(Professori Bradley Miller)
Samaa sukupuolta olevien avioliittojen vaikutus Kanadassa—rajoitukset sananvapauteen, vanhempien oikeuteen vaikuttaa opetukseen, sekä uskonnollisten instituutioiden itsehallintaoikeuksiin yhdessä avioliiton aseman heikkenemisen kanssa—tarjoavat oppitunnin Yhdysvalloille.
Olisiko samaa sukupuolta olevien parisuhteiden tunnustaminen avioliitoksi mikään iso asia? Mitä vaikutuksia, jos mitään, sillä olisi yleiseen käsitykseen avioliitosta tai avioliittokulttuuriin?
Näihin kysymyksiin on kohdistunut paljon spekulaatiota. Mutta amerikkalaisten tähän asti rajallinen kokemus samaa sukupuolta olevista avioliitoista antaa vähän konkreettisia vastauksia. On siis mielekästä pohtia Kanadan kokemusta, koska ensimmäinen oikeusistuin Kanadassa tunnusti samaa sukupuolta olevat liitot vuosikymmen sitten. Yhdysvalloilla ja Kanadalla on tietenkin kulttuurisia ja institutionaalisia eroja, ja kuten kaikissa säädöksissä, paljon riippuu myös paikallisten poliittisten ja kulttuuritoimijoiden päätöksistä. Täytyy siis todeta, että se, mitä Kanadassa on tapahtunut, ei välttämättä toistu Yhdysvalloissa. Sitä tulee kuitenkin tarkastella, sillä Kanadan kokemus on parasta todistusaineistoa samaa sukupuolta olevien liittojen lyhyellä aikavälillä aiheuttamista vaikutuksista demokraattisessa, Yhdysvaltoja muistuttavassa yhteiskunnassa.
Henkilöiden, joita kiinnostaa tutkia samaa sukupuolta olevien avioliittojen vaikutuksia, tulisi katsoa tuloksia kolmesta näkökulmasta. Ensinnäkin, ihmisoikeuksien näkökulmasta (sisältäen vaikutukset sananvapauteen, vanhempien oikeuksiin julkisissa oppilaitoksissa sekä uskonnollisten instituutioiden itsemääräämisoikeuteen); toiseksi, tulisi arvioida, mitä muita suhteita poliittinen kenttä on valmis tunnustamaan avioliittona (esim. moniavioisuus); ja kolmanneksi, tulee katsoa avioliiton sosiaalista kulttuuria.
Vaikutukset ihmisoikeuksiin
Oikeuden päätösten muodollinen vaikutus (ja niitä seuraavat lait), jotka antoivat samaa sukupuolta oleville oikeuden siviilivihkimiseen, oli vain se, että samaa sukupuolta olevat saivat nyt valtionjohdon tunnustuksen suhteestaan avioliittona. Mutta lailliset ja kulttuuriset vaikutukset olivat paljon laajemmat. Sitä seurasi uuden ajattelutavan hyväksyminen, että samaa sukupuolta olevat suhteet ovat joka tavalla samanarvoiset kuin perinteinen avioliitto, ja että samaa sukupuolta olevien avioliittoa pitää kohdella samalla tavalla lain ja yhteiskunnan taholta, kuin perinteistä avioliittoa.
