Kirjoittaja Miika Niiranen (Uusi Tie)
Mitä avioliitto yhteiskunnallisessa mielessä oikein on? Onko lapsen edun mukaista, että biologinen vanhemmuus poistetaan lainsäädännöstä?
Nykyinen avioliittolaki on jo tasa-arvoinen, sukupuolineutraalista avioliittolaista tulisi syrjivä ja se heikentäisi isien sitoutumista perheisiinsä entisestään. Tätä mieltä ovat tunnetut kristityt vaikuttajat, kasvatuksen teorian ja tradition professori Tapio Puolimatka sekä Patmos Lähetyssäätiön tutkimusjohtaja, dogmatiikan dosentti Juha Ahvio.
He ovat antaneet viime viikkoina asiantuntijalausuntonsa eduskunnan lakivaliokunnalle koskien kansalaisaloitetta avioliittolain muuttamiseksi. Parhaillaan valiokuntakäsittelyssä olevan kansalaisaloitteen tavoite on muuttaa laki sellaiseksi, että se mahdollistaisi jatkossa myös samaa sukupuolta oleville pareille mahdollisuuden solmia avioliitto.
Aloitteen mukaan nykyinen avioliittolaki syrjii homoseksuaaleja mahdollistaessaan avioliiton vain kahta eri sukupuolta olevien kesken: ”tasa-arvoisen avioliittolain puute ylläpitää rakenteellista epätasa-arvoa yhteiskunnassa”
Nykyinen avioliittolaki on tasa-arvoinen
Juha Ahvio painottaa asiantuntijalausunnossaan, että asia on kuitenkin päinvastoin: sukupuolineutraalin avioliiton mahdollistuessa laista vasta tulisikin epätasa-arvoinen ja syrjivä. Nykyinen laki sen sijaan on tasa-arvoinen.
Perustuslain yhdenvertaisuusperiaatteen mukaan lain edessä ”ketään ei saa ilman hyväksyttävää perustetta asettaa eri asemaan” (Perustuslaki, 2. luku, 6 §). Ahvion mukaan tällainen hyväksyttävä peruste on olemassa, kansalaisaloitteen kannattajien mielestä ei. Aloitteessa todetaan lyhyesti, että sellaista vain ”on vaikea keksiä”, kun taas Ahvio perustelee kantansa laajasti.
Ahvion mukaan keskeinen syy sille, miksi nykyinen avioliittolaki täyttää yhdenvertaisuusperiaatteen, on se, että avioliitto on instituutio, joka ei riipu minkään aikakauden valtiosta, kulttuurista tai uskonnosta, vaan ”lepää ihmisen biologisen ohjelman varassa”. Avioliiton keskeinen tekijä on se, että miehen ja naisen kokonaisvaltaisesta seksuaalisen yhteyden sisältävästä liitosta syntyy lapsia.
Ahvion mukaan ”valtio ja laki eivät ole kiinnostuneita romantiikasta eikä niiden pidäkään olla, eikä valtion pidä säädellä ihmissuhteita eikä rakastumisia sinänsä.” Mutta koska vain miehen ja naisen seksuaalisesta suhteesta syntyy yhteiskunnan uusia jäseniä, voi yhteiskunnalla ylipäänsä olla kiinnostusta säädellä lapsen kasvuoloja avioliittolailla. Koska ihmislapsi on vieläpä huomattavan pitkään riippuvainen hoivaajistaan ennen kuin kykenee persoonallisesti yhteisvastuulliseen toimintaan, on yhteiskunnallisen edun mukaista yrittää taata lapselle hänen isänsä ja äitinsä kestävä suhde avioliittolailla.
Sukupuolineutraali avioliitto on syrjivä
Todellisessa avioliitossa ei siis ole kyse mielivaltaisesti kulttuurista toiseen vaihtelevasta keksinnöstä, joka muodostuu vain poliitikkojen ja juristien kirjoituspöydällä. Juuri tämä sukupuolineutraalin avioliiton määrittely tekee siitä Ahvion mukaan epätasa-arvoisen: kun luovutaan biologiaan ja yleiseen ihmisluontoon liittyvistä perusteista avioliiton rajaamiseksi miehen ja naisen liitoksi, pitäisi johdonmukaisuuden nimissä luopua kaikista muistakin perusteista rajata avioliitto esimerkiksi vain kahden ihmisen liitoksi.
Monet innokkaat sukupuolineutraalin avioliiton kannattajat myöntävätkin tämän. Siitä ei kuitenkaan pidetä vielä meteliä, koska se heidän mukaansa vaikeuttaisi lakialoitteen läpimenoa.
Seuraavaksi moniavioisuus
Vihreiden Nuorten virallinen ohjelma sisältää jo nyt vaatimuksen moniavioisuuden laillistamisesta. Lisäksi joidenkin näkyvimpien vasemmistolaisten feministiaktivistien, kuten New Yorkin yliopiston sosiologian professori Judith Staceyn ja Kööpenhaminan yliopiston sosiologian professori Henning Bechin mukaan sukupuolineutraalin avioliiton laillistamisen varsinainen tavoite ei ole niinkään ollut avioitumisoikeuden saaminen homoseksuaaleille, vaan koko avioliittoinstituution heikentäminen. Avioliitto koetaan ylipäänsä syrjiväksi ja Stacey onkin suoraan sanonut, että koko käsitteestä pitäisi päästä kokonaan eroon.
