Katsoin Ylen A2 Vanhemmuus-illan. Illan sisällön voisi tiivistää vaikkapa näin: Omakohtaisten kokemusten joukkoon heitettiin muutamia hämääviä väitteitä vanhemmuudesta ja uutta terminologiaa.
”Synnyttävä äiti”. Lähtökohtaisesti lapsen äiti on aina se, joka synnyttää lapsen. Äitiyslaille ei ole tarvetta, sillä kaikilla lapsilla on vain yksi äiti. Äidin kanssa lasta kasvattaa useimmiten isä, mutta joissakin tilanteissa äidin naispuolinen kumppani. (Odotin termiä ”siittävä isä”, mutta turhaan.)
”Kaksi äitiä”- puheet tarkoittavat käytännössä lapsen toisen vanhemman eli isän sivuuttamista tavalla tai toisella lapsen elämästä.
Meidän ei pidä lakata puhumasta totta, peläten loukkaavamme siten aikuisten tunteita, vaan lakata oikeuttamasta lasten oikeuksien heikentämistä yhteiskunnassamme.
Kun lastenpsykiatri sanoo, ettei hänellä ole tietoa siitä, että haittaako lasta isän puuttuminen, ollaan itsepetoksen ja poliittisen korrektiuden pimeässä ytimessä, varsinkin kun kukaan yleisöstä ei haasta tätä käsittämätöntä vastausta. Sama asiantuntija sanoi, että pitäisi olla lapsia paikalla vastaamassa tähän kysymykseen.
Kyllä me tiedämme! Tietoa meillä on enemmän kuin tarpeeksi täyttämään koko A2-studio lattiasta kattoon ja lasten kokemuksia isättömyydestä on kyllä tutkittu hyvin perusteellisesti (lisää esim. täältä). Tieto vain pyritään ohittamaan tai vääntämään mutkalle omien tarkoitusperien tai oman aseman turvaamiseksi.
Omakohtaisen kokemuksen pohjalta naisparin kasvattama Millie Fontana kertoo tuskastaan, joka johtui isättömyydestä.
Isättömyys satuttaa ja särkee. Se katkaisee osan polusta, kulkiessamme kohti omaa identiteettiä. Lapsen oikeus on saada osakseen niin äidin kuin isän rakkauden ja tämä oikeus kielletään kirkkain silmin rakkauden nimissä.
Totuus voidaan vaientaa, vääristää ja pimittää, mutta se ei koskaan lakkaa olemasta totuus.
Lakatkaa pitämästä totuutta valheen vallassa.
