Tutkittua tietoa – Aito avioliitto ja aktivistiblogisti Erkki Perälän “hömpsönpömpsöä”

blogipoiminta

Blogipoiminta: Pasi Turunen, Patmos-blogilla 24.7.2015

Aito avioliitto -kansalaisaloite, jonka nimienkeruu jatkuu 29.9. saakka, mursi lopulta mediasaarron kun 50 000 nimen raja täyttyi. Odotetusti se näin poiki lehti- ynnä tv-haastatteluita. Saman päivän aamuna olimme kuluvan viikon tiistaina aamu tv:ssä, niin minä MTV3:n Huomenta Suomi -lähetyksessä yhdistyksen tiedotussihteerin ominaisuudessa (kts. täältä) kuin yhdistyksen puheenjohtaja Jukka Rahkonen YLE:n aamu tv:ssä haastateltavana (kts. täältä). Odotetusti tämä kaikki on myös poikinut kaikenlaista kommentointia myös sosiaalisessa mediassa ja blogosfäärissä. On hyvä, että asioista keskustellaan. Varsinkin avioliitosta. Tässä blogissa tartun vain yhteen kommenttiin monista mahdollisista näin kesäloman keskeltä.

Aito avioliitto -yhdistyksen puheenjohtaja Jukka Rahkonen vieraili tiistaina Radio Helsingin vieraana, jossa hänen debattikumppaninaan oli 33-vuotias helsinkiläinen vihreiden kaupunginvaltuutettu Erkki Perälä.

Keskustelun aikana Rahkonen viittasi yhdysvaltalaisen sosiologi Paul Sullinsiin, jonka laajaan kansalliseen satunnaisotantaan perustuva tuore tutkimus (2015) antoi viitteitä samaa sukupuolta olevien vanhempien lasten merkittävästi kohonneesta riskistä tunne-elämän häiriöihin. Tästä voi lukea lähemmin Aito avioliitto -yhdistyksen sivuilla julkaistusta suomenkielisestä artikkelista tästä linkistä: ”Uusi tutkimus samaa sukupuolta olevista pareista paljastaa, että lapset voivat parhaiten äidin ja isän kanssa.”

Perälä kirjoitti keskiviikkona omassa blogissaan, ettei ollut aiemmin kuullut Sullinsin tutkimuksesta, eikä siksi osannut lähetyksessä ottaa siihen kantaa. Perälä päätti ottaa selvää ja uskoi lopulta löytäneensä raskauttavia todisteita siitä, että Sullinsin tutkimus on enemmän tai vähemmän hämäräperäinen, vaikka myöntääkin sen ansioksi laajan otannan.

The Atlantic -lehdestä löytämänsä artikkelin perusteella Perälä tarjoilee blogissaan raskauttavana todisteena väitettä, jonka mukaan Sullins laiminlöi tutkimusaineistosta löytyvien sateenkaarilasten aiemmasta perhehistoriasta mahdollisesti löytyvät avioerot.

”Tutkimuksen suurin, ja samalla sen johtopäätökset tyhjäksi tekevä, ongelma kuitenkin on, että tutkimuksessa ei erotella, olivatko nämä lapset syntyneet sateenkaariperheeseen, vai esimerkiksi alunperin norminmukaiseen heteroydinperheeseen, ja siirtyneet joskus myöhemmin biologisten vanhempien eron myötä sateenkaariperheeseen.”

”Perhehistorialla on Perälän mukaan merkitystä siksi, että ”vanhempien avioerolla tutkitusti voi olla vaikutusta lapsen hyvinvointiin vanhempien sukupuolesta tai seksuaalisesta suuntautumisesta riippumatta,” Perälä toteaa. Sinänsä kiinnostavaa, että hän myöntää tämän asian, jota myös Aito avioliitto -kampanjassa on pidetty esillä yhtenä lapsen hyvinvointia heikentävänä asiana.

Perälä tahtoo herätellä lukijoissaan epäilyksen Sullinsin tutkimuksen laadusta myös antamalla ymmärtää, että tutkimus ei ole läpäissyt todellista akateemista seulaa, vaan mahdollisesti julkaistu maksua vastaan.

Toisin kuin Perälä löytämänsä lehtiartikkelin pohjalta esittää, Sullins kontrolloi tutkimuksessan monien muiden tekijöiden ohella myös juuri perhehistorian vaikutuksen, jonka Perälä rehvakkaasti sanoo olevan “suurin, ja samalla sen johtopäätökset tyhjäksi tekevä, ongelma”.

Sullins on itse vastannut tähän samaan kritiikkiin, kuin myös väitteisiin tutkimuksensa julkaisijan vertaisarvioinnista Yhdysvaltojen korkeimmalle oikeudelle jätetyssä asiantuntijalausunnossa (Amicus Brief), joka on laadittu yhdessä Amerikan lastenlääkärien yhdistyksen, Family Watch Internationalin, sekä sosiologien Mark Regneruksen ja Loren Marksin kanssa.

