Aito avioliitto ry vietti 10-vuotisjuhlaansa 27. syyskuuta 2025 kokoushotelli Sofiassa Helsingissä. Juhla kokosi yhteen kotimaisia ja kansainvälisiä puhujia seitsemästä eri maasta keskustelemaan perheen ja avioliiton merkityksestä yhteiskunnan tulevaisuudelle.
Yhdysvaltalainen sosiologian professori Paul Sullins oli saapunut tilaisuutemme pitämään kaksi luentoa. Luennot olivat pääosin tilastoanalyysejä perustuen julkisiin ja yleisesti hyväksyttyihin tilastoihin, joten lähdemateriaali on kiistaton. Ensimmäinen luento koski avioliiton yhteiskunnallista merkitystä ja toinen avioeron vaikutuksia.
Hänen esityksensä tulkkasi ja täydensi suomalainen kasvatuksen teorian professori Tapio Puolimatka. Kiitos hänelle näistä professori Paul Sullinsin puheiden suomennoksista, joita lainaamme, kun käymme seuraavaksi tiivistäen läpi luentojen sisältöä. Keskitymme tässä artikkelissa luentoon avioliitosta.
Mikä on avioliitto?
Mikä on avioliiton peruslähtökohta? Monet sanovat, että avioliiton peruslähtökohta on rakkauteen perustuvien seksuaalisten suhteiden laillinen tunnustaminen ja sääntely, järjestäytyneiden sukulaisuussuhteiden edistäminen tai jopa tautien ehkäiseminen. Mutta avioliitto ei ole kehittynyt yhteiskunnallisena instituutiona järjestämään seksuaalisia suhteita siksi, että ne ovat suhteita, vaan siksi, että niistä voi syntyä lapsia. Seksuaalisuhteet johtavat usein ihmislasten syntymään (kuten olet ehkä huomannut), ja kuten kaikki nisäkkäät, ihmislapset tarvitsevat biologisten vanhempiensa huolenpitoa selviytyäkseen ja kasvaakseen. Aidon avioliiton perimmäinen lähtökohta on siis varmistaa, että jokainen syntynyt lapsi saa aikuisuuteensa saakka kasvaa oman äitinsä ja isänsä hoidossa.
Mitä on tapahtunut 50 vuoden aikana länsimaissa
Tällainen avioliittokäsitys on dramaattisesti heikentymässä länsimaisessa kulttuurissa. Tässä diassa on kuvattu avioliiton ulkopuolella syntyneiden lasten prosenttiosuus Euroopassa ja Pohjois-Amerikassa vuosina 1964 ja 2014.
Voitte nähdä, että vuonna 2014 osuus oli kasvanut moninkertaiseksi verrattuna 50 vuotta aikaisempaan. Missään maassa osuus ei ole laskenut. Suomi on keskivaiheilla. Naimattomille äideille ja isille syntyneiden lasten osuus nousi alle 5 prosentista vuonna 1964 yli 43 prosenttiin vuonna 2014. Nykyään se on tietysti vieläkin korkeampi.
Hiipivä alamäki on tullut vähitellen
Avioliitto ei ole kuollut yhtäkkiä, vaan se on rapautunut vähitellen, kun siitä on riisuttu yksi pala kerrallaan pois. Avioliiton turmeleminen alkoi avioliiton pysyvyyden heikentämisellä poistamalla esteitä avioerolta. Ensin poistettiin avioeron sosiaalinen häpeä ja sitten oikeudelliset esteet, kuten avioeron harkinta-aika ja syyllisyyden osoittaminen. Sata vuotta sitten avioero alkoi yleistyä ja menettää häpeäleimansa. Sitten seksuaalielämä ja lapsen syntymä haluttiin erottaa toisistaan ehkäisytekniikoiden ja helposti saatavilla olevan abortin avulla. Tämän seurauksena erotettiin toisistaan kaksi tehtävää, jotka aikaisemmin varattiin avioliitolle, ja päädyttiin seksuaalikumppanien avoliittoon ja lisääntymiseen ilman kumppania. Viimeisimpänä, ja ehkä viimeisenä askeleena pois luonnosta on kehittynyt homoseksuaalinen avoliitto ja avioliitto, jotka ensin epävirallisesti ja sitten virallisesti estävät suunnitellusti biologisten vanhempien yhteisen huolenpidon lapsistaan.
