Polku vaikeutuu, mutta rohkeus lisääntyy

susu

Sosiaalisessa mediassa (Facebook) on levitelty tietoa,että minusta on tehty kantelu joidenkin sateenkaariaktivistien taholta Helsingin tuomiokapituliin, blogitekstieni vuoksi. Ei tuossa ole minulle mitään yllättävää, ehkä enemmänkin ajattelen, “ai, nytkö vasta.” Jos ja kun kirjoittaa napakoita yhteiskunnallisia blogitekstejä sukupuolesta ja avioliitosta ilman seta-sertifikaattia, niin pääsee mustalle listalle.

On ollut mielenkiintoista huomata se valtava halu vetää minulta matto jalkojen alta. Mikä siinä nyt on, että moniääniseen yhteiskuntaan tai kirkkoon ei mahtuisi Koivulan tekstejä? Kova on pojilla yritys, vaan ei siitä kiitostakaan voi jakaa.

Jos Suomen evankelis-luterilaisessa kirkossa voisi vihkiä samaa sukupuolta olevia pareja kirkon opin ja kirkkojärjestyksen vastaisesti ilman sanktiota, mutta siitä sakotettaisiin että kirkon työntekijä pysyy kirkon opissa niin avioliittokäsityksen ja kuin ihmiskuvan osalta, niin olisihan se uskonpuhdistuksen merkkivuotena aikamoinen tapaus. Se muistettaisiin pitkään.

Aktivistit etsivät minulle ongelmia. “Tehdään siitä naurunalainen. Viedään siltä ansiotulot. “Haluavatko he antaa minulle lisää aikaa kirjoittaa? Lisää energiaa kehittää Aito avioliitto ry:n työtä ja laajentaa sitä? Onnistuessaan he tekisivät juuri noin.

Onko kirkon työntekijällä oikeus ja lupa puhua sen puolesta, että sukupuoli on lahjaksi saatu ja muuttumaton ominaisuus? Onko lupa kirkon nuorisotyöntekijänä pitäytyä siinä, että avioliitto pysyy naisen ja miehen liittona, vaikka avioliittolaki on muuttunut? Näihin kysymyksiin saamme ehkä piankin mustaa valkoisella. Minun kantani ei muutu, olipa vastaus tuomiokapitulilta millainen tahansa.

Olen tullut huomaamaan, kun polku vaikeutuu, niin rohkeus lisääntyy.

-Susanna