Sananvapaus, demokratia ja oikeudenmukaisuus koetuksella Suomessa

Mitä on sananvapaus?

Suomessa vallitsee länsimainen käsitys sananvapaudesta:

Jokaisella on oikeus ilmaista, julkistaa ja vastaanottaa tietoja, mielipiteitä ja muita viestejä kenenkään ennakolta estämättä. Suomessa on vahva kielto valtiovallan tai yleensäkin viranomaisten harjoittamalle ennakkoehkäisylle, jolla sensuroidaan julkaisuja tai mielipiteitä etukäteen. Valtiolliset syyt rajoittamiseen liittyvät tyypillisesti kansalliseen turvallisuuteen, alueelliseen koskemattomuuteen tai yleiseen turvallisuuteen. Rajoitusten on perustuttava lakiin, oltava välttämättömiä demokraattisessa yhteiskunnassa ja niitä on tulkittava suppeasti. Sananvapaus sisältää myös oikeuden lausua tai julkaista viestejä, jotka voidaan kokea häiritseviksi, loukkaaviksi tai järkyttäviksi.

Sananvapaus on ollut vakiintunut jo pitkään

Sananvapaus on hyvin vanha perustuslakiin kirjattu asia ja siinä mielessä se on hyvin vakiintunut sisällöltään. Yleisesti ottaen tässä ei ole esiintynyt vuosikymmeniin mitään ongelmaa. Kaikki tietävät esimerkiksi, että poliitikko puhuu kuin poliitikko ja koomikko tehtävänsä mukaisesti vitsaillen. Pappi saarnaa evankeliumia ja kertoo, mikä on syntiä — tai ainakin perinteisesti tämä on aina ollut hänen tehtävänsä. Aina, kun jostain asiasta puhutaan, niin siihen liittyy asiayhteys eli konteksti, jonka useimmat ihmiset yleensä ymmärtävät luonnostaan heti puheessa tai tekstissä käytetyistä ilmauksista. On aivan tavallista ja käsitettävää, että kukin puhuu itselleen ominaisella tyylillä. Poliitikkoja suojaa erityisen laaja vakiintunut sananvapaus ja sama pätee uskonnonvapauteen perustuslaissa, se sisältää oikeuden harjoittaa uskontoa ja myös ilmaista vakaumus eli levittää sitä.

Sananvapauden ja demokratian suhde

Demokratia on täysin riippuvainen sananvapaudesta. On välttämätöntä, että erilaiset mielipiteet asioista voidaan tuoda vapaasti esille keskusteluun ja arvioinnin aiheeksi. Ilman tätä todellista demokratiaa ei ole.

Aikamme haasteet perusoikeuksille ja demokratialle Suomessa

Sanan-, mielipiteen- ja vakaumuksenvapauden estelyt ovat nousseet useammalla tavalla esiin viimeisen vuosikymmenen aikana lukemattomia kertoja. Yleisesti ottaen taustalla on se, että arvoja tai mielipidettä ei suvaita eli mielipidesyrjintä. Tapauksia on jo paljon ja kohteita monta.

Esimerkkejä, kun yhdistyksemme oli kohteena

• Banderolliamme, joka ei sisällä mitään lain tai hyvän tavan vastaista, on yritetty saada pois Hiekkaharjusta yksityiseltä maalta kaikin kuviteltavissa olevin laillisin ja laittomin keinoin. Banderollin laillisuus on sitä kautta tullut hyvin vahvistetuksi.
• Osallistumisemme EDUCA-messuille evättiin laittomasti. Evääminen perustui yhdistyksemme edustamiin arvoihin ja mielipiteeseen eli oli mielipidesyrjintää. Voitimme asian, kun oikeutta käytiin korkeimpaan hallinto-oikeuteen asti ja asiasta tuli siten tärkeä ennakkotapaus koskien mielipidesyrjintää.
• Kalliolan setlementti peruutti yllättäin tapahtumaamme varten jo sovitun tilavarauksen. Siirsimme tapahtuman toiseen paikkaan.

