Äidit ja isät eivät ole keskenään vaihdettavissa, vaan he molemmat tuovat omanlaisiansa etuja lasten kehitykseen. Oikeusistuimet ja lainsäädäntäelimet voivat vaihtaa laillisia määritelmiä, mutta eivät kykene muuttamaan biologiaa tai psykologiaa.
Kun korkein oikeus harkitsee, määritteleekö se uudelleen avioliiton sukupuolineutraaliksi, tutkijat, jotka tukevat molempien sukupuolten vanhemmuutta, kirjoittivat vetoomuksen tai kanteen kehottaen korkeinta oikeutta olemaan mitätöimättä tätä avioliiton perustavanlaatuista normia ottaen huomioon sen elintärkeät edut lasten kehitykselle. Jos samaa sukupuolta olevien avioliitto hyväksytään perustuslaillisesti, lähetetään samalla viesti, että vanhempien sukupuolella ei ole merkitystä ja ketkä tahansa kaksi aikuista riittää lapselle.
Sukupuolien välinen erilaisuus on geeneissämme
1970-luvulla, Azim Surani yritti luoda elämää käyttäen kahta geeniä vain äidiltä tai isältä. Silloinen perinnöllisyystiede viittasi siihen, että kromosomien oikealla määrällä, elämä kehittyisi normaalisti, jopa jos kaikki perinnöllinen aines tulisi vain naiselta tai mieheltä. Mutta munasolut vain äidin geeneillä eivät voineet selviytyä ja sama kohtasi munasoluja, joissa oli vain isän geenejä.
Niin kuin tiedetoimittaja Paul Raeburn kuvaa, Surani havaitsi, että äidit ja isät molemmat antavat geeneissä jotakin, joka on kriittistä elämän säilymiseksi hengissä. Nämä “isälliset” ja “äidilliset” geenit näkyivät kokonaisvaltaisen erottamattomilta jokaisella tavalla ja silti ilmaisten itsensä eri lailla riippuen siitä tulivatko ne äidiltä tai isältä. Molemmat olivat myös kriittisiä munasolun selviytymiseksi.
Olennainen tarve sekä isälle että äidille tarjota geneettistä materiaalia selviytymiseksi toimii hyvänä vertauksena sille, mitä sosiaalitieteet kertovat isien ja äitien tärkeydestä lapsen kehittymiselle. Isät ja äidit tuovat samankaltaisia, jopa huomaamattomia kykyjä, jotka mahdollistavat terveen lasten kehittymisen mutta niin kuin vasemman ja oikean aivopuoliskon toisiaan täydentävyys, he tuovat myös toisistaan erottavia kykyjä, jotka tarjoavat täydentäviä, korvaamattomia antia lasten terveeseen kehitykseen.
Kuhertaa ja syleillä vs. kutittaminen ja heittäminen
Mieti mitä sosiaalitieteellinen tutkimus paljastaa siitä, kuinka äidit ja isät eroavasti vaikuttavat lasten sosiaaliseen ja tunnepuolen kehittymiseen. Äidit ovat biologisesti valmiita tarjoamaan hoivasuuntautuneisuutta luoden vahvan kiinnittymissiteen. Dramaattinen oksitosiinin kasvu kyseisen hormonien erittäytymiskohdissa synnytyksen vaiheissa ja imeväisestä huolehtiminen toimii kuin sähkökatkaisija äidissä, kääntäen päälle äitiyskäytöksen. Uudet äidit huomaavat itsensä ilmaisevan positiivisia tunteita, hellästi koskettaen ja katsoen heidän pienokaistaan ja juttelevat heille vauvakielellä. Imeväisten oksitosiinitasot ovat samansuuntaisia heidän äitiensä kanssa tuottaen rauhoittumisen ja hyvinvoinnin tunnetta ja jotka samanlaisesti muodostavat siteen äidin ja vauvan välille.