Luonnollinen avioliitto antaa suojaa lapsille ongelmiin joutumista vastaan
Tilastojen tulokset yhteenvetokuvana:
Lasten hyvinvointi ja tulevaisuuden ennuste menee sitä heikommaksi, mitä kauemmaksi mennään luonnollisesta avioliitosta.
Ääripäiden iso ero parisuhdemuodoissa
Onko lapsilla olemassa se etu, että saavat kasvaa omien vanhempiensa hoidossa:
Ehjä miehen ja naisen avioliitto: AINA
Samaa sukupuolta oleva pari: EI KOSKAAN
Ääripäiden väliin sijoittuvat muut parisuhdemuodot.
Samaa sukupuolta olevat parisuhteet ovat luonnostaan hedelmättömiä. Vaikka samaa sukupuolta olevat kumppanit voivat hankkia lapsia ja heillä voi olla suhde lapsiin, se ei voi koskaan olla biologisen äidin ja isän yhteinen suhde. Mutta juuri tätä luonnollista vaatimusta avioliitto on kehittynyt suojelemaan ja korottamaan. Samaa sukupuolta olevat kumppanit eivät siis voi koskaan saavuttaa sitä perustavanlaatuista hyvää, joka on avioliittoinstituution perusta.
Riskikertoimet tilastojen perusteella
Jos olen oikeassa sanoessani, että suhde luonnollisiin vanhempiin on tärkeä lapsen hyvän kehityksen kannalta, niin siitä seuraa, että lasten hyvinvointi on keskimäärin korkeinta, jos he ovat molempien biologisten vanhempiensa hoidossa ja alhaisinta, jos he eivät ole kummankaan biologisen vanhempansa hoidossa. Näiden väliin sijoittuu niiden lasten hyvinvoinnin taso, jotka ovat vain toisen biologisen vanhemman hoidossa. Tilastot osoittavat, että asia on juuri näin:
Lasten hyvinvointi heikentyy jokaisella askeleella poispäin luonnollisesta avioliitosta ja näkyy vakavien tunneperäisten ongelmien kasvuna. 1 [NHIS 2008-2018]
Jakauma ongelmaluokittain
Useat luotettavat tutkimustulokset monista eri mittareista osoittavat, että lapsen hyvinvoinnin taso on alhaisempi, jos he elävät samaa sukupuolta olevien vanhempien kanssa. Ero ei ole pieni. 1 [NHIS 2008-2018]
Ongelmat samaa sukupuolta olevan parin tapauksessa vielä pahenevat, jos he ovat solmineet liiton, eivätkä ole pelkästään yhdessä asuvia.
Samaa sukupuolta olevien liitossa elävän parin lapsilla on nelinkertainen mahdollisuus joutua vakaviin tunne-elämän ongelmiin verrattuna luonnollisessa miehen ja naisen avioliitossa elävän parin lapsiin. Asia näkyy tilastodatassa selvästi.3
Mikä aiheuttaa nämä erot? Monet viittaavat samaa sukupuolta olevien vanhempien perheissä havaittuihin vaikeuksiin. Samaa sukupuolta olevat vanhemmat eroavat tai hakevat avioeroa todennäköisemmin, mikä haittaa lapsen kehitystä tavoilla, joita käsittelen tämän luennon toisessa osassa. Samaa sukupuolta olevat vanhemmat myös käyttävät todennäköisemmin lapsiaan seksuaalisesti ja verbaalisesti hyväksi, vaikka suurin osa samaa sukupuolta olevista vanhemmista ei tee kumpaakaan näistä. Samaa sukupuolta olevilla vanhemmilla on itsekin enemmän emotionaalisia vaikeuksia, mikä voi vaikuttaa heidän lapsiinsa.
