuden harkita avioliittolain muutosta. Aito avioliitto –yhdistys kommentoi äänestystä omilla kotisivuillaan seuraavasti:
”Eduskunnassa äänestettiin tänään Aito avioliitto –kansalaisaloitteesta. Äänestyksen pohjana ollut lakivaliokunnan hylkäävä mietintö voitti lukemin 120-48. — On selvää, että päätös on lukemattomille suomalaisille aidon avioliiton puolesta kampanjoineille, ei vähiten yli 106 000 kansalaisaloitteen allekirjoittajalle, pettymys, vaikkei toki mikään yllätys. Matkan varrella kävi selväksi, että asiallisetkaan argumentit avioliiton luonnollisesta olemuksesta, lasten ihmisoikeuksista, isän ja äidin merkityksestä lapselle sekä ilmeisen huonosta ja virheellisestä lainsäädäntömenettelystä lapsivaikutusarvion laiminlyönteineen, eivät liiemmin kiinnosta eivätkä riitä radikaaleille, joille kyse on ennen kaikkea yhteiskunnallisesta kumoushankkeesta.”
Eduskunnan eilisen täysistunnon keskustelu aloitteesta antoi selkeää osviittaa siitä, ettei eduskunta tulisi perumaan avioliittolain muutosta. Oli surullista todistaa sitä, että ”rakkauden maaliskuu, sateenkaarifobiaa”, homofobista ilmaa, yhdenvertaisempi Suomi, arvoton näytelmä, on teidän vuoronne väistyä –hävetkää”- argumenttien pohjalta Suomen eduskunta hylkäsi aidon ja alkuperäisen avioliiton lainsäädännössä. On selvää sekin, että naisen ja miehen välisestä avioliittonäkemyksestä on tullut käytännössä lainsuojaton. Suomessa tullaan siis näkemään pian, ettei avioliittolain muutos tuo mukanaan lisää suvaitsevaisuutta, rakkautta tai sateenkaariperheiden lasten hyvinvointia. Se piirtää alkuperäisestä avioliittoinstituutiosta tasa-arvon vastaisen, pyrkii ahdistamaan perinteisen kannan omaavat marginaaliin ja vähättelee lapsen tarvetta tuntea omat juurensa.
Kaikesta huolimatta on myös kiitoksen paikka: sydämellinen kiitos jokaiselle aloitteen allekirjoittaneelle ja noille 48:lle kansanedustajalle vastalauseesta tälle valitettavalle kehitykselle. Suomen päättäjistä ei löytynyt riittävästi niitä, jotka olisivat asettaneet lapsen edun aikuisten toiveiden edelle. Aito avioliitto -aloitteeksi nimetyn aloitteen tie päättyi tänään, kuten jo lienee käynyt selväksi. Samaa nimeä kantavan yhdistyksen toiminta sen sijaan jatkuu ja laajenee. Suomessa ei tulla näkemään sellaista aikaa, että ns. sukupuolineutraali avioliittokäsitys omaksuttaisiin kritiikittä.
Suomi jakautuu avioliittolain muutoksen myötä entistä enemmän. Tämä jakautuminen tulee näkymään myös Suomen evankelis-luterilaisessa kirkossa tulevina päivinä. Sain tällä viikolla Helsingin hiippakunnan sähköisen kiertokirjeen, jossa kehotettiin kirkon työntekijöitä juhlimaan samaa sukupuolta olevien parien avioliittoa ja siinä annettiin ”virikkeitä” näiden rukoushetkeen:
Katson sinuun, rakas NN, ja kiitän, että olen löytänyt sinut aviopuolisokseni. Sitoudun jakamaan elämänkanssasi. (parit voivat halutessaan kirjoittaa tähän lisää oman sitoutumisensa sanoja)—tai N.N. minä olen vakuuttanut tahtoni rakastaa sinua myötä- ja vastoinkäymisissä. Haluan elää elämäni sinun kanssasi, jakaa ilon ja surun niin hyvinä kuin pahoina päivinä. Haluan jakaa rakkauden lahjan sinun kanssasi kunnes kuolema meidät erottaa.
Kuin suoraan vihkikaavasta, eikö vain? Irtisanoudun tällaisesta häpeällisestä ohjauksesta, jota Helsingin hiippakunta jakaa välittämättä pisaaraakaan Raamatusta ja kirkon tunnustuksesta. Ei ole kunnioittavaa kehottaa ottamaan osaa sellaiseen, mikä on täysin vastoin kristillistä uskoa ja ihmiskäsitystä.
On kuitenkin niin, ettei eduskunta tai piispa kykene muuttamaan tosiasioita, korkeintaan hämärtämään niitä. Siksi on syytä pitää lamput palamassa, sillä pimeässähän sitä valoa eniten tarvitaan.
Aidon avioliiton puolesta, Susanna