(Blogipoiminta: Susanna Koivula 29.5.2015)
Kirjoitukseni ”sukupuolia on kaksi, kas kummaa” on herättänyt vilkasta keskustelua monilla eri foorumeilla. Vasta-argumenttien kirjo on ollut moninainen. Rivien välistä jotkut ovat lukeneet vain omat ennakkoluulonsa. Koen tärkeäksi tähdentää seuraavaa:
Jokainen suomalainen saa vapaasti päättää, ketä rakastaa. Mikään laki, ei edes voimassa oleva avioliittolakimme estä tätä päätöksentekoa. Valtio ei ole kiinnostunut romantiikasta, vaan perheistä. Avioliittoinstituutio palvelee lasten tarvetta kasvaa vanhempiensa kanssa ja perheet muodostavat yhteiskuntamme.
Sukupuolia on kaksi, vaikka osa naisista pukeutuisi mieluummin housuihin kuin hameisiin.Kirjoitukseni ei sisältänyt minkäänlaisia stereotypioita siitä, millaisia miesten tai naisten tulisi olla. En myöskään esittänyt, että tytöt tykkäävät pojista ja pojat tykkäävät tytöistä. Tosin näin useimmiten on. Sukupuolisuus ei ole kahle, vaan se on lahja. Sukupuolia on kaksi, nainen ja mies ja se on osa luonnollista todellisuutta. Ihmisinä emme voi muodostaa moraalia sillä perusteella mitä ikkunasta näkyy tai mitä luontodokumentissa tapahtuu, emohan saattaa esimerkiksi syödä omat poikasensa.
Kirjoituksessa en ottanut kantaa homoseksuaalisten suhteiden puolesta tai vastaan. Avioliittolakikaan ei ota kantaa homoseksuaalisuuteen vaan siihen, mikä on avioliitto. Jos olet sitä mieltä, että lasten paras lähtökohta on kasvaa omien vanhempiensa kanssa ja adoptiossakin on turvattava korvaavat kokemukset isästä ja äidistä, allekirjoita kansalaisaloite sukupuolineutraalin avioliittolain kumoamiseksi. Avioliiton uudelleen määrittely sukupuolineutraaliksi ei ole yhteiskuntamme etu. Naisen ja miehen välinen avioliitto ei ole keneltäkään pois.
Susanna Koivulan blogin löydät täältä
