Yhdistyksen sähköpostiin tuli ystävällisessä hengessä kirjoitettu viesti eräältä kriittiseltä lukijalta. Hän arveli, että yhdistys pitäisi ihannekansalaisina ydinperheessä kasvaneita ja esitti myös useita kysymyksiä yhdistykselle:
”–Kirjoituksissanne keskitytte pääosin lasten oikeuteen biologiseen isään ja äitiin. Pidätte tällaista perhettä eheimpänä perhekokonaisuutena ja ’’avioliiton luonnollisena olemuksena’’.
”–mitä tarkoitatte tällä toisensa täydentämisellä, mistä puhutte heterosuhteiden yhteydessä. Tarkoitatteko seksiä vai vetoatteko kenties siihen, että miehet ja naiset ovat mieleltään ja käyttäytymiseltään erilaisia?
Mikäli jälkimmäinen pitää paikkansa, voitteko vastata seuraaviin kysymyksiin:
– Mitä ovat nämä erot? Tarkoitatteko perinteisiä sukupuolirooleja?
– Miksi kannatatte heteroliittoja silloinkin, kun pari ei halua lapsia, mikäli avioliittoa ei kuuluisi nähdä vain ’’aikuisten romanttisten tunteiden symboliikkana’’.
– Kannatatteko heterosuhteita, joissa lapsettomuuus johtuu muusta kuin parin suorasta päätöksestä olla saamatta lapsia? Esim. cis-miehen ja trans-naisen suhde
– Uskotteko, että lapsen on parempi varttua ilman vanhempia kuin yhden tai kahden rakastavan adoptiovanhemman parissa näiden sukupuolesta riippumatta?”
Vastaukset näihin kysymyksiin voit lukea itse alla olevasta sähköpostiviestistäni. Se ei ole tarkoitettu väitöskirjan kaltaiseksi tyhjentäväksi vastaukseksi, vaan ainoastaan pienimuotoiseksi (sähköposti)vastaukseksi lukijan esittämiin lukuisiin kysymyksiin.
”Kiitos kysymyksistäsi, tässä lyhyesti vastaan niihin.
Ensisijaisesti kehotan perehtymään tähän teemaan pintatasoa syvemmältä. Aihe selkeästi kiinnostaa teitä, niin suosittelen tutustumaan kotisivuillamme oleviin lukuisiin artikkeleihin.Tutkitusti lapsen paras kasvualusta on naisen ja miehen muodostamassa avioliitossa. Lapsen paras tulee asettaa aina lähtökohdaksi, kun säädetään lakeja. Aito avioliitto-instituutio edistää lapsen oikeutta tuntea ja kasvaa vanhempiensa hoidossa.
Adoptiotilanteessa lapsen etu on saada korvaavia kokemuksia äidistä ja isästä, joten naispari tai miespari ei voi niitä molempia tarjota. Jokaiselle adoptiolapselle riittää eri sukupuolta olevia pareja, joten ei ole tarpeellista etsiä adoptiovanhempia samaa sukupuolta olevista pareista. Adoptiossa on kyse ensisijaisesti siitä, että lapsi saa vanhemmat, sitä ei ole tarkoitettu antamaan lapsia samaa sukupuolta oleville pareille.