Siinä muun muassa todetaan:

“Despite false assertions to the contrary, Sullins did examine the effects of family stability in two ways. See Sullins, Emotional, at 102 (“The present study tests the hypothesis that reduced stability relative to opposite-sex families may explain part or all of any increased emotional distress experienced by children in same-sex families.”).

Perhehistorian vaikutuksen kontrolloimisen jälkeen negatiiviset vaikutukset lasten kehitykselle olivat yhä havaittavissa, eivätkä ne täysin kadonneet, niin kuin kriitikkojen olettaman mukaan olisi pitänyt, jos vain Sullins olisi huomannut tehdä sellaista minkä Sullins Perälän ja muiden kriitikkojensa mukaan laiminlöi tehdä, mutta jonka Sullins nimenomaan teki.

Jos jopa Sullinsin korkea-arvoiset arvostelijat, kuten Amerikan psykologiyhdistys, lukee tutkimuspapereita näin heikosti, ei ole yllättävää jos suomalainen aktivistiblogisti haksahtaa poliittisessa vauhtisokeudessa väittämään tutkimuksesta jotain mikä ei pidä paikkaansa.

Sullins huomauttaa myös, että hänen tutkimukseensa kohdistettu tosiasioiden vastainen kritiikki perhehistorian laiminlyönnistä on sinänsä outo ja täysin tarkoitushakuinen.

Useimmat tutkimukset, jotka väittävät, että samaa sukupuolta olevien vanhempien lapsien kehityksessä ei ole mitään kehityseroja havaittu, eivät myöskään ole tutkineet aiempien mahdollisten avioerojen vaikutusta lainkaan!

Nyt sellainen yhtäkkiä katsotaan sitten Sullinsin tutkimuksen fataaliksi heikkoudeksi.

“The harm deniers counter that Sullins’s studies “fail to account for family stability” (ASA Brief at 11) or “children’s histories of family disruption” (APA Brief at 27). This is a form of special pleading, since most studies alleging to show “no differences” between same-sex and opposite-sex parent families have not accounted for family stability.”

Perälä johtaa bloginsa lukijoitaan harhaan myös kirjoittaessaan Sullinsin tutkimuksen vertaisarvioinnista. Hän antaa ymmärtää, ettei Sullinsin tutkimus ”oikeasti” läpäissyt tiedemaailman seulaa. Tekstistä saa helposti sen vaikutelman, että tutkimus on julkaistu hämäräperäisesti vertaisarvioidussa julkaisussa maksua vastaan:

”Sullinsin tutkimus ilmestyi British Journal of Education, Society & Behavioural Science -nimisessä kaupallisessa julkaisussa, joka ei ole yhteydessä mihinkään akateemiseen instituutioon ja jossa tutkijoilta peritään artikkeleista julkaisumaksu. Lehden vertaisarviointikäytäntöä on kritisoitu vähintäänkin hämäräksi.”

British Journal of Education, Society & Behavioural Science – on ns. tieteellisen tiedon avoimeen saatavuuteen perustuvalla ”open acces” periaatteella verkossa toimiva vertaisarvioitu tieteellinen aikakauslehti. Se on yksi open access periaatteella toimivan SCIENCEDOMAIN Internationalin (SDI) useista eri tieteenalojen vertaisarvioiduista verkkojulkaisuista. Englanninkielellä julkaistava British Journal of Education, Society & Behavioural Science (nimi viittaa julkaisukieleen eikä lehden kotimaahan), ei ole sidoksissa mihinkään tiettyyn akateemiseen instituutioon, vaan siinä julkaistavien tieteellisten tutkimusten vertaisarviointiin osallistuu tutkijoita eri puolilta maailmaa aihealueesta riippuen.

Niinpä SDI:n eri tieteenalojen julkaisuissa julkaistavien tutkimusten ja artikkeleiden vertaisarvioitsijoiden kansainväliseen joukkoon ovat kuuluneet esimerkiksi Helsingin yliopiston tutkija Viivi Virtanen (Bio- ja ympäristötieteellinen tiedekunta) ja käyttäytymistieteellisen tiedekunnan Jari Multisilta, joka nykyisin toimii myös professorina Tampereen yliopistossa.

Toisin kuin perinteiset painettavat tiedejulkaisut, jotka kustantavat toimintaansa mm tilausmaksuilla, monet open access julkaisijat kustantavat toimintaansa siten, että tutkijat maksavat julkaisijalle vertaisarioidun tutkimuksensa julkaisemisesta. Jotkut ovat tästä johtuen kritisoineet OA -liikettä kaupallistumisesta. Tällainen ei itsessään silti ole ongelma sikäli kun vertaisarviointi on pätevää.