Sitä seuraa päätelmä, että kaikki, jotka eivät hyväksy tätä uutta totuutta, tekevät näin homoja ja lesboja kohtaan kiihkoilun ja vihamielisyyden pohjalta. Kaikkia mielipiteitä, jotka eivät hyväksy samaa sukupuolta olevien siviilivihkimistä, pidetään suorana vihan merkkinä seksuaalista vähemmistöä kohtaan. Mitkä tahansa järkevät perustelut (kuten ne, joita tarjottiin lainsäädännöllisten argumenttien yhteydessä: samaa sukupuolta olevien liitto ei sovi avioliiton määritelmään, jossa otetaan huomioon liitossa syntyneiden lasten tarve vakauteen, uskollisuuteen ja pysyvyyteen – avioliiton perusmää- ritelmään siis), hylätään heti verukkeina.(1)
Kun samaa sukupuolta olevien avioliiton vastusta- minen tulkitaan ahdasmieliseksi kiihkoiuksi ja vihamielisyydeksi, erimielisyyttä on hyvin vaikea sietää. Niinpä Kanadassa yleiset käytännöt muuttuivat hyvin nopeasti. Siviilivihkimiseen valtuutetut olivat ensimmäisiä, jotka saivat tuntea nahoissaan uuden ajattelun voiman. Useat provinssit eivät sallineet valtuutetuille oikeutta kieltäytyä samaa sukupuolta olevien vihkimisestä omantunnon vapauteen vedoten, ja vaativat heidän eroaan.(2) Samaan aikaan uskonnolliset liikkeet, kuten katolisen kirkon veljeskunta Knights of Columbus, joutuivat maksamaan sakkoa, koska kieltäytyivät vuokraamasta tilojaan vihkimisen jälkeisiin juhliin.(3)
Oikeus vapaaseen ilmaisuun
Uuden ajattelun vaikutus ei ole rajoittunut siihen suhteellisen pieneen joukkoon henkilöitä, joita saatetaan pakottaa kannattamaan ja juhlistamaan samaa sukupuolta olevien avioliittoa. Muutos on laajalti vaikuttanut henkilöihin, kuten papistoon, jotka haluavat tuoda julki ajatuksia ihmisen seksuaalisuudesta.
Suurilta osin puhe, joka sallittiin ennen samaa sukupuolta olevien avioliittoa, on nyt riskialtista. Monet heistä, jotka ovat sinnikkäästi ilmaisseet vastalauseita, ovat joutuneet ihmisoikeuskomitean tutkimaksi ja (joissakin tapauksissa) joutuneet myös ihmisoikeustuomioistuimen eteen. He, jotka ovat köyhiä, huonosti koulutettuja ja ilman minkään virallisen tahon tukea, ovat olleet erityisen helppoja maalitauluja; yhdenvertaisuuslait eivät aina toimi samalla tavalla. Joillekin on määrätty sakko, käsketty pyytämään anteeksi ja lupaamaan, etteivät enää julkisesti puhu kyseisistä asioista.(4) Kohteena ovat olleet henkilöitä, jotka ovat kirjoittaneet paikallisen lehden toimittajille,(5) ja pienten, kristillisten seurakuntien papit.6 Erääseen katolilaiseen piispaan kohdistettiin kaksi valitusta seurauksena kommenteista, joita hän kirjoituksis- saan antoi koskien avioliittoa; molemmat lopulta tosin peruttiin. (7)
Korkeammat oikeudet ovat alkaneet hillitä komissioita ja tuomioistuimia (erityisesti huonosti harkittujen oikeustoimien jälkeen Mark Steytä ja McLean- lehteä kohtaan vuonna 2009), ja rakentaa jälleen hieman laajempaa näkemykstä sanan- vapaudesta. Vastauksena voimakkaaseen julkiseen paheksuntaan, mikä seurasi Steyn ja McLean -lehden tapausta, Kanadan parlamentti hiljattain kumosi Kanada ihmisoikeuskomission lainsäädännöllisen toimivallan käsitellä ”vihapuhetapauksia”.
Mutta taloudelliset kustannukset taistelussa ihmisoikeuskoneiston kanssa ovat edelleenkin valtavat. Maclean käytti satoja tuhansia dollareita oikeudenkäyntikuluihin,(8) joista ei saa yhtään takaisin komissiolta, tuomioistuimelta tai syytteen kantajalta.Tällaisten tapausten ratkaiseminen voi myös kestää jopa vuosikymmenen. Tavallisella henkilöllä, jolla ei ole paljon varoja, mutta on kiinnittänyt ihmisoikeuskomission huomion, ei ole toivoa vedota oikeusistuimen apuun. Sellainen henkilö voi vain hyväksyä komission nuhtelun, maksaa (verrattain) pienen sakon, ja sitten pitää kiinni määräyksestä olla hiljaa loppuelämänsä. Niin kauan kuin nämä työkalut ovat komissioiden käytettävissä, joille uusi ajattelutapa ei anna mitään teoreettista syytä sietää eri mielipiteitä, julkiseen keskusteluun osallistuminen samaa sukupuolta olevista avioliitoista tarkoittaa oman kuopan kaivamista.
