Kansanedustaja Jaana Pelkonen kirjoittaa 24.8 blogitekstissään, että hän tahtoisi uudistaa translain nyt ja heti sekä luoda äitiyslain sitä ajavan kansalaisaloitteen pohjalta. Pelkonen iloitsee myös avioliittolain muutoksen voimaan astumisesta, mutta jättää mainitsematta, että se voi vielä kumoutua. Näin käy, mikäli eduskunnan enemmistö sanoo ”Jaa” kansalaisaloitteelle, joka pyrkii säilyttämään avioliittolain naisen ja miehen välisenä. http://jmpelkon.puheenvuoro.uusisuomi.fi/221717-ihmisoikeudet-eivat-ole-mielipidekysymyksia
Pyrkimykset muuttaa lainsäädäntöä translain ja avioliittolain kohdalla nousevat halusta murtaa nykyinen käsitys sukupuolesta ja kansalaisaloite ”äitiyslaista” ei sekään tee tässä poikkeusta. Kaiken keskiössä on siis halu määritellä uudelleen sukupuolisuus, avioliitto ja vanhemmuus sekä irrottaa nämä kaikki biologisesta perustastaan. Lievästi sanottuna, olemme jännän äärellä..
Mikäli lainsäädännössä esimerkiksi määriteltäisiin lapsella olevan kaksi äitiä, niin se väistämättä vaikuttaisi koko yhteiskunnan käsitykseen äitiydestä ja vanhemmuudesta. Pelkonen kuitenkin väittää blogitekstissään, ettei translain uudistamisella tai äitiyslain luomisella olisi mitään vaikutusta yhteiskuntaan, vain pieneen joukkoon, jota laki koskettaa. (Luominen onkin hauska sanavalinta tässä yhteydessä, sillä äitiyslaki-aloitehan yrittää luoda uutta maailmaa, jossa äitejä on yhtä lasta kohden jokin valinnainen määrä eikä yhtä, kuten tähän asti ja tästä eteenpäinkin.) Kansalaisaloitteen nimi ”Äitiyslaki” johtaa harhaan, koska se rinnastuu ihmisten mielissä isyyslakiin. Isyyslaissa määritetään, että avioliitossa syntyneen lapsen isä on aviomies. Jos lapsi ei synny avioliitossa, niin isyyslaki toteaa isyyden tunnustamisesta silloin näin: Isä on tällöin se: 1) joka on siittänyt lapsen; tai 2) jonka siittiöitä on käytetty äidin hedelmöittämiseen muulla tavalla ja lapsi on tästä syntynyt. http://www.finlex.fi/fi/laki/ajantasa/2015/20150011 Isyyslain tarkoitus on tunnustaa lapsen isä.
Kansalaisaloite äitiyslaista tähtää puolestaan siihen, että laki tunnustaisi naispareista molemmat lapsen äideiksi, myös osapuolista sen, jolla ei ole biologista sidettä lapseen eikä ole tämän äiti. Äitiyslaille ei ole mitään juridista tarvetta, sillä on mahdollista tehdä perheen sisäinen adoptio, kuten myös mahdollisuus hakea lapsen oheishuoltajuutta. Äitiyslaki-kansalaisaloitteen sisältöä ei voi kuvailla objektiivisiin tosiasioihin perustavaksi ja asioita selkiyttäväksi. On synnyttävää äitiä ja toista äitiä, joista jälkimmäinen voi halutessaan perua äitiytensä lapsen ollessa enintään 30. päivän ikäinen ja äitiyden selvittämistä(!)
https://www.kansalaisaloite.fi/fi/aloite/1669
Kansanedustaja Pelkonen vetoaa ihmisoikeuksiin, jotta translakia uudistettaisiin, äitiyslaki tehtäisiin ja avioliittolain muutos etenisi maaliin asti. Argumenttia ”tämä on ihmisoikeus” käytetään jälleen kuin Troijan hevosta tuomaan eduskuntaan ja yhteiskuntaan uusi radikaali käsitys ihmisyydestä, jota ei biologiset lainalaisuudet sido. Tätä uutta ihmistä johjaa ”rajaton vapaus” määritellä itse itsensä ja todellisuuden, todellisuudesta piittaamatta. Mikä ihmisoikeus se sellainen on, että lain pitäisi tunnustaa kaksi äitiä yhden sijasta? Lapsella, kun on vain yksi äiti. Mikä ihmisoikeus se on, että alaikäisellä pitäisi olla oikeus muuttaa sukupuoltaan, vieläpä kesken kasvuprosessia? Mikä ihmisoikeus se sellainen on, että voi kiistää avioliittoinstituution tarkoituksen ja keksiä tilalle uuden? Mikään näistä lakiuudistuksista ei toteuttaisi mitään ihmisoikeutta, ei yhden yhtäkään. Ihmisoikeuksien arvo sen sijaan voi heikentyä ja käsitys niiden perustavanlaatuisuudesta ohentua, jos mitä asiaa milloinkin kutsutaan ihmisoikeudeksi kovin köykäisin perustein.
Uusien ilmiöiden edessä on uskallettava kysyä, onko ne todella ihmisoikeusasioita vai ideologisia haaveunia?
-Susanna Koivula
