Sukupuolineutraali vanhemmuus ja tunne-elämän vauriot: Kriitikkojen kritiikki.

Carolyn Moynihan (MercatorNet.com) 7.4.2015

Kieltäjät saisivat kaikkein vähiten vahinkoa aikaan lukemalla ne tutkimukset, joita vastaan he hyökkäävät.

Kun brittiläinen tieteellinen julkaisu, British Journal of Education, Society & Behavioural Science tammikuussa julkaisi amerikkalaistutkimuksen, jonka mukaan samaa sukupuolta olevien vanhempien lapsilla on tunne-elämän ongelmia kaksi kertaa yleisemmin kuin eri sukupuolta olevien vanhempien lapsilla, kukaan ei odottanut tutkimuksen tekijän tai sen julkaisseen lehden toimittajien välttävän kritiikkiä. Yhteiskuntatieteiden valtaeliitin ”yksimielisen käsityksen” mukaan samaa sukupuolta olevien parien kasvattamat lapset voivat hyvin, ja tulevat voimaan entistä paremmin jos vain vanhempien annetaan mennä naimisiin. Jokaisen tutkijan, joka havaitsee jotain muuta, täytyy olla väärässä, epäpätevä tai homofobinen.

Hieman yllättävää on kuitenkin se, että asiantuntijayhdistykset kritisoivat kollegaansa Paul Sullinsia väittämällä hänen jättäneen tutkimuksessaan tekemättä jotain sellaista, mitä hän nimenomaisesti teki. Toiseksi he yllättäen väittivät Sullinsin hyötyneen puolihuolimattomasta vertaisarviointiprosessista, vaikka vertaisarviointiprosessi tosiasiallisesti oli paljon perusteellisempi ja avoimempi kuin mikään vastaava, minkä heidän suosikkitutkimuksensa ovat joutuneet läpikäymään. Tällaista oli laadultaan se kritiikki, mitä esitettiin esimerkiksi Amerikan psykologiyhdistyksen (APA) ja Amerikan sosiologisen yhdistyksen (ASA) viime kuussa Yhdysvaltojen korkeimmalle oikeudelle jättämässä lausunnossa sukupuolineutraalin avioliiton puolesta.

Amerikan katolisen yliopiston sosiologian professori Paul Sullins on vastannut yksityiskohtaisesti näihin harhaanjohtamisyrityksiin Yhdysvaltojen korkeimmalle oikeudelle antamassaan lausunnossa yhdessä sosiologikollegojensa Loren Marksin (Lousianan yliopisto) ja Mark Regneruksen (Teksasin yliopisto), sekä Amerikan lastenlääkärien yhdistyksen (American College of Pediatricians) ja Family Watch International -järjestön kanssa.

Regnerus oli ensimmäinen, joka sai kokea sukupuolineutraalia avioliittoa ajavan liikkeen täyden vihan julkaistuaan vuonna 2012 merkittävän perherakenteita koskevan uuden tutkimuksen (New Family Structure Study). Sen tulosten mukaan lapset, joiden äideillä oli ollut suhde samaa sukupuolta olevan henkilön kanssa, pärjäsivät merkittävästi huonommin monella mittarilla mitattuna, kuin naimisissa olevien eri sukupuolta olevien parien lapset.

Merkittävin tieteellinen veruke Regneruksen tutkimuksen tyrmäämiselle oli se, että hän vertaili kaikkein vakaimpia perhemuotoja lesbojen tai sellaisten erityisesti epävakaiden kotitalouksien kanssa, joissa olevien ihmisten seksuaalinen suuntautuminen on vaihteleva. APA sekä ASA ovat laiskasti esittäneet tämän saman syytöksen myös Sullinsia kohtaan sivuuttaen sen tosiasian, että useimmat tutkimukset, jotka väitetysti osoittavat, että samaa sukupuolta ja eri sukupuolta olevien perheiden lasten hyvinvoinnissa ”ei ole eroja”, eivät myöskään ole ottaneet samaa muuttujaa huomioon.

Epävakausteesin testaaminen

Tosiasiassa Sullins kontrolloi perheiden epävakauden tutkimuksessaan (Emotional Problems among Children with Same-sex Parents: Difference by Definition) kahdella tavalla.