Samanlaista painetta voidaan tuoda—ja tuodaankin —toisin ajattelevien niskoille ammatillisten liittojen taholta (esim. asianajajaliitto, opettajien ammatti- järjestö ja muut), joilla on lakisääteinen oikeus kurittaa jäseniään ammattiin sopimattomasta käytöksestä.(9) Eriävien mielipiteiden ilmaisu samaa sukupuolta olevien liittojen järkevyydestä, ymmärretään hallitsevien tahojen toimesta toimina, joita tulee ammatillisella tasolla rangaista.
Opettajat ovat erityisesti maalitauluja kurinpidollisille toimenpiteille, vaikka toisivat kriittisen mielipiteensä samaa sukupuolta olevien liitoista esille julkisesti luokkahuoneen ulkopuolella. Heidät tuomitaan silti vihamielisen ilmapiirin luomisesta homoja ja lesboja oppilaita kohtaan.(10) Muut työpaikat ja vapaaehtoispohjalta toimivat yhdistykset ovat ottaneet samantapaisia käytäntöjä.Tämä on sen seurausta, että he ovat omaksuneet uuden ajattelutavan, joka sanoo erimielisyyden samaa sukupuolta olevien avioliitoista olevan laitonta syrjintää, ja että sitä ei tule sietää.(11)
Vanhempien oikeudet julkisissa oppi-laitoksissa
Samaa sukupuolta olevien avioliittojen institutio- nalisoiminen on vaivihkaa, mutta perusteellisesti muuttanut vanhempien oikeuksia julkisessa koulutuksessa. Keskustelu siitä, miten aihetta tulisi käsitellä luokkahuoneissa, on paljolti samankaltaista kuin keskustelu seksuaalivalistuksen paikasta kouluissa, ja hallituksen pyrkimyksestä olla ylin auktoriteetti lasten suhteen. Mutta seksuaalikasvatus on aina ollut hienovarainen aihe siinä mielessä, että se ei lähtökohtaisesti voi vaikuttaa koko opetussuunnitelmaan. Samaa sukupuolta olevien avioliitto on kuitenkin asia erikseen.
Koska yksi uuden ajattelutavan opinkappale on, että samaa sukupuolta olevat suhteet ansaitsevat saman kunnioituksen kuin annamme avioliitolle, sen kannattajat ovat olleet hyvin menestyksekkäitä vaatimuksissaan, että samaa sukupuolta olevien avioliitto esitetään positiivisessa valossa luokissa. Opintosuunnitelmien muutokset sellaisilla juridisilla alueilla kuin Brittiläinen Kolumbia estävät nyt vanhempia käyttämästä kauan vallalla ollutta vetooikeuttaan kiistanalaisissa opetuskäytännöissä.(12)
Uudet opetussuunnitelmat ovat täynnä positiivisia viittauksia samaa sukupuolta olevista avioliitoista, ei vain yhdessä vaan kaikissa aineissa. Kasvotusten tällaisen levittämisstrategian kanssa, vanhemmilla ei ole muuta vaihtoehtoa kuin ottaa lapsensa pois julkisesta koulujärjestelmästä kokonaan. Oikeusistuimet eivät ole olleet myötämielisiä vanhempien vastalauseille: jos vanhemmat pitävät kiinni van- hanaikaisesta fanaattisuudesta, lasten pitää kärsiä ”kognitiivisen dissonanssin” taakasta; heidän pitää omaksua eri asioita kotona ja koulussa, koulun yrittäessä voittaa.
