Kirkko ja Kaupunki -lehti kampanjoi (jälleen) sukupuolineutraalin avioliittokäsityksen puolesta
8.12 otsikolla ” Aitoa avioliittoa ei ole olemassakaan.”
Suomen evankelis-luterilaisen kirkon piispainkokouksen pääsihteeri Jyri Komulainen kirjoitti artikkelin ”Perhe ja avioliitto muutoksessa” -kirkon tutkimuskeskuksen julkaisuun. Pääsihteeri Komulainen hämmentää avioliitto-soppaa antaen ymmärtää, ettei olisi edes olemassa mitään yhtä ja vakiintunutta instituutiota nimeltä avioliitto.
”Hän muistuttaa, että avioliitto käsitteenä viittaa moninaiseen ja muuttuvaan instituutioon, jossa eri uskontojen piirissä ja eri kulttuureissa on ollut erilaisia malleja. Yhtä aitoa avioliittoa ei ole.” Avioliitto on ymmärretty naisen ja miehen muodostamana liittona eri kulttuureissa aina näihin päiviin asti. Tästä poikkeuksena on vain moniavioisuus. Historia ei tunne miesten välisiä tai naisten välisiä avioliittoja, vaan ainoastaan naisen ja miehen muodostaman, aidon avioliiton.
Jos ei olisi olemassa vakiintunutta avioliittokäsitystä, emme kävisi koko tätä keskustelua avioliitosta kirkossa tai sen ulkopuolella.
”Hänen mukaansa sekä ne, jotka puolustavat miehen ja naisen välistä avioliittoa aitona avioliittona, että ne, jotka kannattavat samaa sukupuolta olevien kirkollista vihkimistä, määrittelevät avioliiton pitkälti samoin. ” https://www.kirkkojakaupunki.fi/-/aitoa-avioliittoa-ei-ole-olemassakaan
Komulainen pyrkii harmonisoimaan kaksi täysin erilaista avioliittokäsitystä, vaikka ne poikkeavat toisistaan kuin yö ja päivä. Toinen perustuu sukupuolten toisia täydentävyyteen ja toinen sukupuolineutraaliin ajatteluun. Toisessa avioliittokäsityksessä korostuu lapsen oikeus tuntea omat vanhempansa, toisessa aikuisten oikeus saada lapsia kolmannen osapuolen avulla.
”Molempien osapuolten kannanotoissa toistuu näkemys, että avioliitto on yksiavioinen suhde, joka on perheen perusta tai ainakin mahdollistaa perheen. Olennaisena pidetään myös puolisoiden tunnesidettä. ”https://www.kirkkojakaupunki.fi/-/aitoa-avioliittoa-ei-ole-olemassakaan
Samaa sukupuolta olevien liitoissa lapsi on pääsääntöisesti erotettu isästään tai äidistään. Kaksi eri käsitystä lapsen oikeuksista ja perheen parhaasta lähtökohdasta. Ja mitä tulee tunnesiteisiin, niin on niitä avosuhteissa elävillä pareillakin, mutta emme me niitäkään kutsu avioliitoiksi.
Pääsihteeri Komulainen ottaa moniavioisuuden esimerkkinä avioliiton häilyvästä luonteesta. Olkiukon (tai näin joulun alla, olkipukin) rakentamistahan tuo on. Moniavioisuudessa yksi mies solmii avioliiton usean naisen kanssa. Miten tuosta voisi vetää johtopäätöksen, että mies voi mennä ”naimisiin” miehen kanssa tai nainen naisen kanssa? Moniaviosuuden esiintyminen ei tarkoita, että yhteiskuntien tulisi tavoitella tällaista suhdemuotoa tai hakea sille laillista tunnustusta. Moniaviosuudessa ei voi toteutua aidon avioliiton yksi keskeinen tuntomerkki eli yksiavioisuus, koska aviomies lupautuu useammalle kuin yhdelle naiselle aviopuolisoksi. Se millaisena moniavioisuus maailmalla esiintyy, ei sekään kelpaisi kaikille, koska siinä ei naisella ole mahdollisuutta solmia useampaa liittoa miehen kanssa. Jotkut kutsuisivat tällaiseen moniavioisuuteen perustavaa avioliittolakia syrjivänä, koska vain mies olisi oikeutettu solmimaan monta avioliittoa. Avioliitolla ja avioliittolailla on aina reunaehtonsa, jotka eivät vastaa jokaisen ihmisen henkilökohtaisen kiinnostuksen kohteita.
