(Kirjoittaja: Pasi Turunen)
YLE uutisoi kuluvalla Pride -viikolla (24.6.2015) nettisivuillaan: ”Tutkijat yksimielisiä: Homojen kasvattamat lapset eivät eroa heteroperheiden lapsista.” Jutussa kerrotaan, että Coloradon yliopiston tutkijat ”kävivät läpi peräti 19 000 vuosina 1977–2013 tehtyä tutkimusta ja artikkelia. Tuloksena oli, että tutkijoiden välillä oli asiassa lieviä erimielisyyksiä vielä 80-luvulla. Sen jälkeen arviot ovat kuitenkin muuttuneet, eivätkä tutkijat enää havaitse negatiivisia eroja eri perhemuodoissa kasvaneiden lasten välillä.” Minulla on jutussa mainittu Social Science Research -lehdessä julkaistu alkuperäinen tutkimusartikkeli.
Tutkimuksen julkistaminen Amerikassa juuri kun korkein oikeus on antamassa päätöksensä samaa sukupuolta olevien ”avioliitoista”, ei ole sattumaa. Sen julkistaminen Suomessa juuri seksuaalivähemmistöjen Pride-viikolla, ei ole sattumaa.
Kuitenkin YLE:n juttu johtaa lukijansa helposti harhaan. Ainakin, jos ei lue tarkasti mitä jutussa sanotaan ja mitä ei. Kuten totesin ingressissä, minulla on jutussa viitattu alkuperäinen tutkimusartikkeli. Siihen liittyen on hyvä tehdä YLE:n uutisen oheen muutama täsmentävä huomio.
SSR:n artikkelin perusteella on ilmeistä, että Coloradon Yliopiston julkaisemassa tutkimusartikkelissa ei ensiksikään ole kyse uudesta lasten ja samaa sukupuolta olevien vanhempien parissa tehdystä tutkimuksesta, joka nyt jälleen vahvistaisi jonkin oletetun aiemman ”yksimielisyyden”. Tällaista ei YLE:n uutinen toki aivan väitäkään. Mutta aihepiiriä tuntematon lukija saattaa niin luulla uutisen nopeasti luettuaan. Siksi tämä seikka on hyvä selvittää.
Mistä sitten on kyse? Tutkimusanalyysissa selvitettiin tietokantahaun avulla saatujen tuhansien erilaisten tieteellisten artikkeleiden pohjalta, kuinka hiljalleen tutkijoiden parissa on kehittynyt näkemys yksimielisyydestä sen suhteen, että tutkimusten mukaan homovanhemmuudella ei ole mitään kielteisiä vaikutuksia lapsen kehitykselle verrattuna muihin lapsiin, jotka ovat kasvaneet isän ja äidin kanssa. Tätä näkemystä on joissakin yhteyksissä myös kutsuttu ”no difference” hypoteesiksi. Coloradon yliopoiston tuoreessa tutkimusanalyysissä arvioidaan, kuten YLE:n jutussa todetaan, että ennen 80-lukua mielipiteiden kirjo puolesta ja vastaan oli suurempi, mutta jossain 80-luvulla tapahtui käänne, minkä jälkeen alettiin entistä enemmän viittaamaan siihen, että tutkimuksessa vallitsee tällainen yksimielisyys.
Tällaisen kehityksen kuvaaminen ja havaitseminen on sinänsä mielenkiintoista ja tärkeää, mutta ei itsessään välttämättä kerro kehityksen taustalla vaikuttavien tutkimusten laadusta. Samassa vertaisarvioidussa Social Science Research julkaisussa ilmestyi vuonna 2012 Louisianan yliopiston sosiologin Loren Marksin tutkimusanalyysi (kertoiko YLE silloin siitä? Ei tietenkään!). Marks kritisoi ”no difference” oletusta ja osoittaa, että se ei perustu riittävän huolellisesti tehtyihin tutkimuksiin. Lähes jokaisessa niistä on vakavia metodologisia puutteita. Osa niistä antaa viitteitä kielteisistä vaikutuksista lasten kehitykselle, mutta nämä löydöt on joissakin tutkimuksissa jopa pyritty häivyttämään. Niiden pohjalta siis ei ole perusteltua yleistäen väittää, että samaa sukupuolta olevien vanhempien lasten kehityksessä ei esiinny lainkaan eroja muihin lapsiin nähden.
Ideologian vaikutus tutkimukseen on sangen tunnettu ilmiö. Neuvostoliitossa tiede palveli aikanaan poliittisia päämääriä ja tulokset olivat alisteisia ideologialle. Reilut sata vuotta sitten Amerikan korkein oikeus salli eugeniikan (rotuhygienia), koska oli kuulemma olemassa tieteellinen konsensus sen puolesta.