Uudistuksia ei tietenkään myyty suurelle yleisölle uuden ajattelutavan käytäntöönpanona. Sen sijaan kyseisen ajattelun piti estää kiusaaminen; toisin sanoen, sen piti edistää homojen, lesbojen ja samaa sukupuolta olevien parien lasten hyväksymistä.(13)
On kunnioitettava tavoite rohkaista ihmisten hyväksymistä. Mutta sanotaan tavoitteesta mitä tahansa, valitut tavat saavuttaa se ovat karkea rikkomus perheitä kohtaan. Se ei ole mitään vähempää kuin lasten tietoista käännyttämistä (vanhempien vastalauseista huolimatta) sellaiseen ymmärrykseen avioliitosta, joka on perustavan- laatuisesti erilainen kuin mitä vanhemmat ymmärtävät olevan parasta lapselleen. Se vaikeuttaa vanhempien kykyä ohjata lapsensa sellaiseen ymmärrykseen avioliitosta, joka edistää heidän hyvinvointiaan aikuisina. Se opettaa lapsille nuoresta iästä lähtien, että avioliiton perusajatus ei ole mitään muuta kuin tyydyttää aikuisten muuttuvia tarpeita kumppaniin.
Uskonnollisten instituutioiden itsemääräämisoikeus
Ensi silmäyksellä papisto ja kirkot vaikuttivat olevan suurilta osin immuuneja pakotteille kannattaa tai toimittaa samaa sukupuolta olevien vihkimisiä. Tämä olikin suuri myönnytys samaa sukupuolta olevien avioliittolaissa: papisto saisi pitää oikeuden olla toimittamatta vihkimisiä, jotka olisivat heidän uskonnollisen vakaumuksen vastaisia. Kirkkoja ei voi muuttaa vastoin uskonnollisten tahojen toiveita.(14)
Olisi pitänyt olla selvää alusta asti, miten heiveröistä tämä suojaava tekijä on. Se estää vain sen, että papistoa ei pakoteta suorittamaan samaa sukupuolta olevien vihkimisiä. Se ei, niin kuin on nähty, suojele saarnoja tai pastorien kirjoituksia ihmisoikeuskomissioiden kritiikiltä. Se jättää seurakunnat haavoittuviksi oikeudellisille toimille, mikäli kieltäytyvät vuokraamasta tilojaan samaa sukupuolta oleville pareille heidän vihkiseremonioihinsa, tai mille tahansa sellaiselle muulle taholle, joka käyttäisi tiloja sellaisen näkemyksen levittämiseen seksuaalisuudesta, joka on täysin heidän omia näkemyksiään vastaan.
Se ei myöskään estä provinssien ja kuntien hallintoelimiä pidättämästä etuuksia uskonnollisilta yhteisöiltä heidän avioliittonäkemyksen tähden. Esimerkiksi Lakiesitys 13, sama Ontarion asetus, joka pakottaa katolilaiset koulut pitämään ”Homo-hetero allianssi”-kerhoja (ja käyttämään tuota nimeä), kieltää myös julkisten koulujen tilavuokrauksen järjestöille, jotka eivät suostu uuden ajattelutavan mukaisiin käytäntöihin.(15) Ottaen huomioon, että monet pienet kristilliset seurakunnat vuokraavat koulujen auditorioita jumalanpal velusten pitämiseen, on helppo ymmärtää heidän haavoittuvuuttaan.
Muutokset yleiseen avioliiton määritelmään
On väitetty, että jos samaa sukupuolta olevien liitot institutionalisoidaan, uusia avioliiton kategorioita saatetaan hyväksyä, kuten moniavioisuutta. Kun kerran hylkää perinteisen avioliittonäkemyksen, ja ottaa tilalle määritelmän avioliitosta, jossa aikuisten kumppanuus on keskiössä, ei ole mitään periaatteellista perustetta vastustaa avioliittolupien antamista moniaviollisille ja monisuhteisille liitoille.
Toisin sanoen, avioliitossa on kysymys aikuisten tarpeiden tyydyttämisestä mitä kumppanuuteen tulee, ja jos jollakin on halu johonkin uudenlaiseen järjestelyyn, miten heiltä voisi kieltää sen? En arvioi tässä kohtaa tätä väittämää, vaan yksinkertaisesti kerron, miten tämän skenaario on toteutunut Kanadassa.