Lasten hyvinvointieroille on syynsä
Haluan esittää suoran ja perustavanlaatuisen, filosofin termein vähemmän satunnaisen syyn samaa sukupuolta olevien vanhempien lasten heikommalle hyvinvoinnille. Samaa sukupuolta olevien vanhempien vanhemmuuden lähtökohtana on, että miehet ja naiset ovat vanhempina keskenään vaihdettavissa. Tämän näkemyksen mukaan ei pitäisi olla mitään merkitystä lapsen kannalta, jos isä korvataan toisella äidillä tai äiti toisella isällä. Ongelmana tässä ajatuksessa on, että tutkimukset ovat toistuvasti osoittaneet, että miehet ja naiset tuovat lapsien kehitykseen erilaisia ja korvaamattomia lahjoja ja taitoja.
Äidin läheisyyden merkitys
Lasten kehityksen hallitseva psykologinen teoria tunnetaan nimellä kiintymyssuhdeteoria. Tiedetään ja on ratkaisevan tärkeää, että lapsi kiintyy varhaislapsuudessa turvallisesti äitiinsä. Lapset muodostavat samoin tärkeän kiintymyssuhteen isäänsä hieman myöhemmin lapsuudessa, mutta ensisijainen kiintymyssuhde vauvaiässä tai varhaislapsuudessa on lähes aina äitiin.
Tohtori Bowlby on esittänyt, että tämä pätee kaikkiin korkeammin kehittyneisiin nisäkkäisiin, ei vain ihmisiin. Kaikissa korkeammissa nisäkkäissä ihmistä lukuun ottamatta äiti huolehtii yksin lapsesta, pääasiassa imettämisen vuoksi.
Kyse ei ole vain siitä, että äiti voi ruokkia vauvaa, vaan siitä, että imetys ja siihen liittyvä vuorovaikutus sisältävät käyttäytymismuotoja, hoivaa ja kosketusta, jotka edistävät ja tukevat vauvan optimaalista kehitystä.
Kiintymyssuhdeteorian innoittamana käyttäytymisgenetiikan tutkijat alkoivat 1980-luvulla vertailla lapsia, joita kosketettiin, halattiin, pidettiin sylissä tai hierottiin kuten äiti tekisi vastasyntyneelle, sellaiseen kontrolliryhmään, joka ei saanut tällaista kohtelua.
Tulokset olivat dramaattisia.4 He havaitsivat, että kahden viikon kuluttua vauvoilla, joita oli kosketettu 15 minuutin ajan kolme kertaa päivässä, paino, pään ympärysmitta, fyysinen reagoivuus ja muut kehityksen indikaattorit olivat mitattavasti parantuneet, ja keskimääräinen sairaalassa oloaika lyheni useilla päivillä.
Sillä oli merkitystä, kuka kosketti.
