”Kentuckyn osavaltion lait sisältävät jo nyt varauksen, joka sallii viranomaisten pidättyä myöntämästä metsästyslupia, jos se on ristiriidassa heidän vakaumuksensa kanssa. Jos siis myönnytyksiä voidaan tehdä, kun on kyseessä huoli eläinten oikeuksista, miksei olisi mahdollista tehdä myönnytyksiä henkilön kohdalla, jonka uskonnollisen vakaumuksen mukaan avioliitto on luonteeltaan miehen ja naisen muodostama liitto?”
Jennifer Marshall (DAILY SIGNAL 19.9.2015)
Kim Davis pääsi vapaaksi vankilasta ja palaa Rowanin piirikunnan (Kentucky) maistraatinvirastoon muutaman vapaapäivän jälkeen. Sillä välin on hyvä pohtia, mitä olemme tästä kiistasta tähän mennessä oppineet.
Tämähän ei tule olemaan viimeinen vastaavanlainen tapaus. Konflikti omantunnonvapauden ja sukupuolineutraalin avioliiton välillä on vasta alkamassa.
Ennen kuin Davis kieltäytyi myöntämästä nimellään ja asemallaan varustettuja avioliittotodistuksia samaa sukupuolta oleville pareille ja käräjäoikeus määräsi hänet vangittavaksi, huomasivat sellaiset uskonnolliselta pohjalta toimivat adoptiotoimistot, jotka olivat sijoittaneet lapsia äitien ja isien muodostamiin koteihin, joutuneensa ristiriitaan uuden politiikan kanssa, joka edellytti heitä antamaan lapsia myös samaa sukupuolta oleville pareille.
Seuraavaksi syytteen saivat luovaa työtä tekevät yksityisyrittäjät kuten valokuvaajat, kukkakauppiaat ja leipomot, jotka kieltäytyivät käyttämästä taitojaan osallistuakseen samaa sukupuolta olevien hääjuhliin.
Nyt, kun korkeimman oikeuden ns. Obergefell -päätöksen seurauksena kaikkia osavaltioita edellytetään tunnustamaan sukupuolineutraali avioliitto, maistraatit ja valtion virastotyöntekijät ovat löytäneet itsensä keskeltä yhteenottoa.
Jotkut ovat esittäneet, että näiden vastustelijoiden on vain toimittava uuden julkishallinnollisen politiikan mukaisesti. Mutta nämä varhaiset konfliktitapaukset kutsuvat kaikkia amerikkalaisia pohtimaan tarkkaan, miksi ja miten me voimme tehdä myönnytyksiä uskonnollisesti motivoituneissa omantunnonkysymyksissä ilman, että se on keneltäkään pois.
Eräät tapausta seuranneet ovat kokeneet Davisin tapauksen erityisen ongelmallisena siksi, että hän on viranomainen, jonka on työn puolesta toimittava lain mukaan. Mutta tämän ei tarvitse olla mitenkään hämmentävä tapaus. Kentuckyn osavaltiossa, samoin kuin 20:ssa muussa osavaltiossa ja myös liittovaltion tasolla, on voimassa Uskonnonvapauden palautuslaki (Religious Freedom Restoration Act). Se tarjoaa hyvän keinon tasapainottaa erilaiset kilpailevat intressit Rowanin piirikunnassa. Tämän lain mukaan valtiovalta ei voi merkittävällä tavalla kajota yksilön uskonnonvapauteen, ellei valtio kykene osoittamaan siihen erityisen pakottavaa tarvetta ja jos valtio kykenee toteuttamaan sellaiset toimet mahdollisimman vähäisin rajoituksin.
Tässä tapauksessa avioliittotodistusten myöntäminen samaa sukupuolta oleville pareille on mahdollista toteuttaa painostamatta Davisia. Esimerkiksi piirikunta voisi yksinkertaisesti poistaa Davisin nimen ja arvonimen todistuksista ja sallia apulaisvirkailijan hyväksyä todistukset viransijaisena (Vaikka Davisin nimi on jätetty lomakkeista pois, niissä yhä viitataan hänen arvonimeensä henkilönä, joka viime kädessä auktorisoi jokaisen todistuksen ja tämä muodostaa hänelle omantunnonsyistä ongelman).