Eräs huomattava moniavioinen yhteisö Brittiläisessä Kolumbiassa rohkaistui suuresti samaa sukupuolta olevien avioliittojen synnystä, ja julkisesti julisti, että nyt valtiolla ei ole mitään periaatteellista perustaa moniavioisuuden kriminalisoinnin jatkumiseen. Kaikista Kanadan tuomioistuimista, vain eräs käräjäoikeus Brittiläisessä Kolumbiassa on ottanut kantaa siihen, onko moniavioisuuden hyväksyminen perustuslain mukaista, ja antoivat neuvoa-antavan mielipiteen provinssin hallinnolle. (16)
Moniavioisuuden kieltäminen pysyi voimassa, mutta vain niukasti; moniavioisuus määriteltiin useampana, toistuvana siviilivihkimisenä. Oikeusistuin ei ottanut kantaa useamman avoliiton mahdollisuuteen. Tähän mennessä moniavioisuuden ja monisuhteisuuden vallalla olevia muotoja Kanadassa ei siis ole laillistettu, mutta ne eivät ole myöskään ole kohdanneet käytännön esteitä.
Se, mitä tästä voi oppia on se, että yhteiskunta, joka institutionalisoi samaa sukupuolta olevien avioliitot, ei välttämättä institutionalisoi moniavioisuutta. Mutta esimerkki Brittiläisestä Kolumbiasta osoittaa, että ainoa tapa tehdä näin on olla huomioimatta periaatetta laajemmin. Tämä moniavioisuutta koskeva tapaus ei tarjonnut vakuuttavaa selitystä sille, miksi on syrjimistä olla antamatta homoille ja lesboille oikeutta avioliittoon, mutta ei syrjimistä, kun raja vedettäisiin moniavioisuuteen ja monisuhteisuuden kohdalle. Itse asiassa tällainen päätös näyttäisi siltä, että se perustuu vihamielisyyteen moniavioisia ja monisuhteisia kohtaan, mikä ei ole vakaa pohja lainsäädännöllisesti.
Vaikutus avioliittokäytöntöihin
Mitä avioliiton käytäntöihin tulee, on liian aikaista sanoa paljon mitään. Vuoden 2011 väestölaskenta osoittaa ensinnäkin, että avioliittojen määrä on laskussa, kuten se on monessa paikassa läntisessä maailmassa. Toiseksi, samaa sukupuolta olevien avioliitot ovat tilastollisesti pieni ilmiö, ja kolmanneksi, on hyvin vähän samaa sukupuolta olevia pareja, joilla on lapsia taloudessaan.(17)
Kanadassa arviolta 6,29 miljoonasta naimisissa olevasta parista 21 000 on samaa sukupuolta olevaa paria. Samaa sukupuolta ovat parit (naimisissa ja ei- naimisissa olevat) muodostavat 0,8% kaikista pareista Kanadassa.; lapsia taloudessa on 9.4% samaa sukupuolta olevista 64,575 parista (mukaan lukien avoliitossa ja naimisissa olevat). Näistä 80% on lesbopareja. Vastaavasti, 47,2% heteroseksuaa- leista on lapsia taloudessaan. Kanada lopetti avioerojen seuraamisen vuonna 2008, eikä ole koskaan antanut tietoja samaa sukupuolta olevien eroista.
Se mitä voimme saada irti tästä aineistosta on se, että samaa sukupuolta olevien avioliitot eivät ole (toisin kuin esitettiin) toimineet avioliittojen voimistajina Kanadassa. Ei myöskään ole mitään väestönlaskentaan perustuvaa tietoa, joka linkittäisi samaa sukupuolta olevien avioliittojen institutionali- soimisen näiden liittojen kestävyyteen.
Ilman empiiristä todistusaineistoa avioerotilastoista (joita ei ole saatavissa Kanadassa), meillä on jäljellä vain käsitteisiin pohjautuvia argumentteja, joita tulee arvioida meriittiensä perusteella.Tässä kohtaa kokemukset Kanadassa eivät tarjoa paljon tietoa. Jäljelle jää vain kysymys, perustuuko samaa sukupuolta olevien avioliitto sellaiseen keäsitykseen avioliitosta, joka perinteisen näkemyksen tavoin arvostaa parisuhteen vakauden korkealle? Jos ei, silloin voimme perustellusti uskoa, että samaa sukupuolta olevien avioliitot vauhdittavat sellaisen kulttuurisen mallin hyväksymistä, joka on aiheuttanut paljon yhteiskunnallista vahinkoa viimeisen viidenkymmenen vuoden aikana.