Yli 50 tällaisen tutkimuksen vuonna 2024 julkaistussa meta-analyysissä todettiin, että kun äiti piti lasta sylissään tai halasi häntä, vaikutus (.69) oli lähes kaksi kertaa voimakkaampi kuin vieraan naishenkilön kosketuksella. 4
Muissa tutkimuksissa on havaittu, että äidin positiivisen kosketuksen lisääntyminen varhaislapsuudessa oli yhteydessä kognitiivisen ja neurobiologisen kehityksen lisääntymiseen, vauvojen hymyilyyn ja ääntelyyn sekä kielelliseen kehitykseen.5
Toinen tutkimusjoukko on viitannut siihen, että varhainen ihokontakti ja altistuminen äidin tuoksulle on kriittistä vastasyntyneen kyvylle sopeutua uuteen ympäristöön”.6 Vastasyntyneet vauvat pian syntymän jälkeen liikkuvat kohti äitinsä rintaa äidin ainutlaatuisen tuoksun avulla.7 Näissä tutkimuksissa toinen rinta pestiin tai peitettiin ja toinen jätettiin luonnollisen tuoksuiseksi, ja vauva valitsi useimmiten pesemättömän rinnan. Tai käytettiin vain äidin tuoksulla kyllästettyä sideharsoa verrattuna puhtaaseen sideharsoon, ja tulos oli sama. Kun heille annettiin valita oman äitinsä tuoksun ja toisen naisen tuoksun välillä, vauvat liikkuivat kohti oman äitinsä tuoksulla kyllästettyä tyynyä.8 ”Kun heille esitetään samat vihjeet tuntemattomilta naisilta”, ”ihmislapset … havaitsevat ja tunnistavat hajuvihjeet äitinsä rinnasta, kaulasta ja kainaloista”.9 Kun vauvojen annettiin valita oman äitinsä tuoksun ja toisen naisen tuoksun välillä, he liikkuivat kohti oman äitinsä tuoksua sisältävää tyynyä.10 Mikään ei korvaa oman äidin kosketusta ja tuoksua vauvalle.
Äidinmaidosta terveyttä ja vastuskykyä sairauksille
Olemme tienneet jo 1960-luvulta lähtien, että toisin kuin äidinmaidonkorvike, rintamaito sisältää erilaisia suojaavia vasta-aineita, jotka suojaavat vastasyntyneitä, ennen kuin he voivat kehittää omaa immuunivastettaan. Elämän ensimmäisten viikkojen aikana äiti tuottaa vauvalle eri ominaisuuksilla varustettua maitoa, joka on sovitettu syntymän jälkeiseen aikaan ja joka paitsi torjuu infektioita, myös auttaa vauvaa muodostamaan terveen suolistomikrobiston, säätelee vauvan immuunijärjestelmän kehitystä ja siirtää vasta-aineita, jotka ovat ominaisia äidin ja vauvan yhteiselle ympäristölle.11 Elämän ensimmäisinä viikkoina mikään ei korvaa äidin antamaa ravintoa.
Tämän takia Maailman terveysjärjestö WHO suosittelee imettämään lapsia kahden ensimmäisen elinvuoden ajan; ensimmäiset kuusi kuukautta yksinomaan rintaruokintaa, jonka jälkeen siirrytään asteittain muihin ruoka-aineisiin seuraavien 18 kuukauden aikana.
Tämä vauvalle hyödyllinen konteksti sisältyy luonnostaan avioliiton viisauteen, joka rohkaisee äitiä ja isää huolehtimaan henkilökohtaisesti lapsestaan ja suojelee heidän kykyään tehdä niin.
Kuinka tämä on mahdollista lapselle, joka on syntymänsä jälkeen erotettu äidistään ja annettu kahden vieraan miehen hoitoon? Mikä voi oikeuttaa tällaisen rikkomuksen? Eikö tuolla avuttomalla ihmislapsella ole oikeutta oman äitinsä ja isänsä hoitoon, jotka muodostavat korvaamattoman ympäristön hänen parhaalle varhaiselle kehitykselleen sekä fyysisesti että psyykkisesti?
Eikö näytäkin ilmeiseltä, että turvallisen kiintymyssuhteen muodostuminen äitiin vauvaiässä jää puuttumaan kahden miehen kasvattamille lapsille?
Kaksi mitä tahansa huoltajaa?
Koska tutkimus osoittaa, että vauvan kiintymys on sukupuolisidonnaista kohdistuen alkuaan ja ensisijaisesti äitiin, on vaikea perustella ajatusta vanhempien vaihdettavuudesta ja vielä vähemmän tilannetta, että yksikään vanhemmista ei olisi biologinen. Silti tätä on yritetty.
