Elämme taas vuodenaikaa, jolloin monien ärsytyskynnys ylitetään: on aika joutua tahtomattaan kohtaamaan provokatiivista yhden vähemmistöaatteen symbolin korostusta ja tarjontaa julkisuudessa. Voi vain ihmetellä, eivätkö Pride-liputtajat todellakaan ymmärrä, että Pride-liputus on selkeä provokaatio toisin ajattelevia kansalaisia kohtaan?
Pride-lipun historia ja merkitys
Pride-lipun historia menee vuoteen 1978, jolloin taiteilija Gilbert Baker suunnitteli ensimmäisen sateenkaarilipun.1 Hän oli sitä ennen keskustellut amerikkalaisen virkamiehen Harvey Milkin kanssa homoyhteisön symbolin luomisesta. ”Tarvitsimme jotain, joka symboloi iloamme, kauneuttamme ja valtaamme”, sanoi Baker myöhemmin3 uutisyhtiö CNN:n haastattelussa vuonna 2015. Alkuaan lippuun suunniteltiin kahdeksan väriä, mutta siihen tuli lopulta vain kyseisen ajan painotekniikalla helposti painettavat kuusi väriä. Lippua käytettiin samana vuonna ensimmäisen kerran San Fransiscon homomarssissa.
Sateenkaarilippu sai laajempaa huomiota vasta Stonewallin mellakoissa2 New Yorkin kaupungissa vuonna 1994, jolloin siitä tuli mellakoitsijoiden taistelulippu. Samalla sateenkaarilippuun haluttiin liittää mielikuva, että vähemmistöasema on ylpeyden (engl. pride) aihe ja tuon ylpeyden korostamiseksi sateenkaarilipusta alettiin systemaattisesti käyttää nimitystä Pride-lippu. Lippu on toiminut mellakoiden jälkeen homojärjestöjen taistelulippuna.
Noloa vetää salkoon ideologinen lippu
On aika ymmärrettävää, että ajatus amerikkalaisen homojärjestön taistelulipun salkoon vetämisestä ei liiemmin innosta muita kansalaisia. Jotta lipulle saataisiin yleisempää hyväksyntää, sen merkitystä yhden aatteen taistelulippuna on alettu myöhemmin häivyttää ja piilotella pyrkien esittämään lipulle hyväksyttävämpi merkitys, ”tasa-arvon symboli”. Tällöin laajempi joukko saattaa kuvitella tekevänsä jotain hyvää eli ajavansa tasa-arvoa, kun se vetää salkoon Pride-lipun, vaikka kyseessä on aatteellisesti jotain aivan muuta.
Liberaalit toimijat Suomen puolueissa, erityisesti Vasemmistoliitossa, Vihreissä ja SDP:ssä ovat ilmeisen tietoisesti pyrkineet antamaan Pride-lipusta sen alkuperää ja tarkoitusta vastaamattoman väärän kuvan tasa-arvon symbolina. Taustalla on nähtävissä jo lipun suunnittelijan ilmaisema ajatus vallasta. Vasemmistolle on sopinut hyvin, että sateenkaariliike on onnistunut rikkomaan oikeistopuolueita sisäisesti jakaen niitä kahtia uuteen opillisesti liberaaliin ja alkuperäiseen konservatiiviseen siipeen. On helppoa nähdä jo silmämääräisesti, mitä on tapahtunut esimerkiksi Kokoomukselle ja Keskustalle, samoin kuin havaita se, että särö on tullut puolueisiin pääosin niiden naisedustajien kautta. Tähän liittynee oleellisesti uusfeminismin käyttö liberaalien tavoitteiden ajamiseen ja naisten lehdistön tarjoama liberaali maailmankuva.
Pride-liputus loukkaa ja ärsyttää laajaa joukkoa
Yleensä puhutaan liputuspäivästä, mutta yksi päivä ei näytä riittävän sateenkaarilobbareille: vaaditaan liputtamaan viikko tai enemmänkin! Ei ole mitään perustetta väittää, etteikö tuollainen olisi poikkeava menettely ja selkeästi yhden ryhmän korottaminen muiden yläpuolelle. Sitä voisi kuvailla jopa sanalla vähemmistöanarkia.
Pride-liputus on aggressiivista provokaatiota ja epäisänmaallinen isku vasten Suomen kansan enemmistön kasvoja. Liputuksen taustalla ovat perinteisille ja yleismaailmallisille moraaliarvoille vihamieliset voimat. Sateenkaariliputuksen innokkaimmat kannattajat ovat samaa joukkoa, joka haluaa vaientaa eriävät mielipiteet ja hyökkää myös sanan-, mielipiteen- ja uskonnonvapautta vastaan.
Pride-liputus korostaa ylpeyttä sellaisesta elämäntavasta, käytöksestä ja valtapyrkimyksestä, jossa ei ole mitään ylpeilyn aihetta ja joka provosoi yksittäisen vähemmistön asioilla.
Suomen lippu on kaikkien suomalaisten tasa-arvoinen ja yhdenvertainen symboli. Julkisen vallan, kuten valtion ja kunnan, ei ole sopivaa eikä viisasta liputtaa jollain muulla arvoladatulla symbolilla, varsinkaan sellaisella, jonka edustamat arvot loukkaavat monia. Tuollainen liputus on yksipuolinen poliittinen ja arvosidonnainen kannanotto, mikä ei ole sopivaa meitä kaikkia edustavalle ja demokraattisesti valitulle valtion tai kunnan hallinnolle, ja siitä tulisi pikimmiten luopua.
Loukkaavalle Pride-liputukselle – ei kiitos!
Kirjoittaja:
Arto Jääskeläinen
hallituksen pj.
Viitteitä:
1. Britannica tietosanakirja: How Did the Rainbow Flag Become a Symbol of LGBTQ Pride?
2. Wikipedia: Stonewall riots
3. CNN: Rainbow flag creator Gilbert Baker dies at 65