Coloradon yliopiston tutkijoiden tutkimusanalyysi jäljittää homovanhemmuutta koskevan ”tieteellisen yksimielisyyden” kehittymisen käänteen siis 80-luvulle. Ajankohta on merkille pantava. Sosiologit Loren Marks, Mark Regnerus ja Paul Sullinstoteavat Yhdysvaltojen korkeimmalle oikeudelle aiemmin jättämässään lausunnossa (kts. tästä) mielenkiintoisen seikan. Nimittäin Amerikan psykologiyhdistyksessä (APA) toimiva lesbojen, homojen ja biseksuaalien asioita ajava komitea (”LGB Concerns Committee”) perusti vuonna 1985 erityisen ”homofobiasta vapaan tutkimuksen työryhmän”. Se laati tarkat linjaukset sille kuinka homoseksuaalisuutta koskevassa tutkimuksessa tuli välttää ”heteroseksismiä”. Minkäänlaista homoseksuaalisen käyttäytymisen, orientaation tai samaa sukupuolta olevien suhteiden ”loukkaavaa” käsittelyä ei tutkimuksessa tule sallia. Näitä linjauksia APA onkin valvonut tiukasti, toteavat Marks, Regnerus ja Sullins. Huomiota, hyväksyntää ja tieteellisiä viittauksia muissa julkaisuissa ovat saaneet osakseen sellaiset heikkotasoisetkin tutkimukset, jotka väittävät, ettei samaa sukupuolta olevien vanhemmuudesta ole mitään vahinkoa lapsile. Tutkimuksia, jotka ovat antaneet päinvastaisia tuloksia, on sivuutettu, vaikka ne olisivat olleet laadukkaampia. Niihin on jopa suhtauduttu vihamielisesti. Sama meno jatkuu yhä, kuten kuohunta Mark Regneruksen tutkimuksen ympärillä osoitti.
Regnerus, Sullins ja Marks selvittävät myös miksi väitetty tieteellinen konsensus, johon useat merkittävätkin yhteiskuntatieteelliset laitokset vetoavat, on kuitenkin lähes täysin vailla tieteellistä pohjaa:
”Muutamaa tutkimusta lukuunottamatta ne kaikki perustuvat pieniin ei-satunnaisiin otantoihin. Sen vuoksi niistä ei voida vetää samaa sukupuolta oleviin pareihin kohdistuvia johtopäätöksiä yleisellä tasolla. Tämä rajoittuneisuus myönnetään toistuvasti erilaisissa tieteellisissä kokouksissa ja aikakauslehdissä, mutta sivuutetaan silloin, kun halutaan vaikuttaa oikeusistuimiin tai julkiseen mielipiteeseen vakuuttamalla, että on olemassa vakiintuneita löytöjä.”
Nykytutkimuksen todellista tilaa he valaisevat seuraavasti:
”Olemassaolevista kymmenistä samaa sukupuolta olevien vanhemmuutta koskevista tutkimuksista vain kahdeksan on käyttänyt riittävän suurta satunnaisotantaa etsiessään todisteita samaa sukupuolta olevien vanhemmuuden negatiivisesta vaikutuksesta lasten hyvinvointiin. Neljä tuoreinta (Tri Mark Regnerusen, Tri Douglas Allenin ja kaksi tri Paul Sullinsin tutkimusta) raportoivat huomattavia ja olennaisia negatiivisia tuloksia samaa sukupuolta olevien vanhempien lapsista. Aikaisemmat neljä tutkimusta (Tri Michael Rosenfeldin tutkimus sekä tri Jennifer Wainrightin kollegoineen tekemät kolme tutkimusta) eivät löytäneet eroja samaa sukupuolta olevien vanhempien lapsissa muihin verrattuna. Nämä tulokset johtuivat kuitenkin aineiston merkintä- ja analysointivirheestä. Otokseen oli itse asiassa sisällytetty merkittävä määrä heteroseksuaalien vanhempien lapsia. Kun tämä Wainrightin kolmessa tutkimuksessa käyttämään otantaan sisältyvä virhe korjataan ja analysoidaan uudestaan, nämäkin aineistot osoittavat samansuuntaisia negatiivisia tuloksia samaa sukupuolta olevien vanhempien lapsilla, kuin mistä Regnerus ja Sullins raportoivat.”
Sosiologit Loren Marks, Mark Regnerus ja Paul Sullins toteavatkin yksikantaan:
”Väite, että tutkimus on päätynyt konsensukseen, ei heijasta nykytutkimuksen todellista tilaa tällä alueella. Väite on pikemminkin sellaisen ideologisen suodattimen seurausta, joka jättää huomioimatta tai marginalisoi tutkimuksen, joka ei mukaudu ideologisten ennakko-odotusten mukaiseksi.”
YLE:n uutisoima Coloradon yliopiston tutkijoiden laatima tutkimusanalyysi ei anna mitään sellaista uutta tietoa, joka antaisi aiheen muuttaa tätä arviota. Väitetty tieteellinen konsensus lepää heikolla perustuksella.
————-
Aiheesta kiinnostuneiden kannattaa tutustua professori Tapio Puolimatkan suomeksi kirjoittamaan kirjaan Lapsen ihmisoikeus: Oikeus isään ja äitiin (Suunta-kirjat, 2014), tai Amazonista löytyvään englanninkieliseen julkaisuun No Differences? How Children in Same-Sex Households Fare, joka tekee selkoa tieteellisissä vertaisarvioiduissa julkaisuissa viime vuosina ilmestyneistä tuoreimmista laadukkaista tutkimuksista. Ne eivät tue ”no difference” oletusta. Myös Puolimatkan lausunto eduskunnan lakivaliokunnalle (TÄSTÄ) on tutustumisen arvoinen.