Useissa tutkimuksissa on pyritty kumoamaan sitä, mitä tämä pettynyt tutkija on kutsunut ”naisen ja ensisijaisen vanhemmuuden hämmentävän pysyväksi yhteydeksi”. Tältä pohjalta on tarkasteltu isän ja äidin kiintymyssuhdetta lapseen erilaisissa olosuhteissa. Näissä yrityksissä kumota sukupuolisidonnaisuus ei kuitenkaan ole onnistuttu.13
Viimeisin tietämäni yritys kumota vauvojen kiintymyksen sukupuolittuneisuus, oli kolme vuotta sitten julkaistu Allene Riversin johtaman kansainvälisen tutkijaryhmän tekemä tutkimus, jossa tarkasteltiin useita äidin ja isän kiintymystä koskevia tilastollisia malleja yhdessä. Tutkimuksessa kuitenkin todettiin, että ”kiintymys äitiin oli ainoa ennustava tekijä useimmissa malleissa”.14 Huolimatta monien tutkijayhdistysten vastakkaisista ideologisista väitteistä, vahva tieteellinen tutkimus ei ole pystynyt kumoamaan vauvan oman äidin merkitystä vauvan hyvinvoinnille, vaan on toistuvasti vahvistanut sen.
Sukupuolierot vanhemmuudessa
Äideillä ja isillä on selvästi erilaiset vanhemmuustyylit. Esimerkiksi isät puhuvat lapsilleen eri tavalla kuin äidit. Tuoreessa katsauksessa selitetään: Äidit yksinkertaistavat todennäköisemmin omaa kieltään sopeutuakseen lapseen, kun taas isät vaativat useammin, että lapsi parantaa kielensä monimutkaisuutta sopeutuakseen isän puheeseen. Katsauksessa todetaan, että ”tarkastellut tutkimukset osoittavat yhdessä, että isien vuorovaikutuksen laatu […] ennustaa johdonmukaisesti lasten kielen ja kognitiivisten kykyjen kehitystä”. Toinen äiti ei pysty korvaamaan isän tuomaa etua. Eräässä tutkimuksessa havaittiin esimerkiksi, että ”isien käyttämien eri sananjuurien määrä lapsen ollessa 24 kuukauden ikäinen ennusti lasten ilmaisukielen kehitystä 36 kuukauden iässä, kun taas äitien kielenkäyttö ei ennustanut sitä”.15
Mielenkiintoista on, että äitien sanavaraston ja lasten sanavaraston väliset yhteydet eivät olleet merkitseviä, mikä viittaa jälleen siihen, että isien kielenkäyttö kuvakirjoja lukiessa voi vaikuttaa ainutlaatuisella tavalla lasten varhaiseen kielelliseen kehitykseen, ”Handbook of Father Involvement” -kirjan kirjoittajat kommentoivat.16
”Handbook of Father Involvement” -kirja tiivistää: ”Lapset hyötyvät vuorovaikutuksesta isien kanssa, joilla on … suhteellisen laaja sanavarasto ja jotka käyttävät kieltä ilmaisemaan erilaisia viestinnällisiä toimintoja, kuten laajentamaan lasten sanomisia, viittaamaan esineisiin ja tapahtumiin, saamaan aikaan toimia, ohjaamaan huomiota, kannustamaan leikkiin ja niin edelleen.17
Lesbovanhempien lapset etsivät biologista isäänsä
LGBT-lehdistö ei puhu siitä paljon, mutta kasvaessaan monet samaa sukupuolta olevien vanhempien lapset haluavat saada tietoa geneettisistä vanhemmistaan. Julkaisussa LGBTQ Nation kerrotaan tarina, jossa homoparien kasvattaman pojan biologinen lesboäiti kertoi, että ”kun poika täytti 5 vuotta, hän alkoi kysyä äidiltä, kumpi hänen kahdesta isästään oli hänen ”oikea” isänsä. Ja 8-vuotiaana hän halusi tietää kaikki yksityiskohdat. Tämä sai äidin tuntemaan olonsa epämukavaksi. Hän tajusi omien sanojensa mukaan: ”Alussa ajattelet: Haluan vauvan. Tämä on minua varten. Vauva on minun.” Ja kun saat vauvan, huomaat melko nopeasti, että ”Voi ei, vauva ei olekaan sinun. Sinä olet vauvan (kahlitsema/omistama).”18
Puuttuvat sukulaisuussuhteen siteet
On yleisesti tunnettu tosiasia, että samaa sukupuolta olevat vanhemmat saavat harvemmin tukea omalta sukulaispiiriltään, mikä yleensä johtaa heikompaan parisuhteeseen ja vanhemmuuden tuloksiin verrattuna niihin, joilla on enemmän tukea perheeltä. Tätä tulkitaan usein perheen syrjinnän tai suvaitsemattomuuden seuraukseksi, mutta lapsen kiintymyksen kannalta se on vain pintasipaisu syvälliseen ongelmaan liittyen samaa sukupuolta oleviin vanhempiin. Mies- ja naispuolisten vanhempien lapset kasvavat laajemmassa sukulaisuussuhteiden verkostossa, joka muodostuu sekä suorista sukulaisista (isovanhemmat-vanhemmat-lapset-sisarukset) että sivusukulaisista (serkut-sedät-tädit) sekä vakaan parisuhteen (avioliitto) antamasta kahdenvälisestä siteestä.
