Korkein oikeus (KKO) yllätti antamalla langettavan päätöksen 26.3.2026 asiassa, jossa kansanedustaja Päivi Räsästä ja piispa Juhana Pohjolaa syytettiin kiihottamisesta kansanryhmää vastaan. Tuomarit olivat erimielisiä ja päätös tuli äänestyksen jälkeen niukimmalla mahdollisella marginaalilla. Langettava päätös koski vain julkaisua ”Mieheksi ja naiseksi hän heidät loi”. Hyvää asiassa on se, että muut osat syytteestä hylättiin samaan tapaan, kuin alemmat oikeusasteet olivat jo tehneet. Oikeus siteerata Raamattua on siten vahvistettu.
Päätös nostaa kuitenkin aivan uusia huolia sananvapauden ja tieteen alueella koskien oikeutta ilmaista valta-aseman saaneesta käsityksestä mitään poikkeavia argumentteja. Oikeuslaitoksen käyttö kiistanalaisten tieteellisten argumenttien ratkomiseen ja ”väärien” mielipiteiden vaientamiseen on aivan väärä paikka. Se voi käydä jatkossa hyvin ongelmalliseksi ja myös kalliiksi, kun tämä tie on avattu.
Annettujen sakkojen lisäksi määrättiin julkaisusta sensuroitavaksi päätöksen kohdassa 78 mainitut lauseet, joissa todetaan erilaisin ilmauksin, että homous on poikkeama vallitsevasta enemmistöstä, se on psykoseksuaalinen ilmiö ja että se vahingoittaa yhteiskuntaa. Sensuroitavaksi määrättiin nyt sanamuodoiltaan sangen miedoksi luokiteltavaa tekstiä, joissa ei ollut mitään uhkaavaa tai yllyttävää. Nuo lauseet löytyvät oikeuden päätöksestä kohdasta 78.
KKO nojasi päätöksensä yksinomaan vain yhden lausunnonantajan eli THL:n näkemykseen. Tuo menettely ja lausunto on puutteellinen siinä mielessä, että asioista on useita näkemykseltään erilaisia koulukuntia. Vaikka THL kiistää käytetyn ilmaisun sisällön, niin kiistäminen itsessään ei tee ilmauksesta loukkaavaa ja vain sen perusteella ei voida puhua solvauksesta. Tieteellisesti esitetty argumentti on yksi monien muiden joukossa, ei mitään muuta. KKO:lla ei itsellään ole kompetenssia lausua tieteellisestä argumentista eikä sen tehtäväkään ole olla tieteellisten argumenttien ratkaisija. Sivuvaikutuksena on kuitenkin se, että kannanotollaan KKO vaikuttaa kielteisellä tavalla myös vapaaseen tieteelliseen keskusteluun koskien ilmiöiden taustasyitä ja niistä esitettäviä argumentteja.
Solvausväitteen arviointi
Syyllisyyden arviointi keskittyi väitteeseen solvaavuudesta. Solvausta arvioidaan kahdella tavalla:
- Onko väite totta
- Onko väite uhkaava, loukkaava, halventava tai alentava
Väitteen totuudenmukaisuus
Esitetyn väitteen aihepiiri on tutkimuksen osalta kesken. Ei ole luotettavaa tieteellistä mallia, mistä homous johtuu ja mitkä kaikki asiat vaikuttavat sen syntyyn. On vain erilaisia olettamia ja argumentteja, mitkä kaikki asiat liittyvät tähän.
THL esitti yhden näkemyksen asiasta, mutta se on näkemys eikä edusta lopullista totuutta samalla tavalla, kuin tieteenaloilla, joissa tutkimus on valmistunut ja mallintanut asiat toteennäytettävällä tavalla.
Tämän vuoksi oikeus ei mitenkään pysty arvioimaan esitetyn väitteen totuudenmukaisuutta luotettavasti ja ei sen tulisi ottaa mitään kantaa siihen. Tähän liittyvä kannanotto estää tieteen vapautta.
Väitteen uhkaavuus, loukkaavuus, halventavuus tai alentavuus
Väitteessä ei esitetä uhkausta. Se ei ole myöskään vihamielinen. Se, että joku voi kokea esitetyn väitteen epämiellyttäväksi, ei tee siitä yllytystä tai kehotusta toimia vihamielisesti.
Esitettyä väitettä ei tule pitää loukkaavana, sillä se on sisällöltään ja tarkoitukseltaan osa tieteellistä argumentointia ja esittää yhden käsityksen asiasta. Koska tieteessä ei ole luotettavaa mallia käsitellystä asiasta, ei voida lähteä tuomitsemaan yhtä argumenttia vääräksi.