 …ja muita tapauksia

• Kansanedustaja Päivi Räsäsen ja Lähetyshiippakunnan piispa Juhana Pohjolan syyttäminen oikeudessa kristillisistä sitaateista. Huoli sananvapauden heikkenevästä tilanteesta nousi jo silloin monella suunnalla esiin, jos eriäviä mielipiteitä ei sallita. Nämä oikeudenkäynnit ovat saaneet paljon kansainvälistä huomiota ja niitä seurataan tarkasti.
• Kansanedustaja Juha Mäenpää joutui nöyryyttävän poistamisen kohteeksi Provinssi-tilaisuudesta, koska oli kritisoinut paikallislehdessä Opetushallituksen toimintaa. Käräjäoikeus antoi langettavan tuomion Provinssille mielipidesyrjinnästä, mutta asiasta on valitettu. Kannattaa huomata, että yhdistyksemme on käynyt läpi kaikki oikeusasteet mielipidesyrjintäasiassa ja siitä tuli siten mielipidesyrjinnän tuomitseva ennakkotapaus.
• Syytetyn oikeussuojaa on loukattu Vaasan suomalaisen seurakunnan kirkkoherra Teijo Peltolan tapauksessa, jossa hän on joutunut ahdistavan toiminnan kohteeksi. Perustuen jonkun henkilön nimettömään ja salattuun kirjeeseen, hänelle oli annettu varoitus viranhoidosta. Syytetyn oikeuksien kannalta on ongelmallista, että sisältö salattiin niin, että hän ei voinut puolustautua asiassa. Peltola vei asian tuomiokapituliin, mutta oikeus ei toteutunut normaalilla tavalla vieläkään: Tuomiokapituli kieltäytyi käsittelemästä asiaa. Se ei esittänyt käsittelystä kieltäytymiselle tueksi mitään lainsäädännön kohtaa. Kaikesta salailusta huolimatta asian taustoista tiedetään jotain. Todennäköisin syin voidaan päätellä, että kyseessä on setalainen kostotoimi liittyen kirkkoherran aiempaan päätökseen. Kirkkoherra oli toiminut kristinopillisesti oikein ja tunnollisesti, kun hän ei antanut lupaa sateenkaarimessuihin johtamassaan kirkossa. Kristinopin noudattamisen lisäksi asialla on myös vakiintunut historiallinen tausta. Kirkkorakennus pyhitetään käyttöönottovaiheessa kristilliseen käyttöön: ”Uusi kirkko on vihittävä Jumalalle pyhitetyksi huoneeksi. Kun kirkko on vihitty, sitä saa käyttää vain sen pyhyyteen soveltuviin tarkoituksiin.” (Kirkkojärjestys 1055/1993, 14 luku 2§) Eli rakennuksen pyhityksen yhteydessä on tullut selväksi, että rakennusta ei saa luovuttaa sateenkaaritoiminnan kaltaiseen kristillisyyden vastaiseen tarkoitukseen.
• Vantaan kaupunginvaltuuston ensimmäinen kokous 2026 muuttui asiattomaksi päälle huuteluksi ja poliittiseksi vaientamisteatteriksi käsiteltäessä kaupungin väestötilastoissa kiistattomasti näkyviä ilmiöitä. Vantaalla kantaväestön osuus oli pienentynyt, kun taas muunmaalaisten osuus oli kasvanut voimakkaasti. Tuosta väestöpolitiikasta, jonka tulokset näkyvät tilastoissa, edustaja Juha Järä käytti kuvaavaa nimitystä ”väestönvaihto”. Sosiaalimenoissa tuo puolestaan näkyy muunmaalaisten isona kuormana eli kaupunkiin saapuneet eivät pysty hankkimaan itse elantoaan ja aiheuttavat raskaat kulut. Kun Järä lausui: ”Aidosti tarvittavaa ja hyödyllistä työvoimaa voi tulla, mutta haittamaahanmuutolle pitää laatia nollatoleranssi.”, niin alkoi show: Puhujan päälle huudellut vasemmistoliiton Gashaw Bibani marssi ulos salista perässään joitakin muita edustajia. Järää esteltiin käyttämästä sanoja ”väestönvaihto” ja ”haittamaahanmuutto”. Järä ihmetteli myöhemmin, että rasistiksi saa huudella miten paljon vaan, mutta kahta sanaa ei kestetä ongelmallisesta maahantulopolitiikasta ja sen haitoista.

Ketkä tyypillisiä mielipide-estelyn osapuolia?