Nykyinen avioliittolaki sen sijaan ei aseta mielivaltaisia rajoitteita avioliiton määritelmään. Kaikkien muiden historian yhteiskuntien tavoin se tunnustaa sen yksinkertaisen tosiasian, että vain nainen ja mies voivat saada biologisia lapsia keskenään ja että on lapsen edun mukaista, että juuri hänen biologiset vanhempansa kasvattavat hänet.
Lapsen etu on kasvaa biologisten vanhempiensa kanssa
Tapio Puolimatkan asiantuntijalausunnon mukaan sukupuolineutraali avioliittolaki on syrjivä ensisijaisesti siksi, että se loukkaa sukupolvien välistä tasa-arvoa: se syrjii lapsia aikuisten kustannuksella. Sukupuolineutraalin avioliittokäsityksen myötä aikuiset laajentavat vapausoikeuksiaan lapsen hyvinvointioikeuksien kustannuksella. Lapsen perustaviin oikeuksiin kuuluu tuntea isänsä ja äitinsä ja kasvaa heidän hoidossaan. Muuttamalla avioliiton ja vanhemmuuden merkityksen sukupuolineutraaliksi uusi avioliittolaki poistaisi laista normin, joka suojelee lapsen oikeutta kasvaa omien biologisten vanhempiensa hoidossa.
Miten tällainen lain määrittely sitten vaikuttaisi lapsiin ja heidän hyvinvointiinsa? Puolimatkan vastauksena on kiinnittää huomiota lain vaikutuksiin. Lakiin vaikuttaa uskomuksiin ja sitä myötä käyttäytymiseen. Sukupuolineutraalin avioliittokäsityksen mukaan isä ja äiti ovat korvattavissa jollakin toisella lapsesta kiinnostuneella vanhemmalla. Tämä tulee heikentämään erityisesti isän kiinnittymistä perheeseen. Tulevalle sukupolvelle tullaan kouluissa ja populaarikulttuurissa opettamaan, että isän merkitys lapselle ei ole elintärkeä ja korvaamaton. Tässä ilmapiirissä kasvaneen nuoren ja vanhemmankin isän on helpompi perhe-elämän paineissa hylätä perheensä. Laki tulee näin lisäämään isänsä hylkäämien ja vanhempien avioeron kokemien lasten määrää, mikä heikentää lapsen kehitysmahdollisuuksia, hyvinvointia ja psyykkistä tasapainoa.
Sukupuolella on väistämättä merkitystä
Puolimatka hylkää myös kansalaisaloitteessa ilmaistun periaatteen, ettei miehen ja naisen, isän ja äidin sukupuolieroilla ja niiden keskinäisellä suhteella olisi merkitystä lapsen kehityksen kannalta. Puolimatka kiinnittää huomiota siihen, että sukupuolineutraalin avioliittolain ytimessä on ristiriitainen väite biologisen sukupuolen merkityksestä: aikuisten sukupuolista suuntautuneisuutta pidetään ratkaisevana syynä avioliiton uudelleen määrittelyyn. Koska sukupuolella on merkitystä aikuiselle, olisi itsensä kumoavaa kieltää sen merkitys lapselle.
Pitäisikö asiaa tutkia tarkemmin?
Sukupuolineutraalin avioliittolain merkitystä arvioitaessa on siis Tapio Puolimatkan mukaan ensi sijassa otettava kantaa siihen, miten lakimuutos vaikuttaa lapsiin. Koska avioliitto on lapsen suojaksi tarkoitettu instituutio, kaikki avioliittoa koskevat päätökset pitäisi tehdä ensisijaisesti lapsen edun näkökulmasta. Siksi sukupuolineutraalin avioliittolain asianmukainen käsittely edellyttää sen lapsivaikutusten selvittämistä.
Lapsivaikutustensa kautta lailla on myös mittavia pitkän aikavälin taloudellisia vaikutuksia. Juha Ahvio esittää omassa lausunnossaan, että koko 1960-luvulta alkanut sosiaalisen murroksen aikakausi on aiheuttanut suuria julkisia menoja perheiden epävakauttamisen johdosta. Lisäksi sosiologi Patricia Morganin laatiman tiivistelmän mukaan esimerkiksi Espanjassa samaa sukupuolta olevien avioliiton hyväksyminen kiihdytti huomattavasti kaikkien avioliittojen solmimisen vähenemistä. Jos näin käy Suomessakin, valtio joutuu yhä enemmän ottamaan byrokraattista vastuuta avioliittoa epävakaampien parisuhdemuotojen seurauksista eli eroista, kun perheet eivät siihen enää kykene.
Puolimatkan lausunto netissä: http://www.tapiopuolimatka.net/asiantuntijalausunto
Ahvion lausunto netissä: http://www.patmos.fi/filebank/5126-ahvio_Lakivaliokuntalausunto.pdf
miikka.niiranen@uusitie.com