Kentuckyn lait sisältävät jo nyt varauksen, joka sallii viranomaisten pidättyä myöntämästä metsästyslupia, jos se on ristiriidassa heidän vakaumuksensa kanssa. Jos siis myönnytyksiä voidaan tehdä, kun on kyseessä huoli eläinten oikeuksista, miksei olisi mahdollista tehdä myönnytyksiä henkilön kohdalla, jonka uskonnollisen vakaumuksen mukaan avioliitto on luonteeltaan miehen ja naisen muodostama liitto?
Pohjois-Carolinassa, jossa osattiin odottaa sukupuolineutraalin avioliiton aiheuttavan kiistaa, säädettiin kesäkuussa laki virastotyöntekijöiden uskonnollisten vakaumusten huomioonottamisesta. Laki säädettiin siten, ettei sen toteuttaminen estänyt kenenkään mahdollisuuksia saada avioliittotodistuksia. Monet osavaltiot voisivat toimia samalla tavalla ja välttää Rowanin piirikunnan kaltaista vastakkainasettelua ja pakottamista.
Liittovaltion ja osavaltioiden tulisi myös soveltaa käytäntöjä, joilla estetään valtiota syrjimästä yksilöitä ja ryhmiä, jotka pitävät avioliittoa miehen ja naisen muodostamana liittona.
Tällaiseen valtiovallan taholta tulevan painostuksen mahdollisuus nousi esiin sukupuolineutraalin avioliittolain suullisten kuulemisten yhteydessä, jolloin oikeusministeriön korkea-arvoinen virkamies (the Solicitor General of the United States) viittasi uskonnolliselta pohjalta toimivien koulujen verovapauden mahdolliseen poistamiseen. Kongressissa ehdotettu Perustuslain ensimmäisen lisäyksen puolustuslaki (The First Amendment Protection Act) suojaisi kristilliset koulut valtion pyrkimyksiltä riistää niiden verovapaa asema siksi, että näissä pidetään kiinni Raamatun mukaisesta avioliittonäkemyksestä.
Sukupuolineutraali avioliitto voi aiheuttaa ristiriitoja omantunnonkysymyksissä useissa eri ammattikunnissa ja muodostaa siksi entistä monimutkaisemman haasteen uskonnollisille ihmisille, joiden näkemyksen mukaan avioliitto on yhden miehen ja yhden naisen muodostama liitto.
Meidän tulee nyt pyrkiä tunnistamaan ja turvaamaan mahdollisuus erilaisiin myönnytyksiin sellaisissa tapauksissa. Psykologeilla, joita pyydetään hyväksymään sukupuolineutraali aviosuhde tai lääkäreillä, joita pyydetään tarjoamaan hedelmöityshoitoja lasta haluaville samaa sukupuolta oleville pareille, tulisi olla mahdollisuus väistää nämä tilanteet.
Aktivismin ulottaessa vaikutuksensa avioliiton uudelleenmäärittelyä pidemmälle eli kysymyksiin sukupuoli-identiteetistä ja transsukupuolisuudesta, saattavat tilanteet muodostua entistäkin vaikeammiksi psykologeille, lääkäreille, sosiaalityöntekijöille, koulujen rehtoreille ja muille lasten sekä perheiden parissa työtä tekeville ammattikunnille.
Nyt on aika etsiä ratkaisuja, jotka voivat auttaa meitä kaikkia elämään rauhassa toinen toistemme kanssa ja välttämään vastaavanlaista dramatiikkaa, jollaista koettiin Rowanin piirikunnassa, Kentuckyssä. On olemassa useita välineitä, jotka auttavat meitä huomioimaan omantunnonkysymykset niin laissa kuin yleisissä toimintatavoissa. Otetaan ne käyttöön.
—–
Kirjoittaja: Jennifer Marshall on Heritage -säätiön alaisen Institute for Family, Community, and Opportunity -järjestön varapresidentti. Hänen tutkimusalueinaan ovat koulutus, avioliitto, perhe, uskonto ja kansalaisyhteiskunta. Marshallin kirjoituksia voi lukea täältä.
Alkuperäinen teksti Daily Signal -verkkolehdessä 19.9.2015: How to Avoid Another Kim Davis Situation, Without Surrendering on Religious Freedom.