Tämä sukulaisuussuhteiden toisiinsa kietoutuva verkosto yhdistää vauvojen kiintymyssuhteet (vanhemman ja lapsen välinen side) ja aikuisten kiintymyssuhteet (aikuisten parisuhteet) dynaamiseksi sukulaisuussuhteiden verkostoksi. Sukupolvien yli ihmisiä yhdistävä sosiaalinen verkosto luo sukupolvien välisen yhteenkuuluvuuden, joka yhdistää lapsen, vanhemman ja isovanhemmat ja muodostaa kiintymyssuhdeteorian mukaan emotionaalisen elämämme ja identiteettimme ”keskuksen ja ytimen”. Tämä genealogisten siteiden rikas monimuotoisuus menetetään kokonaan tai parhaimmillaan heikkenee huomattavasti lapsilla, joilla on samaa sukupuolta olevat vanhemmat ja joilta evätään yhden tai useamman biologisen vanhemman huolenpito.
Ei huono huoltajuus, vaan epäedullinen parisuhde
Nämä ovat vain muutamia niistä väistämättömistä puutteista, joita lapset kohtaavat, kun heillä on kaksi samaa sukupuolta olevaa vanhempaa. Nämä puutteet eivät johdu samaa sukupuolta olevista vanhemmista ihmisinä, vaan heidän parisuhteestaan. Tässä todistusaineistossa ei ole mitään, mikä viittaisi siihen, että samaa sukupuolta oleva halu olisi yhteydessä heikompaan vanhemmuuteen. Ongelmana on pikemminkin se, että riippumatta siitä, kuinka rakastavia, lämpimiä tai kyvykkäitä vanhempia he ovat, lesboäiti ei voi olla isä eikä homoisä voi olla äiti. Lapsi tarvitsee ja ansaitsee sekä biologisen äitinsä että biologisen isänsä huolenpidon, ja ainoa perherakenne, joka takaa tämän, on aito avioliitto.
Viitteitä
1. D Paul Sullins, ”The Case for Mom and Dad”, https://pmc.ncbi.nlm.nih.gov/articles/PMC8033487/
2. Daniel Potter and Emma C. Potter, “Psychosocial Well-Being in Children of Same-Sex Parents: A Longitudinal Analysis of Familial Transitions,”
Journal of Family Issues
38, no. 16 (2017): 2303–28, https://doi.org/10.1177/0192513X16646338.
3. Corinne Reczek et al., “The Promise and Perils of Population Research on Same-Sex Families,” Demography 54, no. 6 (December 1, 2017): 2385–97, https://doi.org/10.1007/s13524-017-0630-y.
4. Julian Packheiser et al., “A Systematic Review and Multivariate Meta-Analysis of the Physical and Mental Health Benefits of Touch Interventions,” Nature Human Behaviour 8, no.