Isät myös kokevat merkittäviä psykologisia muutoksia, jotka saattavat heidät valmiiksi siteen muodostamiseen. Silti samat hormonit saavat esiin erilaisia käyttäytymistapoja. Sen sijaan, että isän hormonien määrä saisi aikaan turvallisuutta aikaansaavia käytösmalleja, ne liittyvät kiihdyttävään käytökseen, kuten kutittamiseen ja heittämiseen. Tämä osoittaa biologista perustaa siinä kaikessa mitä havaitsemme ympärillämme. Siinä missä äidit todennäköisemmin kuhertelevat ja syleilevät pienokaistaan, isät todennäköisemmin kutittavat ja heittävät heitä. Nämä erot ennakoivat laajempia, täydentäviä käytösmalleja, joita osoitetaan lasten kehityksen aikana.
Identiteetti ja tunnetaidot vs. sosiaaliset ja suhdetaidot
Äidin kyvyt ovat ainutlaatuisesti suuntautuneet identiteetin muodostamiseen ja tunne(tason) turvallisuuteen. Hänen kykynsä havaita, tulkita ja vastata positiivisilla ja tunkeilemattomilla tavoilla hänen lapsensa tarpeisiin on tunnistettu vahvimmaksi ja johdonmukaisimmaksi ennusmerkiksi lapsen sosiaaliselle-, tunnetason- ja kognitiiviselle kehitykselle. Hermopsykologiset tutkimukset osoittavat, että äideillä on ainutlaatuisen herkkä kyky vaihdella ärsykkeitä, joita he antavat lapselleen, sopien yhteen heidän pienokaisensa sisäisen tilan kanssa ja tarjoavat optimaalisia määriä kehitykseen tarvittua myönteistä vuorovaikutusta. Prosessissa lapset kokevat positiivisia vaikutuksia muistiinsa, kognitioalueeseen, stressinsietokykyyn ja tunteiden ja käytöksen säätelykykyynsä niin kuin myös sydän ja verisuoni-, aineenvaihdunta- ja vastustuskyvyn toimintaan.
Tässä turvallisuus-kiintymyssuhteessa, lapset kehittävät oman identiteettinsä, kun he oppivat arvostamaan, ymmärtämään ja ottamaan huomioon toisten ihmisten tunteita. Vauva-ajasta lähtien lapset todennäköisemmin etsivät heidän äitiänsä saadakseen lohdutusta stressin aikana. Lisäksi äidit paljon todennäköisemmin tunnistavat, kysyvät ja keskustelevat tunteista lastensa kanssa. Äidin ainutlaatuinen suuntautuneisuus tunnistamiseen, ilmaisemiseen, säätelyyn, ymmärtämiseen ja tunteiden käsittelyyn ei ole vain tärkeää itsetuntemuksen/itsetietoisuuden ja tunne-elämän hyvinvoinnin kannalta, se myös muodostaa pohjan moraaliselle tietoisuudelle, mukaan lukien omatunnon kyvyn erottaa oikea väärästä.
Isät osoittavat täydentävää vaikutusta. Siinä missä äidit ovat ainutlaatuisen tärkeitä turvallisen identiteetin ja tunne-elämän ymmärtämisen kehittymisessä, isät ovat ainutlaatuisen tärkeitä sosiaalisten ja ihmissuhdekykyjen kehittymisessä. Kiintoisaa on, että tämä täydentävyys heijastuu tavalla, joilla isät ja äidit pitelevät pienokaisiaan. Siinä missä äiti todennäköisesti pitelee imeväistä saadakseen mahdollisimman suuren katse- ja kehokontaktin, isä todennäköisesti pitelee pikkuistaan tavalla, joka antaa lapselle saman maailmankuvan kuin isällä on. Tämä “jalkapallopiteleminen” suuntaa vauvan kasvoja ulospäin kohti muita.
Juuri isän mukanaolo lastensa elämässä ennustaa johdonmukaisesti kuinka he suhtautuvat toisiin ihmisiin. Isän läheisyys lapsuuden aikana on tunnistettu avainennusmerkiksi empatiakyvylle aikuisuudessa, niin kuin myös aviosuhteen ja muiden ihmissuhteiden laadukkuudelle aikuisena. Sitä vastoin isän läsnäolon puute on toistuvasti yhdistetty rikoksentekemisalttiuteen jopa aikuisena. Pojille pelkkä isän läsnäolo kodissa vähentää riskiä tehdä rikoksia.