• On helppoa havaita, mihin ryhmiin tai henkilöihin estelyhalu, kielteinen asenne ja suoranainen vihamielisyyskin kohdistuu. Vihoittelun kohteina ovat selkeästi henkilöt tai ryhmät, joilla on kristilliset, konservatiiviset tai oikeistolaiset arvot.
• Samoin on havaittavissa, miltä suunnalta kielteinen suhtautuminen eniten tulee. Aktiivisia ovat setalaiset toimijat ja poliittiselta kannaltaan vasemmistolaiset mukaan lukien Vihreät. Usein nämä ovat samaa joukkoa ja liittoutuneet siinä mielessä, että setalaiset tukevat vasemmistolaisia asioita ja setalaiset järjestöt voivat saada suuria summia vuodesta toiseen valtion ja kaupungin varoista vasemmistolaisten tuella.

Yhden hengen ”enemmistö” demokratiassa

Estely on viime aikoina saanut outoja uusia muotoja. Jos yksi henkilö valittaa tai esittää olevansa loukkaantunut jostain, niin sen perusteella saatetaan laajemmin vaatia vaikenemaan asiasta tai halutaan kieltää jopa jonkun yksittäisen sanan käyttöä. Yksittäinen henkilö pystyy ikään kuin kävelemän demokratian yli vaatiessaan, että kaikkien muiden on sopeuduttava hänen mielipiteeseensä.

Tämä yhden valittajan anarkia tuli esiin Vantaan valtuustossa sanojen ”väestönvaihto” ja ”haittamaahanmuutto” kanssa. Se tuli esiin Vaasassa jossa yksi nimetön valittaja on aiheuttanut suurta haittaa kirkkoherra Teijo Peltolalle. 

”Kyllä me sit ollaan niin hyviä ihmisiä…” — vai ollaanko?

Mielivaltainen mustamaalaus ja nimittely rasistiksi, fasistiksi, natsiksi, syrjijäksi, äärioikeistolaiseksi, äärikristityksi, homofobiseksi tai transfobiseksi on hyvin vahvasti vasemmistolaisiin liitetty tapa. Tavoite näiden ilmausten käytössä on kaksijakoinen:

1. Loukata solvauksen kohteeksi joutunutta niin, että tämä hiljenee ja hämmentyy.
2. Viestiä muille, kuinka ”hyvä ihminen” olenkaan, kun tuomitsen tuulesta temmatun ”rasismin”. Tätä kutsutaan usein ”hyvesignaloinniksi” tai ”hyveposeeraukseksi”. Jotkut saattavat jopa ajatella viestivänsä jonkun hyvän puolesta, mutta todellisuudessa käyttäytyvät itse muita kohtaan huonosti.

Perusteeton rasistiksi huutelu on loukkaavaa. Se on päässyt yleistymään jopa virallisissa kokouksissa johtuen liian lepsusta asenteesta tuollaista käytöstä kohtaan. Vielä pahempaa on saada päällensä julkisuuden vääristelevä tuomio ja sen seurauksena vihamielisyys, vaikka näyttöä mistään pahantahtoisesta tarkoituksesta ei ole olemassa — kuten huomaamme seuraavassa tapauksessa.

Rasistiksi leimaaminen ja väärien väitteiden paisuttelu

Ilta-Sanomille Dzafce kommentoi:

• Haluan sanoa heti alkuun, että kuva on täysin irrotettu asiayhteydestään ja siitä on vedetty vääriä johtopäätöksiä, hän toteaa.
• Olin ystäväni kanssa ravintolassa syömässä, ja mulla oli silloin voimakas päänsärky ja kipua silmissä. Nojasin pöytään, hieroin ohimoita ja venytin silmiä, koska se helpotti painetta. Ystävä koki sen tilanteen hassuna ilmeenä ja sanoi, että ”hei, anna mä otan kuvan”. Hymyilin kameraan ja hän kirjoitti siihen oman tekstinsä. Se teksti ei ole minun kirjoittama, eikä liity millään tavalla mun tarkoitukseen, Dzafce painottaa. Dzafce sanoo, että kuva oli tarkoitettu vain läheisille kavereille, ei jaettavaksi laajemmalle.
• Haluan todella korostaa, että en hyväksy minkäänlaista rasismia – en edes vitsinä. Olen itse kokenut paljon syrjintää taustani takia, enkä ikinä tekisi samaa toisille. Tämä on ollut väärinkäsitys ja täysin ulkona alkuperäisestä kontekstista.

