Aamulehti uutisoi 23.1.2019 otsikolla: ”Sukupuolisensitiivinen ajattelu tulee rippikouluihin – kirkko ei piilottele ristiriitaa avioliittokäsityksessä, mutta parisuhteesta ja sukupuolesta puhutaan toisin kuin ennen”
https://www.aamulehti.fi/a/201420384
Rippikouluun on jo ainakin parin vuoden ajan pyritty tuomaan sukupuolisensitiivistä ajattelua. Sen olen huomannut itsekin rippikoulutyötä tekevänä.
Sukupuolisensitiivisyyteen sisältyy keskeisesti ajatus nuoren oman sukupuoli-identiteetin tukemisesta, joka sinänsä on hyvä ja oikea ajatus. Sukupuolisensitiivisyydessä ei ole kuitenkaan kyse vain jostakin hienovaraisuudesta sukupuolta koskettavissa kysymyksissä, vaan se sisältää uuden käsityksen sukupuolesta.
Minunkin nyt pitäisi kai sitten uskoa, että tyttö voi olla poika, jos niin kokee.. ja ohjata lasta syleilemään sukupuolidysforiaansa osana hänen syvintä olemustaan ja identiteettiään. Tuollaista markkinoidaan nyt ainoana hyväksyttävänä tapa toimia ja ajatella kasvatustyössä. En osta.
Gender-ideologia, kutsutaanpa sitä näennäisesti positiivisin termein sukupuolen moninaisuudeksi tai milloin sukupuolisensitiivisyydeksi, horjuttaa nuorten kasvua ja kehitystä. Genderismin keskeinen uskomus on, että ihmisen sukupuoli olisi biologiasta riippumatonta.
Ideologisen sukupuolikäsityksen esillä pitäminen rippikoulussa on erityisen paheksuttavaa, koska se kohdistetaan herkässä kehitysvaiheessa oleviin nuoriin. Se voi viedä yhä useamman nuoren tilanteeseen, jossa hänellä on ristiriita oman kehollisen todellisuuden ja sukupuoli-identiteetin välillä. Sellainen sukupuolta koskeva opetus, joka voi johtaa nuoren epäselvyyteen omasta sukupuolestaan, murrosiän estämiseen blokkerihoidoin (ei onneksi ole Suomessa vielä mahdollista!) tai esimerkiksi elinikäiseen riippuvuuteen hormonihoidoista, on vahingollista.
Rippikoulun asiantuntija, Jari Pulkkinen kirkkohallituksesta sanoo: ”Moni ei tee kuitenkaan jaottelua tyttöihin ja poikiin tahallaan. Tämä on selkäytimestä tuleva tapa, vaikka miten hyväksyisi ja olisi avoin sukupuolen moninaisuudelle.”
Onko siinä jotakin pahaa, että rippikoulussa ryhmä jaettaisiin silloin tällöin tyttöihin ja poikiin? Usein se on ihan välttämätöntäkin, kuten majoittautumisessa ja saunavuoroissa. Biologia, Suomen lainsäädäntö ja Raamatun ihmiskäsitys lähtee siitä, että ihmiset ovat naisia ja miehiä. Rippikoulutyössä ollaan siis varsin vakaalla pohjalla, kun siellä opetuksen ja kaiken toiminnan lähtökohtana on se, että sukupuolia on kaksi, mies ja nainen.
On abrsudia asettaa käsitys sukupuolesta kehollisena ominaisuutena vastakohdaksi turvallisuudelle, hyväksynnälle ja avoimuudelle. Sensitiivistä on antaa tilaa erilaisille tytöille ja pojille, ei uskotella että ihmisen olisi mahdollista ylittää oman kehonsa rajallisuudet ja luoda itse itsensä: ”Olet, mitä koet”.
Silloin, kun jokainen nuori saa olla juuri sellainen kuin hän on, emme tarvitse uusia sukupuolikategorioita. Sukupuoli-sterotypioiden varjolla ei pidä hylätä binääristä sukupuolikäsitystä.
Kirjoittaja
Susanna Koivula
Aito avioliitto ry:n puheenjohtaja