Piispainkokouksen pääsihteeri Jyri Komulainen tulee esittäneeksi, että ei ole mitään ”the avioliittoa” eli avioliitolla ei olisi mitään annettua olemusta. Avioliitoksi voitaisiin siis kutsua erilaisia ihmissuhteita sen mukaan, mitä kulloinkin eri kulttuureissa ja eri uskonnoissa päätettäisiin. Kirkko voisi tällaisen ajattelun perusteella muuttaa avioliittokäsitystään vastaamaan avioliittolain muutosta.
Samaisessa Kirkko ja Kaupungin artikkelissa myös uskonpuhdistaja Martti Lutherin avioliittokanta näyttää olevan muutoksessa:
”Komulainen huomauttaa, että jos Lutherin tekstejä lukee, on selvää, että hän piti avioliittoa biologiaan perustuvana, miehen ja naisen välisenä instituutiona.– Toinen kysymys sitten on, pitääkö Lutheria lukea kirjaimellisesti vai pitääkö meidän soveltaa häntä. Siitä nämä keskustelut johtuvatkin.”
Uskonpuhdistajan avioliittokannasta ei pysty irrottamaan sukupuolen merkitystä. Avioliittoon tarvitaan rakkauden lisäksi yksi nainen ja yksi mies. Haluaisin kuulla, kun Komulainen lukee ei-kirjaimellisesti Lutherin tuotantoa..
Komulainen tuo kuitenkin rehellisesti esille sen, millainen avioliittokäsitys on valtavirtaa eri uskontojen piirissä.”Yksi uskontohistoriallisesti selvä johtopäätös tutkimassani aineistossa on se, että valtavirta uskonnoista näkee avioliiton eli sosiaalisesti säädellyn sukupuolisuhteen aivan yksiselitteisesti naisen ja miehen välisenä. Historia on siis heteronormatiivista, Komulainen sanoo.”
Komulainen toteaa historian olevan heteronormatiivista. Minä puolestani voin todeta myös tulevaisuuden olevan heteronormatiivista, sillä valtaosa ihmisistä haluaa jatkossakin solmia avioliiton vain vastakkaisen sukupuolen kanssa. Heteronormativiisuus on terminä sinänsä mieletön, koska se väittää että olisi jotenkin keinotekoista, että suurin osa ihmisistä on kiinnostunut vain vastakkaisesta sukupuolesta. Se, mitä sateenkaariliike paheksuu heteronormatiivisuutena on ainut luonnollinen lähtökohta perheen syntymiselle.Yksikään lapsi ei saa alkuaan ilman miestä ja naista, eikä yksikään lapsi saa naisparista tai miesparista isää sekä äitiä. Mitä enemmän suljetaan silmiä tältä tosiasialta, sitä enemmän lisääntymisteknologialla ja sijaissynnytyksillä poljetaan lapsen oikeuksia.
Avioliittolain muutokseen pohjautuva avioliittokäsitys turhentaa isän ja äidin merkityksen. Haluaako kirkko olla tässä mukana? Vääristyykö käsitys tasa-arvosta myös kirkossa?
Tunnetaanko ja tunnustetaanko tulevina vuosina ja vuosikymmeniä kirkossa aidon avioliiton merkitys, ainutlaatuisena ja arvokkaana instituutiona? Nähtäväksi jää.
Aito avioliitto ei silti kieltämällä tai kiistämällä katoa.
Susanna Koivula
Aito avioliitto ry:n puheenjohtaja