Hiljattain maailman eturivin tiedelehti Science suoritti itsenäisen arvion eri tiedelehtien vertaisarvioinnin tasosta. Lehti kokeili voisiko uskottavalta vaikuttava, mutta silti täysin virheellinen tutkimus mennä läpi erilaisten tiedejulkaisujen vertaisarvioinnista. Tässä itsenäisessä arvioinnissa Sullinsin tutkimusten julkaisija sai korkeimman mahdollisen arvosanan vertaisarvioinnin tiukkuudessa. Se arvioitiin kuuluvaksi niiden julkaisujen rinnalle, jotka muodostavat  7 % maailman huippujulkaisuista mitä tieteellisen vertaisarvioinnin tiukkuuteen tulee. Ainoa arviointiin osallistunut amerikkalainen yhteiskuntatieteellinen julkaisu ei läpäissyt Science -lehden testiä. (John Bohannon, Who’s Afraid of Peer Review?, 342 SCIENCE 60, 60–65 (2013)).

Sullinsin osalta oli täysin ennakoitavissa, että hänen tutkimustaan sekä vertaisarviointia tullaan arvostelemaan. Mark Regneruksen ajojahti oli antanut tästä ennakoivan esimerkin (kts. The Campaign to Discredit Regnerus and the Assault on Peer Review; Peter Wood, 19.1.2013 National Association of Scholars). Niinpä Sullinsin tutkimuksen vertaisarviointi  oli aiheen poliittisesta arkaluontoisuudesta johtuen tavallista tiukempaa. Normaalisti yksi päätoimittaja asettaa tutkimukselle kaksi arvioitsijaa, mutta Sullinsille määrättiin neljä sekä näiden lisäksi kaksi täysin ulkopuolista ja riippumatonta päätoimittajaa, joilta edellytettiin hyväksyntä julkaisemiselle. Lisäksi Sullinsin tutkimus päätettiin yhden arviointi- ja vastauskierroksen sijaan viedä kahden tarkastuskierroksen läpi ennen kuin tutkimus sai kahdelta riippumattomalta taholta julkaisuluvan.

Vertaisarviointi oli myös avoimempaa kuin vaikkapa missään Sullinsia kritisoineen Amerikan psykologiyhdistyksen (APA) omissa julkaisuissa niin, että kaikki vertaisarviointilausunnot ja Sullinsin vastaukset löytyvät avoimesta rekisteristä kaikkien luettavana internetissä hänen tutkimuksensa julkaisijan sivulta.

”Yksikään Amerikan psykologiyhdistyksen julkaisuista ei harjoita tällaista avoimuutta. On mahdotonta arvioida yhdenkään APA:n / ASA:n julkaiseman, sukupuolineutraalin vanhemmuuden haitat kieltävän artikkelin vertaisarvioinnin historiaa. Yksikään niistä ei ole uskaltanut julkaista omaa vertaisarvioinnin historiaansa”, Sullins toteaa.

Carolyn Moynihan toteaa hyvin Sullinsin tutkimusta käsittelevässä artikkelissaan :

”Millään Sullinsin tutkimuksiin, julkaisijoihin ja vertaisarviointiin kohdistetulla perusteettomalla kritiikillä— samoin kuin Regnerukseen ennen häntä—ei ole mitään tekemistä niiden tieteellisen perusteellisuuden kanssa. Sen sijaan kyse on niiden tuloksista. Ne eivät mukaudu haittavaikutusten kieltämisen ideologiaan.”

Erkki Perälän heikoilla ja harhaanjohtavilla taustatiedoilla varustettu bloggaus kuuluu tähän samaan ideologisen kritiikin sarjaan, josta Moynihan kirjoittaa. Odotan mielenkiinnolla seuraavaa yritystä. Enkä mitenkään erityisen huolestuneena.

Hyvää kesänjatkoa.

——

Allekirjoita kansalaisaloite avioliiton säilyttämiseksi miehen ja naisen liittona ja sukupuolineutraalin avioliittolain kumoamiseksi täällä:www.kansalaisaloite.fi/fi/aloite/1175

Linkkejä ja lisälukemistoa:

Mark Regnerus: Uusi tutkimus samaa sukupuolta olevista pareista paljastaa, että lapset voivat parhaiten äidin ja isän kanssa.” 

Carolyn Moynihan: Sukupuolieneutraali vanhemmuus ja tunne-elämän vauriot: Kriitikkojen kritiikki.

Supreme Court of The United States: Brief of Amici Curiae American College of Pediatricians, Family Watch International, Loren D. Marks, Mark D. Regnerus and Donald Paul Sullins in Support of respondents.

Pasi Turunen: YLE:n uutinen homotutkimuksesta ei kerro koko totuutta.

MTV3 21.7.2015: Avioliittokiista jatkuu: “Näillä perusteilla myös kolme ihmistä voisivat olla avioliitossa”

KATSELE: YLE:n Aamu TV 21.7.2015 : Toimiiko kansalaisaloitejärjestelmä?

KATSELE: Huomenta Suomi MTV3 21.3.2015: Kenelle avioliitto kuuluu? (jostain syystä Katsomossa on vain keskutselun jälkimmäinen osa. Mainoskatkoa edeltävä jakso puuttuu)

KUUNTELE: Radio Helsinki 21.7.2015: Onko Aito avioliitto -lakialoite kiusantekoa? Vieraana Jukka Rahkonen ja Erkki Perälä.

Kirjoittaja

Aito avioliitto