Ovatko omenat parempia kuin appelsiinit?
Tuollainen asia riippuu siitä, mitä kukakin arvostaa. Joku pitää enemmän omenista ja toinen taas appelsiineista.
Miten tämä sitten liittyy oikeuslaitokseen?
Ajatellaan tilanne, että joku henkilö tai ryhmä on loukkaantunut jostain ilmauksesta. Kyseessä on silloin arvostuskysymys, eikä sellainen yksiselitteinen tosiasia, jonka perusteella voisi lausua jotain. Joku saattaa kokea ilmauksen loukkaavana, mutta kaikki muut eivät.
Tässä tilanteessa oikeus voi lausua vain, että ko. henkilö tai ryhmä on kokenut ilmauksen loukkaavana. Se ei voi lausua tuosta mitään yleisempää tai sen enempää, tai se ei ole enää puolueeton oikeuselin vaan osapuoli arvojen tuomarina.
Ajatellaan nyt kansanedustaja Päivi Räsäsen ja piispa Juhana Pohjolan oikeudenkäyntejä. Sekä käräjäoikeus että hovioikeus ovat langenneet kiistanalaiseen ilmaisuun, että Päivi Räsäsen käyttämä ilmaisu ”on loukkaava”. Eihän tuo väite pidä tuossa muodossa paikkansa! Se voi tuntua loukkaavalta jollekin, mutta muille ei. Väite loukkaavuudesta perustuu vain arvostuksiin, eikä toteen näytettyyn tosiasiaan. Vaatii erityistä maailmankatsomusta tai poliittista asennetta, että kokee loukkaavana Raamatun sisältämän sanoman, mutta yleisesti ottaen sitä ei koeta loukkaavana. Asia on sidoksissa arvoihin, mikä koetaan loukkaavaksi.
Oikeuslaitos ei voi alkaa arvioimaan tämäntyyppisiä arvoasetelmia, tai se on loputtomassa suossa.
Oikeuslaitos voi lausua vain, mitä on faktojen perusteella tapahtunut samoin kuin mitä perusoikeudet sallivat kansalaisille. Erityisesti tullaan silloin sanan-, uskonnon- ja mielipiteen vapauteen.
Houkutus: Jos kuitenkin alettaisiin arvojen tuomariksi…
Jos oikeuslaitos kuitenkin haluaa asettua arvojen tuomariksi, sen tulisi tuoda esiin tässä yhteydessä sitten paljon muutakin arvoasetelmiin liittyvää. Sen tulisi silloin punnita esimerkiksi sitä peruskysymystä, onko parempi, että ihmisillä on kristillinen maailmankatsomus, jolloin heillä on yhtenevät kristilliset arvot, jotka on määritetty Raamatussa, vai onko parempi että heillä ei ole tätä, kukin henkilö keksii itse omat arvonsa ja toimii omien tuntemustensa mukaan. Jokainen ymmärtää, mihin tämä jälkimmäinen johtaisi, siitäkin huolimatta, että lainsäädäntö on olemassa.
Tuntemuksia vai faktoja?
Se, että joku on loukkaantunut jostain, ei tarkoita automaattisesti, että se on seuraus laittomasta teosta. Tuntemuksia ja faktoja ei saisi päästää sekaantumaan. Sananvapaus sisältää oikeuden tuoda esiin näkemyksiä, jotka joku voi kokea loukaavana. Demokraattisessa valtiossa on hyvin korkea kynnys lähteä rajoittamaan sanan-, uskonnon- tai mielipiteen vapautta. Perusteina tulee mieleen lähinnä tilanne, jossa uhataan kansakunnan turvallisuutta (ulkopoliittinen vaara) tai yleistä järjestystä (sisäinen vaara, anarkia). Ei ole myöskään mitään näyttöä, että Raamattuun perustuneilla lauseilla olisi ollut jokin solvaustarkoitus, vaan lauseita on käytetty aivan tavanomaisella tavalla uskonnollisessa yhteydessä.
Eurooppalainen oikeus
Ruotsissa on ratkaistu korkeimmassa oikeudessa samankaltainen juttu, kun syytteessä oli helluntailaispastori Åke Gren. Jo hovioikeus oli antanut vapauttavan päätöksen ja korkein oikeus piti vapauttavan päätöksen voimassa. Oikeuden pitkähkössä perustelussa vedottiin eurooppalaiseen oikeuteen, joka varmuudella vapauttaisi tämmöisestä syytteestä. Koko korkeimman oikeuden pöytäkirja löytyy täältä.