Vaikka totuus valokuvan viattomasta alkuperästä löytyi Ilta-Sanomista ja missi selkeästi kiisti luulot rasistisesta tarkoituksesta, niin iso uutisointi myöhemmin keskittyi paisutteluun rasistisuudesta. Asiaa pahensi se, että jotkut korkeatkin oikeistolaiseksi ajatellut poliitikot eivät joko tienneet totuutta tai välittäneet siitä ja menivät valheelliseen juoneen mukaan kommentoimalla sellaisella tavalla, joka vahvisti kuvaa tapauksen rasistisesta tarkoituksesta.

Mainehaitta, tiedotusvälineet ja presidentti Stubbin toiminta

Mitään haittaa tai vikaa ei ollut siinä, mitä missi Sarah Dzafce itse teki päänsäryn vuoksi. Ei se olisi kiinnostanut ketään, ellei kuva ja sen väärä selitys olisi joutunut missiorganisaatiolle, joka ylireagoi innokkaasti.

Toimittajat eivät lähteneet isoin otsikoin puolustamaan totuutta, vaan rummuttivat mieluusti väärää selitystä rasistisesta tarkoituksesta. Iltalehden toimittaja Marja Hintikka painosti Petteri Orpoa rankaisemaan missin puolustajia, kun perussuomalaiset olivat joukolla ilmaisseet tukensa vääryyttä kokeneelle missille.

Yrittikö Suomen ulkoasiainhallinto keulakuvanaan presidentti Stubb korjata uutisoinnin virheen rasistisesta tarkoituksesta, toimia oikeudenmukaisesti missiä kohtaan ja kertoa myös ulkomaille, että kenelläkään ei ole ollut rasistista tarkoitusta tuossa silmäkulmien venytyksessä ja kuvan kommentin oli kirjoittanut muu henkilö, kuin missi? Näinhän mainehaitta olisi vältetty helposti eikä vellomaan olisi jäänyt väärä tulkinta missin rasistisesta tarkoituksesta.

Ei ole tiedossa, miksi presidentti Stubb ei korjannut virheellistä syytöstä rasistisesta tarkoituksesta. Hän ei lausunnossaan puolustanut perusteettomasti rasismista syytettyä, vaan lisäsi syyttömästi tuomitun kärsimystä omalla syyllisyyttä vahvistavalla lausunnollaan. Tuo lausunto levitettiin laajasti tiedotusvälineissä. Presidentin lausunto oli korkein mahdollinen tapa levittää väärä väite rasistisesta tarkoituksesta myös ulkomaille.

Jokaisella on varmaan oma mielipide, millainen kuva syntyy siitä, että Suomen presidentti vahvistaa arvovaltaisesta asemastaan rasistin leiman henkilölle, jolla ei varmasti ole mitään tekemistä rasismin kanssa.

”Turvallinen tila” vaiennus- ja estelykeinona

”Turvallinen tila” on käsite, jolla ei ole mitään tarkkaa yhtä määritelmää. Siksi sen tulkinta ja toteutus on usein mielivaltaisen poliittis-ideologista. Voidaan ajatella, että fyysistä turvallisuutta varten on erilaiset lait, säännöt ja määräykset ja niiden toimeenpanijoina vartijat, poliisit ja oikeuslaitos.

Useimmiten viime aikoina tähän viestintään ”turvallisesta tilasta” on törmännyt siinä vasemmistolaisessa merkityksessä, että on tila, jonne ”väärää” arvomaailmaa edustavilla ei ole asiaa tai ainakaan he eivät saa lausua omaa mielipidettään. Tila on siten ”turvallinen” vain yhdenlaisille mielipiteille, johon muita vaaditaan sopeutumaan. Eli kyseessä on kaunisteleva ilmaus mielipidesyrjinnälle.

Isoin käytännön merkitys ”turvallisella tilalla” on toimia kuten vasemmistolainen estely ja vaiennus yleensäkin: Estää sanan-, uskonnon- ja mielipiteenvapautta. Turvallinen tila onkin turvallinen vain samoin ajatteleville ja turvallisen tilan vaatijat solvaavat hyvin hyökkäävästi toisin ajattelevia. Vasemmistolainen muoto turvalisesta tilasta on sangen demokratian vastainen ajatus hyväksyessään vain yhdenlaisen ajattelutavan. Tuon ajattelumallin mukaisesti voisi vitsailla, että Pohjois-Korea lienee hyvin turvallinen tila — ei kuulu eriäviä mielipiteitä.

Turvalliseen tilaan voi tutustua tarkemmin artikkelissamme ”Mitä on turvallinen tila käytännössä”.

Artikkelin kirjoittaja: Arto Jääskeläinen