5. Sari Goldstein Ferber, Ruth Feldman, and Imad R. Makhoul, “The Development of Maternal Touch across the First Year of Life,” Early Human Development 84, no. 6 (June 1, 2008): 363–70, https://doi.org/10.1016/j.earlhumdev.2007.09.019.
6. Packheiser et al., “A Systematic Review and Multivariate Meta-Analysis of the Physical and Mental Health Benefits of Touch Interventions,” 1095.
7. Rh Porter, “The Biological Significance of Skin-to-Skin Contact and Maternal Odours,” Acta Paediatrica 93, no. 12 (2004): 1560–62, https://doi.org/10.1111/j.1651-2227.2004.tb00843.x.
8. H Varendi and Rh Porter, “Breast Odour as the Only Maternal Stimulus Elicits Crawling towards the Odour Source,” Acta Paediatrica 90, no. 4 (2001): 372–75, https://doi.org/10.1111/j.1651-2227.2001.tb00434.x.
9. Maryse Delaunay-El Allam, Luc Marlier, and Benoist Schaal, “Learning at the Breast: Preference Formation for an Artificial Scent and Its Attraction against the Odor of Maternal Milk,” Infant Behavior and Development 29, no. 3 (July 1, 2006): 308–21, https://doi.org/10.1016/j.infbeh.2005.12.008.
10. M M Marin, G Rapisardi, and F Tani, “Two-Day-Old Newborn Infants Recognise Their Mother by Her Axillary Odour,” Acta Paediatrica 104, no. 3 (2015): 237–40, https://doi.org/10.1111/apa.12905.
11. Anna-Lena Hård et al., “Review Shows That Donor Milk Does Not Promote the Growth and Development of Preterm Infants as Well as Maternal Milk,” Acta Paediatrica 108, no. 6 (2019): 998–1007, https://doi.org/10.1111/apa.14702.
12. Andrea Doucet, “12. Can Parenting Be Equal? Rethinking Equality and Gender Differences in Parenting,” in What Is Parenthood?: Contemporary Debates about the Family, ed. Linda C. McClain and Daniel Cere (New York University Press, 2013), 257, https://www.degruyterbrill.com/document/doi/10.18574/nyu/9780814729151.003.0012/pdf?licenseType=restricted.
13. Andrea Doucet, “12. Can Parenting Be Equal? Rethinking Equality and Gender Differences in Parenting,” in What Is Parenthood?: Contemporary Debates about the Family, ed. Linda C. McClain and Daniel Cere (New York University Press, 2013), 257, https://www.degruyterbrill.com/document/doi/10.18574/nyu/9780814729151.003.0012/pdf?licenseType=restricted.
14. Alannah Shelby Rivers et al., “Maternal and Paternal Attachment in High-Risk Adolescents: Unique and Interactive Associations with Anxiety and Depressive Symptoms.,” Journal of Family Psychology 36, no. 6 (2022): 954.
15. Nadya Pancsofar, Lynne Vernon-Feagans, and The Family Life Project Investigators, “Fathers’ Early Contributions to Children’s Language Development in Families from Low-Income Rural Communities,” Early Childhood Research Quarterly 25, no. 4 (October 1, 2010): 450–63, https://doi.org/10.1016/j.ecresq.2010.02.001.
16. Catherine S. Tamis-LeMonda, Lisa Baumwell, and Natasha J. Cabrera, “Chapter 8 Fathers’ Role in Children’s Language Development,” in Handbook of Father Involvement, 2nd ed. (Routledge, 2013), 139, https://doi.org/10.4324/9780203101414-11.
17. Tamis-LeMonda, Baumwell, and Cabrera, 145.
18. Emily St James, “‘We Do Feel like Family. We Are Also Kind of Strangers.’ When Children of Queer Parents Discover Their DNA,” LGBTQ Nation, June 29, 2023, https://www.lgbtqnation.com/2023/06/we-do-feel-like-family-we-are-also-kind-of-strangers-when-children-of-queer-parents-discover-their-dna/.