USA yllättää usein. Tällä kertaa ikävällä ja demokratiavastaisella tavalla: USA:n Supreme Court eli korkein oikeus astui rankasti lainsäätäjän tontille laajentaessaan omavaltaisesti vuonna 1964 laaditun työelämän syrjintää koskevan lain sisältöä alueelle ja tarkoitukseen, johon sitä ei lain säätämisen aikaan oltu tarkoitettu lainkaan. Lakiteksti löytyy täältä. Laki ei sisällä mitään sukupuolivähemmistöihin liittyvää, mutta korkein oikeus ylittäen perustuslailliset valtuutensa keksi lakiin itse uuden lisäyksen niin, että laissa mainittu sana ”sex” eli sukupuoli tarkoittaisikin nyt yht’äkkiä myös sukupuolivähemmistöjä.
Lakiteksteissä käytetään biologisesta sukupuolesta englanninkielen ilmausta ”sex”, joka tarkoittaa yksinomaan miestä tai naista. Laki ei käsittele eikä liity millään tavalla sukupuoli- tai seksuaalivähemmistöihin, kuten lakitekstistä voi todeta. Englanninkielessä käytetään eri ilmausta ”gender”, jos tarkoitetaan jotain muutakin, kuin pelkästään biologista sukupuolta. Tältä osin asia on erittäin selvä.
Olisi aika katastrofaalista, jos korkein oikeus Suomessa alkaisi keksiä lakiin omia laajennuksia, joita laissa ei alkuaan ole mainittu lainkaan. Merkillistä kyllä, USA:ssa sekin näyttää onnistuvan: Joukko korkeimman oikeuden tuomareita voi kävellä mielipiteillään demokraattisesti laaditun senaatissa vahvistetun lain yli aivan mielivaltaisesti. Korkein oikeus päätti äänin 6-3, että sana ”sukupuoli” tarkoittaakin nyt tämän lain yhteydessä myös sukupuoli- ja seksuaalivähemmistöjä väittäen jopa, että asia olisi ollut niin jo vuonna 1964 kirjoitetussa lakitekstissä! Jokainen voi itse tarkastaa tuosta lakitekstistä, että tuo väite on aivan absurdi, täysin perätön.
Korkeimman oikeuden merkillinen päätös aiheutti välittömästi vastalauseita senaattoreiden ja tuomareiden keskuudessa. Eräs heistä kyselikin tyrmistyneenä, että kenelle lainsäädäntövalta kuuluu. Tuomari Samuel Alito lausui:
”Even if discrimination based on sexual orientation or gender identity could be squeezed into some arcane understanding of sex discrimination, the context in which Title VII was enacted would tell us that this is not what the statute’s terms were understood to mean at that time.”
eli suomeksi:
”Jos kuviteltaisiin, että syrjinnän liittyen sukupuoliseen suuntaukseen tai sukupuoli-identiteettiin saisi jollain mystisellä tavalla tungettua mukaan käsitteeseen ”miehen ja naisen välinen syrjintä”, niin silti asiayhteys, jossa Title VII (työelämän syrjintää koskeva laki) säädettiin, kertoisi meille, että tuo ei ole se sisältö, jota säädöksen ymmärrettiin tarkoitettavan lain säätämisen aikaan.”
Tuomari Brett Kavanaugh sanoi vastapuolen poliittisten argumenttien olleen voimakkaat ja he saavat olla ylpeitä siitä, mutta hän ilmaisi oman eriävän mielipiteensä näin:
”Under the Constitution’s separation of powers, however, I believe that it was Congress’s role, not this Court’s, to amend Title VII. I therefore must respectfully dissent from the Court’s judgment.”
Eli:
Perustuen perustuslain sisältämään valtaoikeuksien erotteluun uskon kuitenkin, että on kongressin eikä korkeimman oikeuden tehtävä muuttaa lakia Title VII. Joudun siten ilmaisemaan eriävän mielipiteeni tuomioistuimen päätökseen/päättelyyn (engl. judgment).
Aikamoinen järkytys monelle oli se, että kaksi konservatiiviseksi ja tunnolliseksi luultua tuomaria meni yllättäin liberaalille puolelle kannattamaan tekaistua tulkintaa vuoden 1964 lain sisällöstä. Ilman sitä tuo päätös olisi kaatunut. Kannattaa huomata, että kyse oli vain siitä, mitä vuonna 1964 laaditussa laissa lukee.
Suomalaisesta näkökulmasta ja kuten tuomari Bret Kavanaught myös antoi ymmärtää, korkein oikeus ylitti toimivaltansa astuessaan lainsäätäjän paikalle muuttamaan senaatin vahvistaman lain sisältöä. Lakiasiantuntijat esittivät voimakasta arvostelua tuomioistuimen työskentelystä, esimerkiksi tuomari Clarence Thomasin avustaja Carrie Severino:
”This was not judging, this was legislating — a brute force attack on our constitutional system.”
Tämä ei ollut oikeusistunto, tämä oli lainsäätämistä — raa’alla voimalla tehty hyökkäys perustuslaillista järjestelmäämme vastaan.
Tuomari Neil Gorsuch, joka korvasi edesmenneen tuomari Antonin Scalian, sai asiantuntijoilta täysilaidallisen kritiikkiä: ”Tuomari Scalia olisi ollut todella pettynyt, että hänen seuraajansa tunaroi sisäluvun kanssa niin pahasti tänään vain vedotakseen kollegoihinsa yliopistolla ja lehtien toimittajakuntaan.”
Gorsuchin selitttely asiaan oli kummallinen: ”When the law was passed, Congress may not have been thinking of gay, lesbian and transgender rights.” Eli hän ilmaisi muuttaneensa lakia koska ”senaatti ei ehkä ollut tullut ajatelleeksi lain säätämisen aikaan homojen, lesbojen ja transujen oikeuksia”. Hän siis myönsi tuolla tavalla omavaltaisen muutoksen lakiin.
Hämmästyttävä oli myös presidentti Trumpin lyhyt kommentti, ottaen huomioon sen, että perustuslaillisen järjestyksen yli oli juuri kävelty, että ”he ovat päättäneet ja elämme sen päätöksen kanssa”.
Liberaalissa lehdistössä ylihehkutettiin tapausta, joka koskee vain työelämää. Samalla jätettiin kertomatta tieto siitä, että päätös perustui tekaistuun tulkintaan lain alkuperäisestä sisällöstä ja tarkoituksesta. Totuuden muuntelu ja senaatin yli kävely järkytti perustuslain ja demokratian halveksunnallaan lukuisia lainsäädännön asiantuntijoita.
Kirjoittaja on Arto Jääskeläinen
Aito avioliitto ry:n hallituksen pj.