Suomen evankelisluterilaisen lähetyshiippakunnan hiippakuntadekaani, teologian tohtori Juhana Pohjola on kutsuttu 11.2.2020 Helsingin poliisilaitokselle kuulusteltavaksi. Kuulustelun aiheena on ”epäily kiihoittamisesta kansanryhmää vastaan”. Tarkemmin sanottuna rikosepäily koskee kirjoituksen yleisön saataville asettamista ja saatavilla pitämistä. Hiippakuntadekaani Pohjola on Suomen Luther-säätiön julkaisusarjan ja verkkosivujen päätoimittaja.
Tapaus liittyy valtakunnansyyttäjä Raija Toiviaisen 31.10.2019 määräämään esitutkintaan Suomen Luther-säätiön julkaisusarjassa vuonna 2004 julkaistusta kansanedustaja Päivi Räsäsen kirjoituksesta ”Mieheksi ja naiseksi hän heidät loi ”- homosuhteet haastavat kristillisen ihmiskäsityksen. Poliisi oli aiemmin päättänyt, ettei esitutkintaa aloiteta, koska asiassa ei ollut syytä epäillä rikosta vaan kyseessä on sananvapauteen kuuluva oikeus.
Kiihottaminen kansanryhmää vastaan on monien mielestä liian mielivaltaisesti tulkittavissa oleva käsite. Historian perusteella näyttää siltä, että kuulustelun ja mahdollisen syyttämisen kohteena ovat olleet ensisijaisesti konservatiiviset tahot. Tällä kertaa syyttämisprosessin ideana näyttäisi olevan taannehtiva syyttäminen väittäen tässä tapauksessa vuonna 2004 tehdyn julkaisun tekona ”jatkuvan”. Liki kaikissa rikoksissa on aikaraja, jonka sisällä syyte tulee nostaa. Kun oletettu rikos on tapahtunut vuonna 2004, sen ”syytettävä ennen” -päivä on mennyt vanhaksi kauan sitten ja väitös ”rikoksen jatkumisesta” tuo mieleen verukkeen kiertää asian vanhentumista. Muistetaan tässä yhteydessä, että mikään asia ei ole rikos, ellei se ole tapahtuma-aikana rikos. Kun asia ei ollut rikos vuonna 2004, ei siitä jälkikäteen voi tehdä rikosta. Taannehtiva syyttäminen on oikeustajun ja normaaliksi katsottavan lain soveltamisen vastainen menettely.
Asian syvin olemus mietityttää: Ketään ei ole aiemmin juurikaan säväyttänyt esimerkiksi ilmaus ”homouden harjoittaminen on syntiä”. Nyt valtakunnan syyttäjä on tarttunut ilmeisesti juuri tuon kaltaiseen sisältöön, aivan kuin kyseessä olisi jokin uusi asia. Puhuttaessa synnistä, asia määritellään uskonnollisessa kontekstissa eikä suinkaan lainsäädännöllisessä kontekstissa. Uskonnollinen ilmaus ei ota kantaa lainsäädäntöön eikä edes ole mitenkään yhteydessä lainsäädäntöön. Olisi merkillistä, ellei tuo ero ole jollekin päivänselvä. Jokainen tietää, että asia on uskonnollisessa asiayhteydessä jo pelkästään sillä perusteella, kun puhutaan synnistä. Tilanne antaa mielikuvan asiayhteyksien tahallisesta väärinymmärtämisestä, jonka avulla oletettavasti pyritään vaientamaan konservatiivisia toimijoita, tässä tapauksessa kristittyjä ja estämään julkaisutoimintaa. On tunnetusti perustuslain vastaista, jos yritetään rajoittaa esimerkiksi mitä Raamatussa saa lukea, mitä Raamatusta saa julkisuudessa siteerata, mitä uskonnolliseen julkaisuun saa kirjoittaa tai mitä uskonnollista julkaisua pitää esillä.
Kirjoittaja on Arto Jääskeläinen
Aito avioliitto ry:n hallituksen pj.