Osa tästä saattaa johtua osittain isien kurinpitotavasta. Isät puuttuvat harvemmin pitääkseen kuria lapsille kuin äidit, mutta kun he tekevät niin he osoittavat enemmän lujuutta ja ennustettavuutta. Sitä vastoin äidit käyttävät enemmän järkeilyä ja joustavuutta kurinpidossa. Lapset vuorostaan noudattavat todennäköisemmin isänsä pyyntöjä ja vaatimuksia kuin äitiensä.
Vielä merkitsevämpää on se, että isät vaikuttavat lastensa sosiaaliseen ja ihmissuhdekykyihin leikin välityksellä. Verrattuna äiteihin isät ovat vuorovaikutuksessa paljon todennäköisemmin leikin välityksellä ja nämä leikit ennustavat vahvasti lasten ystävyyssuhteiden laatua. Toistuvasti tutkimuksissa isillä, jotka viettivät enemmän aikaa myönteisissä leikeissä lastensa kanssa, heidän lapsillaan oli korkeimmat ystäviensä arviot. Kun isät olivat enemmän reagoivia, kärsivällisiä, leikkisiä ja vähemmän pakottavia leikeissään, lapset osoittivat vähemmän aggressiivisuutta, enemmän kaveruustaitoja, ja he olivat pidetympiä.
Niin kuin yksi tutkimus havaitsi, rajut leikit isän kanssa näyttävät opettavan lapsia kuinka käsitellä vihan tuntemuksia ja oppia fyysistä kanssakäymistä menettämättä itsehillintäänsä. Leikin kautta isät auttavat lapsia oppimaan kuinka hillitä ja kanavoida tunteitaan positiivisella, vuorovaikutteisella tavalla, ja saamaan itseluottamusta näissä kyvyissä. Kun lapset kasvavat, isät keskittyvät vähemmän fyysiseen leikkiin ja osallistuvat enemmän kuin toverimaiseen sanalliseen leikkiin sarkasmin ja huumorin muodossa. Toverimaiset, sanalliset leikit mahdollistavat isää kiusoitella ja vitsailla lapsensa kanssa turvallisesti isä-lapsi suhteen sisällä näin vahvistaen lapsen identiteetintajua ja sosiaalista itseluottamusta. Kun äidit johdonmukaisesti rakentavat itseymmärrystä, isät johdonmukaisesti rakentavat ihmissuhdeymmärrystä.
Oppimisperusteinen vs. suuntautuminen ja saavuttaminen
Samantyyppistä täydentävyyttä osoitetaan äitien ja isien vaikutuksessa lasten kognitiiviseen kehitykseen ja koulumenestykseen. Niin onkin, että äidit näyttävät olevan biologisesti ja psykologisesti ennalta ohjattuja tarjoamaan juuri oikeanlaista tunnetason herkkyyttä ja kognitiivisesti kannustavaa vuorovaikutusta. Äidit myös todennäköisemmin keskittyvät vuorovaikutuksessaan opettamiseen lasten kanssa. Esimerkiksi siinä missä isät saattavat ottaa lelun vain päästäkseen leikkiin mukaan lapsen kanssa äidit keskittävät heidän lapsensa huomion leluun kuvaillen sitä ja opettaen siitä. Tämä verbaalisesti rikkaalla, opettamissuuntautuneisuudella on tärkeitä seurauksia kognitiiviselle kehitykselle mukaan lukien muisti, ongelmanratkaisu ja kielellinen kehittyminen.