Bradley W. Miller on oikeustieteen professori Läntisen Ontarion yliopistossa ja vieraileva luennoitsija James Madison Program in American Ideals and Institution-ohjelmassa Princetonin yliopiostossa.
—————–
Alaviitteet:
- Katso esim. tuomari LaFormen kommentit: Halpern v. Canada (AG), 2002 CanLII 49633 (On SC), paras. 242-43.
- Katso esim. Saskatchewan: Marriage Commissioners Appointed Under the Marriage Act (Re), 2011 SKCA 3.
- Smith and Chymyshyn v. Knights of Columbus and others, 2005 BCHRT 544.
- Katso Albertan ihmisoikeustuomiosistuimen määräämä toimenpide (myöhemmin kumottutuomioistuinvalvonnassa) tapauksessa Lund v. Boissoin, 2012 ABCA 300.
- Whatcott v. Saskatchewan Human Rights Commission, 2010 SKCA 26; Lund v. Boissoin, 2012 ABCA 300;Kempling v. British Columbia College of Teachers, 2005 BCCA 327 (CanLII).
- Lund v. Boissoin, 2012 ABCA 300.
- Fred Henry, Galgaryn piispa,Alberta http://www.ccrl.ca/index.php?id=4917; huomaa myös Fr. Alphonse de Valkin kokemus, Catholic Insight-toimittaja, joka käytti $20,000 puolustukseen ihmisoikeusloukkaustapauksessa, joka lopulta hylättiin.
- http://www.newswire.ca/fr/story/210185/maclean-s-responds-to-recent-decision-from-the-canadian- human-rights-commission.
- E.g., Kempling v. British Columbia College of Teachers, 2005 BCCA 327 (CanLII)
- Ibid.
- Esim. Ontariolaisen uhreilutoimittaja Damian Goddardin erotus Rogers Sportsnetin toimesta tweetin jälkeen, jossa ilmaisi kannatuksensa perinteisen avioliittokäsityksen puolesta: ‘Broadcaster fired after controversial tweet files human rights complaint’, National Post, June 23, 2011: http:// sports.nationalpost.com/2011/06/23/broadcaster-fired-controversial-tweet-tweet-files-human-rights- complaint/.
- Scolaire de Chenes; Glen Hansman, “Parents cannot ‘opt out’ of provincial curriculum: clarifying alternative delivery”, BC Teachers’ Federation Teacher Newsmagazine, vol. 19, no.2, October 2006, available at http://bctf.ca/publications/NewsmagArticle.aspx?id=9396&printPage=true.
- Katso lainsäädännöllinen esipuhe: Ontario’s Accepting Schools Act, S.O. 2012 C.5. Katso myös, Chamberlainv.SurreySchoolDistrictNo.36,[2002]4S.C.R.710. SamanäkyvissätapauksessaS.L.v. Commission scolaire des Chenes, [2012] 1 S.C.R. 235.
- Civil Marriage Act, S.C. 2005 c. 33, ss. 3 – 3.1.
- Accepting Schools Act, S.O. 2012 C.5.
- Viittaus: re: Section 293 of the Criminal Code of Canada, 2011 BCSC 1588.
- Alla oleva aineisto on otettu Kanadan tilastoja kokoavalta nettisivustolta: http://www12.statcan.gc.ca/ census-recensement/2011/rt-td/index-eng.cfm#tab5.
———————–
Artikkeli on alun perin ilmestynyt 5.11.2012 verkkojulkaisussa Public Discourse: Ethics, Law and the Common Good www.thepublicdiscourse.com. Artikkeli julkaistaan luvalla. Suomenkielinen käännös: Mona Stenbom (aito.avioliitto@gmail.com) Alkuperäinen artikkeli: Same-Sex Marriage Ten Years On: Lessons from Canada. Suomenkielinen julkaisija: Aito avioliitto ry (www.aitoavioliitto.fi)