Ensiksi, vakautta edustavana tekijänä Sullins tarkasteli sitä asuiko perhe omassa kodissa vai vuokra-asunnossa. Hän päätyi tähän ratkaisuun siksi, että on olemassa runsaasti tutkimusaineistoa, joka osoittaa, että omistusasunnossa elävät perheet ovat myös parisuhteensa puolesta vakaampia kuin vuokralla asuvat perheet. Samalla Sullins kontrolloi tulojen ja koulutuksen vaikutuksen asumistyyppiin.

Tutkimusten mukaan asunnon omistamisella oli voimakas vaikutus tunne-elämän ongelmiin halki tutkimusaineiston (”vuokralla asuvien perheiden lapsilla on 31 prosenttia suurempi todennäköisyys kokea tunne-elämän ongelmia, kuin omistuskodissa asuvien perheiden lapsilla). Tämä kuitenkin selitti ainoastaan 3 prosenttia niistä eroista, jotka koskivat eri ja samaa sukupuolta olevien perheiden välillä havaittuja tunne-elämän ongelmia. Vakaissa samaa sukupuolta olevissa perheissä lapsilla oli kaikesta huolimatta kaksi kertaa suurempi todennäköisyys kärsiä vakavista tunne-elämän ongelmista, kuin lapsilla vakaissa eri sukupuolta olevissa perheissä.

Toiseksi, Sullins vertaili samaa sukupuolta olevia perheitä erikseen vastakkaista sukupuolta oleviin uusperheisiin testatakseen perheen menneisyydessä tapahtuneen hajoamisen vaikutusta. Toisin sanoen, hän vertaili koko samaa sukupuolta olevien perheiden otosta kaikkein epävakaimpia heteroseksuaalisia perheitä koskevaan aineistoonsa antaen tällä tavalla mahdollisimman paljon sijaa sille teesille, että pääasiassa epävakaus sellaisenaan asettaa lapset ensin mainitussa tilanteessa epäedulliseen asemaan. On käsittämätöntä, Sullins toteaa, että APA pitää tätä ”metodologisena virheenä”.

”Kenties se johtuu tuloksista”, hän lisää, koska vertailu alensi lasten tunne-elämän ongelmien yleistä riskiä vain 13 prosenttia, eli riskikertoimestan2.4:stä 2.2:een. Perheessä koetun avioeron tai suhteen purkautumisen vaikutus selitti siten ainoastaan pieneltä osaltaan samaa sukupuolta olevien vanhempien lasten kohtaamat tunne-elämän ongelmat, mutta se ei suinkaan poistanut eroja.

Leimaaminen, kiusaaminen ja odottamaton vahinko

Mutta nämä lapsethan joutuvat kamppailemaan leimatuksi tulemisen kanssa, sanoo ”ei eroja” koulukunta! Jos vain kiusaaminen saadaan loppumaan, lapsista tulee tasapainoisia. Sullins testasi ja havaitsi, että samaa sukupuolta olevien vanhempien lapset eivät kokeneet enempää kiusaamista, kuin vastaavasti eri sukupuolta olevien vanhempien lapset. Lukuunottamatta niitä lapsia ensin mainitussa ryhmässä, joilla oli myös ADHD oireyhtymä. Toisin sanoen kiusaaminen oli yhteydessä ADHD:een eikä niinkään siihen millaiset vanhemmat lapsella oli.

On tärkeää huomioida se, että nämä tulokset perustuvat suurempaan aineistoon kuin mikään aikaisemmin tehty tutkimus. Tutkimuksessa oli mukana 512 samaa sukupuolta olevan vanhemman lasta, jotka oli saatu Yhdysvaltojen kansallisesta terveyskyselykatsauksesta (US National Health Interview Survey). Tämä oli yksi kaiken kaikkiaan kahdeksasta viimeisten kahdenkymmenen vuoden aikana tehdyistä riittävän suureen satunnaisotokseen perustuvasta, ja siksi luotettavasta, samaa sukupuolta olevien parien lasten hyvinvointia koskevasta tutkimuksesta.