Isät täydentävät perustavanlaatuista vaikutusta, jota äideillä on lasten kognitiiviseen kehitykseen ja rakentavan sen pohjalle. Kun isät ovat mukana, pitävät huolta lapsesta ja ovat leikkisiä, lapsilla havaitaan korkeampia älykkyysosamääriä, kielellistä kehittymistä ja kognitiivisia taitoja. Yksi selitys tälle on, että lapset joiden isät osallistuvat heidän elämäänsä osoittavat sosiaalistunnetason valmiutta oppimiseen, mukaan lukien kyky paremmin hallita stressiä ja turhautumista liittyen koulunkäyntiin. Lisäksi isät myös ainutlaatuisesti vaikuttavat lasten ilmaisutaidon kehitykseen, koska he todennäköisesti käyttävät laajempaa sanavarastoa. Äidit vuorostaan usein yksinkertaistavat heidän kieltänsä varmistaakseen ymmärtämisen.
Isillä on myös keskeinen rooli akateemisessa menestyksessä. Lapset joiden elämässä isät ovat läsnä, saivat 43 %:n korkeammalla todennäköisyydellä korkeimpia arvosanoja, 33%:n alemmalla todennäköisyydellä jäivät luokalle ja 98%:n suuremmalla todennäköisyydellä valmistuivat korkeakoulusta. Osittain tämä johtuu siitä, että lapsen elämään osallistuvat isät auttavat todennäköisemmin kotitehtävissä ja tarjoavat taloudellista tukea korkeakouluopintojen aikana. Osallistuvat isät myös seuraavat ja opastavat lasta käyttäytymisessä, auttaen heitä välttämään sellaista käytöstä, joka saattaa vaikuttaa negatiivisesti koulumenestykseen. Todellakin, he näyttävät kykenevän ainutlaatuisella tavalla vahvistamaan oppimisympäristöä oikealla sekoituksella sitoutumista, vaikuttamista ja ohjausta.
Merkitsevämpää on se, että isät rakentavat lasten oppimiskykyä suuntaamalla lapsia oppimaan kriittisillä tavoilla. Ensiksi verrattuna äiteihin, isien vuorovaikutukset hahmotetaan piristämisellä, jännityksellä ja yllätyksellisellä tavalla joka kehittää avoimuutta maailmalle innokkuudella etsiä ja löytää. Toiseksi, isillä on ainutlaatuinen kyky rohkaista riskin ottamiseen samalla kuitenkin varmistaen turvallisuuden, siten kutsuen lapsia hyödyntämään mahdollisuuksia jotka sitten muuttuvat opinto- ja ammattimenestykseksi. Kolmanneksi osallistuvat isät johdonmukaisesti keskittyvät auttamaan lapsia oppimaan tekemään asioita itsenäisesti ja löytämään ratkaisuja ongelmiin rakentaen heidän kykyjänsä ja itseluottamustansa. Viimeiseksi, isillä on taipumus olla kognitiivisesti vaativampia lapsilleen puskien heidät syventämään ja osoittamaan ymmärrystään. Siinä missä äidit todennäköisemmin saapuvat paikalle ja auttavat lapsia ratkaisemaan ongelman, isät ovat pidättyväisempiä silti tarjoten tukea rakentaen lapsen kykyjä ja itseluottamusta. Tämä alue taas kerran osoittaa täydentävyyttä isien ja äitien välillä, mikä on kriittistä, sillä kumpaakaan sukupuolta ei voi korvata toisella.
Sukupuoli-identiteetti ja sukupuolikehitys
Äitien ja isien tosiaan täydentävyys tulee erityisen ilmeiseksi kun lapsi yrittää hahmottaa ja sisäistää oman sukupuolensa. Tämän ajankohdan aikana (lähtien 1,5 vuodesta ), molemmat ”samaa sukupuolta kuin minä itse” ja ”eri sukupuolta kuin minä itse” näyttelevät tärkeitä rooleja. Kuuluisa antropologi Margaret Meadin mukaan, yksi tärkeimmistä opittavista asioista jokaiselle lapselle on, kuinka olla täysi oman sukupuolensa jäsen ja samanaikaisesti kuinka muodostaa kokonainen suhde vastakkaiseen sukupuoleen. Tämä ei ole helppo tehtävä, vaan se vaatii isän ja äidin jatkuvaa läsnäoloa.