Yhdistys ei ota kantaa siihen, kuka tai ketkä ovat ihannekansalaisia vaan siihen mikä on avioliitto ja mikä on sen merkitys. Yhdistys ei myöskään erottele ihmisiä hyviin ja huonoihin, vaan kiinnittää huomiota perherakenteen merkitykseen suhteessa lapsen hyvinvointiin. (Tummennus lisätty jälkikäteen)
Naisten ja miesten toisia täydentävyys näkyy mm. siinä, että vain naisen ja miehen välisestä suhteesta voi syntyä lapsia sekä äidin ja isän erilaisuus vanhempina (esim. näkyy lapsen kielen kehityksessä) tukevat lapsen kasvua ja kehitystä erittäin merkittävästi. Tätä on paljon tutkittu. Eroavaisuuksissa ei ole kyse ei ole sukupuolirooleista, sillä miehen ja naisen eroavaisuudet ovat pitkälti luontaisia, ei keinotekoisia. Palaan esimerkkiin kielellisestä kehityksestä. Isät luonnostaan esimerkiksi puhuvat lapsilleen tavalla, joka laajentaa heidän sanavarastoon kun taas äidit pyrkivät puhumaan siten, että lapsi mahdollisimman hyvin ymmärtää kuulemaansa. Lapsi joutuu siis ponnistelemaan ymmärtääkseen isänsä viestintää ja äitinsä kanssa tapahtuva kommunikaatio puolestaan lisää lapsen kielellistä ymmärrystä ja nämä yhdessä vaikuttavat siten, että lapsen kielellinen kehitys saa erilaisia kimmokkeita ja se johtaa hyvään lopputulokseen. Tämä vain yhtenä esimerkkinä näin lyhyesti kiteytettynä.
Avioliitto-instituution merkitys ei muutu, vaikka eri sukupuolta olevilla pareilla voi olla lapsettomuutta syystä tai toisesta. Kun avioliitto muodostuu naisen ja miehen välisestä suhteesta, niin tällaiset avioliitot ovat avioliittoja myös (harvinaisissa) tilanteissa, joissa siitä ei synny lapsia.Keskeistä on se, että lapsella on äiti ja isä. Ei tule lähestyä kysymystä aikuiskeskeisesti eli siten, onko kaikilla aviopareilla lapsi vaan onko kaikilla lapsilla lähtökohtana syntyä äitinsä ja isänsä hoitoon.
Samaa sukupuolta olevien ”avioliitoissa” lapsi on aina tavalla tai toisella erotettu isästään tai äidistään, koska samaa sukupuolta oleva pari halutessaan lapsia joutuu hankkimaan niitä kolmannen osapuolen avulla. Avioliitto ja sukupuolineutraali (avio)liitto ovat erilaisia liittoja ja niiden rakenne vaikuttaa lapsen ihmisoikeuksiin.
Transsukupuolisuus on jo oma kysymyksensä, mutta lyhyesti: Transnainen (on geneettisesti mies, vaikkei juridisesti) ja ”cis-mies” ovat tosiasiassa miespari. En näe, että he voisivat muodostaa avioliittoa keskenään.
”Uskotteko, että lapsen on parempi varttua ilman vanhempia kuin yhden tai kahden rakastavan adoptiovanhemman parissa näiden sukupuolesta riippumatta?”
Kysymys ei ole ihan toimiva, sillä se olettaa että voisi olla tällaiset vaihtoehdot, joista valitaan. Lapselle on pääsääntöisesti mahdollista saada aina adoptiopari, joka muodostuu naisesta ja miehestä. Tilannehan on Suomessa se, että lapsia on vähemmän kuin adoptiota hakevia pareja. Vaihtoehdot ovat siis oikeasti nämä: lapsi voi saada äidin ja isän tai kaksi samaa sukupuolta olevaa vanhempaa. Sukupuolella on väliä, koska miehet eivät voi olla äitejä, naiset eivät voi olla isiä. Kaksi isää ei voi olla äiti eikä myöskään kaksi äitiä voi olla isä. Aikuisen toive saada lapsi rakastamansa ihmisen kanssa ei saa mennä lapsen ihmisoikeuden edelle: lapsella on oikeus tuntea *vanhempansa (*sana unohtunut alkuperäisestä viestistä) ja kasvaa vanhempiensa hoidossa.
Eräs homoseksuaali sanoi osuvasti, ettei samaa sukupuolta olevien parien tulisi siirtää omaa kaipuutansa lapsesta, lapsen kaipuuksi tuntea isänsä/äitinsä.
Aika ei valitettavasti anna myöten lähteä tätä laajempaan kirjeenvaihtoon.—”
Kirjoittaja Susanna Koivula
Aito avioliitto ry:n pj