Sitäkin tärkeämpää on, että tunne-elämän vaurioita koskevan tutkimuksen tulokset on vahvistettu toisessa Sullinsin tutkimuksessa, joka perustuu Nuorten aikuisten terveyden kansalliseen pitkäaikaistutkimukseen (National Longitudinal Study of Adolescent Health; Add Health). Tässä, toistaiseksi julkaisemattomassa tutkimuksessa (”The Unexpected Harm of Same-Sex Marriage…”) verrattiin kahta samaa sukupuolta olevien vanhempien ryhmää. Niistä toinen oli sellainen, jossa vanhemmat eivät olleet naimisissa, mutta elivät usein aiemman heteroseksuaalisen suhteen jälkeisessä suhteessa, ja jossa lapset olivat eläneet nykyisten vanhempiensa kanssa keskimäärin neljä vuotta. Toinen ryhmä koostui avioliitossa olevista samaa sukupuolta olevista vanhemmista, jossa lapset olivat eläneet nykyisten vanhempiensa kanssa keskimäärin yli kymmenen vuotta.

Vastoin sukupuolineutraalin avioliiton puolestapuhujien väitteitä, lapsia koskevat tulokset osoittivat johdonmukaisesti huonompia tuloksia siinä ryhmässä, jossa vanhemmat olivat naimisissa ja olivat olleet pidempään yhdessä.

Yksi APA:n halpa kritiikki Sullinsia kohtaan on kohdistunut yhteen koodausvirheeseen NHIS kyselytutkimuksessa, jossa jotkut vastakkaista sukupuolta olevista pareista oli laitettu samaa sukupuolta olevien parien joukkoon. Mutta, kuten Sullins huomauttaa, kyseinen aineiston turmeltuminen tekisi kahden eri perhetyypin erojen havaitsemisen vaikeammaksi ja johtaisi lasten tunne-elämän ongelmien aliarvioimiseen samaa sukupuolta olevien perheiden osalta.

Sullinsin mukaan on yllättävää, että sen enempää APA kuin ASA, eivät omissa lausunnoissaan ”sanallakaan esitä olennaista kritiikkiä itse tutkimuksen sisältämiä tuloksia kohtaan, joiden mukaan samaa sukupuolta olevien vanhempien lapsilla on 2-4 kertaa korkeampi riski kokea tunne-elämän ongelmia kuin eri sukupuolta olevien vanhempien lapsilla. Selittäviä muuttujia kritisoidaan hiukan, mutta mitään yritystä itse tutkimustulosten torjumiseksi ei esiinny.”

Kun kaikki muu epäonnistuu, hyökkää lehteä vastaan

He turvautuvat kuitenkin nyt jo tutuksi tulleeseen strategiaan: hyökkää niitä julkaisuja vastaan, joissa tutkimus on julkaistu, sekä vertaisarviointiprosessia vastaan.

Tämän artikkelin kannalta kaksi relevanttia tutkimusta on julkaistu seuraavissa lehdissä: The British Journal of Medicine and Medical Research (”Child Attention-Deficit Hyperactivity Disorder (ADHD), and in Same-Sex Parent Families in the United States: Prevalence and Comorbidities,” 2015) sekä British journal of Education, Society and Behavioural Science (”Emotional Problems among Children with Same-sex Parents: Difference by definition,” 2015).

APA valittaa siitä, että ”yhtäkään niistä aikakauslehdistä, joissa Sullinsin tutkimus on julkaistu, ei löydy indeksoituna suurista yhteiskuntatieteellisistä tietokannoista”.

Sullins huomauttaa, että Mark Regnerukseen ja hänen NFSS tutkimuksensa julkaisseen sosiaalitieteellisen aikakauslehden toimittajiin sekä tarkastajiin kohdistuneiden hyökkäysten johdosta, hän päätti etsiä laajoihin julkisiin terveyskyselyihin perustuvien tutkimustensa julkaisijaksi kovia kansainvälisiä tieteellisiä vertaisarvioituja julkaisuja, ”joissa todistusaineiston vaatimustaso on yleensä paljon tiukempi, mutta paine ajatella joukon mukana vallitsevan oikeaoppisuudenn mukaisesti on vähäisempi kuin amerikkalaisissa yhteiskuntatieteellisissä julkaisuissa.

Nämä ammattijulkaisut löytyvät lääketieteellisistä indekseistä. Niiden abstraktit myös löytyvät kaikista merkittävistä akateemisista palveluista ja ovat siten tutkijoiden käytettä- vissä, Sullins toteaa. Lisäksi hänen tutkimustensa julkaisija on ammattijulkaisujen serti- fiointiagentuurin, The Directory of Open Access Journals, hyvämaineinen jäsen.