Väitteessä ei esitetä mitään ryhmää alempiarvoiseksi, vaan erilaiseksi. Sen tosiasian lausuminen, että ryhmä A on valtavirtaa ja ryhmä B vähemmistöä, ei tee väitettä solvaavaksi. Se ei myöskään tee alempi- tai ylempiarvoiseksi, kuten KKO esittää.
Ei ole mikään solvaus puhua terminä psykoseksuaalisen kehityksen häiriöstä.
Näyttö puuttui — langettava ratkaisu
Korkeimman oikeuden päätöksen perusteluissa on oleellisia virheitä myös tahallisuus -kohdassa. Käsitteen ”olosuhdetahallisuus” mukaiseen tilaan päädytään väärään olettamaan perustuvalla virheellisellä päättelyllä.
KKO:
”6.3.1 Arvioinnin lähtökohdat
60. Jotta kiihottamisesta kansanryhmää vastaan voidaan rangaista, menettelyn on oltava tahallista. Rikos ei kuitenkaan edellytä tarkoitustahallisuutta, vaan niin sanottu olosuhdetahallisuus riittää. Tekijältä edellytetään toisin sanoen tietoisuutta siitä, että hänen levittämänsä ilmaisu uhkaa, panettelee tai solvaa säännöksessä tarkoitettua kansanryhmää. (HE 317/2010 vp s. 42.)”
Syytetty vastaa: En ole solvannut ketään.
Syytetty, hänen puolustuksensa, poliisi, käräjäoikeus ja hovioikeus eivät pidä tapahtunutta solvauksena.
Tästä huolimatta KKO esittää perättömän väitteen, että ”syytetty tietää solvaavuudesta”.
KKO lähtee perustelemaan tätä omaa olkiukkoaan ja päätyy sitä kautta väärään lopputulokseen.
Syytetty ei kuitenkaan itse KKO:n väittämällä tavalla tiedä solvaavuutta eikä pidä lausetta lainkaan solvaavana, kuten KKO tulkitsee. Oikeuden päättely on siten virheellinen eikä tahallisuutta ole näytetty toteen.
Vaikka joku voi kokea lauseen epämiellyttäväksi, niin tahallista solvaustarkoitusta tai tietoisuutta solvaavuudesta ei ole näytetty toteen. Sen perusteella tulisi tuomita syytetyn eduksi, eikä antaa langettavaa tuomiota.
Tuomio tulisi purkaa virheelliseltä osin
Puolustaakseen omia oikeuksiaan syytetyllä on oikeus pitää esillä teksti, josta häntä syytetään. Siten kaikki voivat tutustua asiaan. KKO haluaa päätöksessään kuitenkin evätä syytetyn oikeuden puolustautua tuota kautta. Tuomio on langetettu perustuen puolustautumisaikana tapahtuneeseen esillä pitämiseen.
Tuomio pitäisi purkaa virheelliseen tulkintaan perustuvalta osaltaan, tahallisuuden puuttumisen vuoksi ja myös sen vuoksi, että tieteenala on keskeneräinen eli ei tunneta luotettavasti homouden kehittymistapaa, vaan siitä on vain nostettu yksi argumentti vallitsevaksi. Tieteen keskeneräisessä tilanteessa oikeuden ei pitäisi ottaa kantaa mitään argumenttia vastaan eikä minkään argumentin puolesta, vaan tiede ratkaisee sen. Samoin kenellä tahansa on oikeus ilmaista vallitsevan aseman saaneesta näkemyksestä poikkeava lähestymistapa asiaan.
Syyllisyyttä ei tulisi rakentaa solvausväitteelle, josta syytetty, poliisi, käräjäoikeus ja hovioikeus ovat jo lausuneet, että kyseessä ei ole solvaus.
Kannattaisi harkita, miten lainsäädäntöä täsmennettäisiin, että enää ei tehtäisi näin mielivaltaista langettavaa ratkaisua kiistattoman näytön puuttuessa. Lakia tulisi pelkistää ja selkeyttää niin, että sitä sovellettaisiin vain aidosti uhkaaviin tai siihen yllyttäviin tilanteisiin. Päällekkäisyys lainsäädännöstä tulisi poistaa, sillä solvauksesta tai panettelusta on oma lakinsa.
Banderollimme sananvapaudesta on tullut jälleen hyvin ajankohtaiseksi.