Jatkuva isien läsnäolo osoittautuu erityisen tärkeäksi tyttöjen seksuaaliselle kehitykselle. Tytöt jotka eivät ole biologisten vanhempiensa kasvattamia, harrastavat paljon todennäköisemmin seksuaalisuhteita varhaisemmalla iällä ja tulevat raskaiksi teini-iässä. Isän poissaolon on tunnistettu vaikuttavan yksittäisenä suurimpana riskitekijänä teiniraskauksiin tytöillä. Itse asiassa isän läsnäolo ja emotionaalinen läheisyys näyttää asettavan ”lisääntymisstrategian” tytöille läpi heidän elämänsä. Ehkä tämä johtuu siitä niinkuin professori Bardford Wilcox päättelee, että tytöt jotka ovat kasvaneet kodeissaan isiensä kanssa, saavat todennäköisemmin huomiota, kiintymystä ja mallin antamista, jota he tarvitsevat torjuakseen sellaiset nuoret miehet joiden mielessä ei ole tyttöjen paras.
Pojille, isien vaikutukset seksuaaliseen kehitykseen ovat yhtä merkitseviä mutta ne tulevat näkyviin eri tavalla. Ilman läheisyyttä ja isän roolimallia pojalle, pojat harjoittavat sitä mitä David Popenoe kutsuu korvaavaksi maskuliinisuudeksi, jota osoitetaan hylkäämällä ja halveksimalla mitään feminiiniä ja samanaikaisesti osoittamalla maskuliinisuutta väkivaltaisella ja aggressiivisella hallinnalla. Vuorostaan pojat jotka ovat kasvaneet isiensä kanssa, ovat todennäköisesti saaneet omanarvontunnon ja itsehillinnäntaidon, joka auttaa heitä välttämään rikoksien tekemiselle altistavaa seuraa ja lain rikkomista mukaan lukien heidän seksuaalinen käytöksensä (kääntäjän huomatus; lue: seksuaalirikokset)
Vanhempien toisiansa täydentävyyden arvostus
Jokaisella näistä kehitysalueista, luonnollinen äidin ja isän toisiensa täydentävyys vanhemmuutensa vahvuuksissa on yllättävän tarkkaa. Siinä missä äidit ovat biologisesti valmistautuneita hoivaamaan ja opettamaan ja tarjoavat huolenpitoa, joka on erityisestä tärkeätä peruskehittymiselle, isät ovat valmistautuneet ottamaan opastavan lähestymistavan vanhemmuuteen, kehittäen itseluottamusta, asioiden saavuttamista ja terveiden ystävyyssuhteiden luomista tavoilla, jotka ovat erityisen tärkeitä lapsen alkaessa kasvaa aikuiseksi. Sekä äitejä ja isiä tarvitaan elämän luomiseen ja molempia tarvitaan parhaimmin pitämään huolta tästä elämästä. Äidit eivät ole isiä eivätkä isät äitejä. Kumpikin tuo näkyviin ainutlaatuisen lähteen erilaista ja elintärkeää huolenpitoa lapsen kehityksessä. Todella, näiden vaikutusten erot vahvistavat pitkään oletetun otaksuman; nimittäin sen, että suora ja jatkuva sekä isän että äidin läsnäolo kotona on parhainta lapsen kehitykselle.
Siten, sen mahdollistaminen, että (kahden) sukupuolen aito monimuotoisuus poistetaan avioliitosta, tuhoaa yhden perustavanlaatuisimmista ja tieteellisesti dokumentoiduimmista avioliittonormeista. Sukupuolien aito monimuotoisuus esittää tärkeää roolia lasten sosiaalisessa, fyysisessä, tunteellisessa ja älyllisessä kehityksessä. Ilman sukupuolten toistensa täydentävyyttä avioliitossa, lapset voivat huonommin ja yhteiskunta kärsii seuraukset.
***********************************************************************************************************
Kirjoittaja Jenet Jacob Erickson on dosentti ja tutkija (fellow) Wheatley Instituutissa Brigham Youngin yliopistossa. Kirjoitus on alunperin ilmestynyt Public Discourse-verkkojulkaisussa vuonna 2015, ja se on käännetty suomeksi sivuston julkaisijan luvalla.
Käännös: Veikka Mattila