Jos vain APA:n vertaisarvointi olisi yhtä perusteellista

Sekä APA että ASA antavat ymmärtää, että Sullinsin artikkeleiden vertaisarviointi ei täyttänyt laatuvaatimuksia. Kuitenkin Sullins osoittaa, että arviointiin käytetty aika ei ollut lyhyt verrattuna vaikkapa johtavien lääketieteellisten julkaisujen käytäntöihin (esim. BMJ sekä JAMA). Itse asiassa se oli pidempi kuin ne 13 päivää, jossa ajassa paljon ylistetty ”ei eroja” -tutkimus (Jennifer L. Wainwright & Charlotte J Patterson, ”Peer relations among adolescents with female same-sex parents”) hyväksyttiin kehityspsykologiseen aikakauslehteen.

Vastoin APA:n väitteitä prosessi ei suinkaan ollut lepsu. Tavanomaisen kahden arvioitsijan sijasta Sullinsin keskeinen tutkimus lasten tunne-elämän ongelmista lähetettiin neljälle arvioitsijalle ja päätoimittaja asetti kaksi riippumatonta toimittajaa, jotka hyväksyivät sen julkaisemisen. Hyväksyntä annettiin vasta kahden arviointi- ja vastauskierroksen jälkeen yhden sijaan. Yksi tarkistajista esitti Sullinsille laajasti muokatun käskikirjoitusvedoksen. ”Näin korkeatasoinen ja vaativa tarkistaminen on erittäin harvinaista amerikkalaisissa yhteiskuntatieteellisissä julkaisuissa,” Sullins huomauttaa.

Kaikkein puhuttelevimpana hän pitää sitä, että hänen artikkelinsa vertaisarvioinnin koko historia on julkisesti nähtävissä internetissä. Tämä itsessään on merkki vertaisarvioinnin laadusta, jollaista ei löydy hänen kriitikkojensa keskuudesta.

”Yksikään APA:n julkaisuista ei harjoita tällaista avoimuutta. On mahdotonta arvioida yhdenkään APA:n / ASA:n julkaiseman, sukupuolineutraalin vanhemmuuden haitat kieltä- vän artikkelin vertaisarvioinnin historiaa. Yksikään niistä ei ole uskaltanut julkaista omaa vertaisarvioinnin historiaansa.”

Ja jos tarvitaan lisää suosituksia, miten olisi tämä: Sullinsin artikkelin julkaisija on Science -lehden suorittaman itsenäisen arvioinnin perusteella arvioitu kuuluvan niiden lehtien joukkoon, jotka muodostavat seitsemän prosenttia maailman huippujulkaisuista mitä tulee vertaisarvioinnin perusteellisuuteen. Ainoa tähän arviointiin osallistunut amerikkalainen yhteiskuntatieteellinen julkaisu ei läpäissyt testiä.

Loppujen lopuksi, millään Sullinsin tutkimuksiin, julkaisijoihin ja vertaisarviointiin kohdistetulla perusteettomalla kritiikillä— samoin kuin Regnerukseen ennen häntä—ei ole mitään tekemistä niiden tieteellisen perusteellisuuden kanssa. Sen sijaan kyse on niiden tuloksista. Ne eivät mukaudu haittavaikutusten kieltämisen ideologiaan. Seuraavaan johtopäätökseen onkin helppo yhtyä: ”Huolimatta alati kasvavasta päinvastaisesta todistusaineistosta, niin APA kuin ASA epäilemättä tulevat jatkossakin kieltämään sen, että mikään tutkimus olisi löytänyt todisteita samaa sukupuolta olevien vanhemmuuden aiheuttamista haitoista lapsille.”

Kun Sullinsin tutkimus tunne-elämän vaurioista muutama kuukausi sitten julkaistiin, Michael Cook kirjoitti, että Sullinsin on oltava valmis puolustamaan sitä ”täydet 15 erää”. Kaikkien objektiivisten arvioiden perusteella, tämä erä päättyi Sullinsin voittoon.

---

 

Carolyn Moynihan on MercatorNet -verkkojulkaisun apulaispäätoimittaja.

Paul Sullinsin tutkimus löytyy Social Science Research -verkoston kirjoittajakohtaiselta sivulta.

(Artikkeli on alunperin ilmestynyt MercatorNet -verkkojulkaiussa 7.4.2015 otsikolla: ”Same-sex parenting and emotional harm: critiquing the critics.” Julkaistaan luvalla. Käännös: Pasi Turunen)