Tarina Hannusta, josta tulee Kerttu

blogiiii

Moni meistä tuntee tarinan Hannusta ja Kertusta, jotka eksyvät metsässä ja joutuvat vangeiksi noidan taloon. Nyt meille kerrotaan toista tarinaa, tarinaa Hannusta, josta tulee Kerttu. Kumpikaan tarina ei ole tosi, mutta vain jälkimmäisen kohdalla tarinan kuullutta ihmistä voitaisiin jopa syyttää syrjinnästä, jos tämä ei pidä kuulemaansa totena. Hyvä ja lainkuuliainen kansalainenhan on se, joka uskoo kritiikittä tarinan transsukupuolisuudesta.

Tasa-arvolaissa sanotaan: ”Tämän lain tarkoituksena on estää sukupuoleen perustuva syrjintä ja edistää naisten ja miesten välistä tasa-arvoa sekä tässä tarkoituksessa parantaa naisten asemaa erityisesti työelämässä. Lain tarkoituksena on myös estää sukupuoli-identiteettiin tai sukupuolen ilmaisuun perustuva syrjintä.” Suomen tasa-arvolakiin lisätty maininta sukupuoli-identiteetistä on sateenkaariliikkeen vaikutusta ja lakiin vetoamalla se pyrkii murtamaan biologiaperustaisen sukupuolikäsityksen. Sateenkaariliike haluaisi nostaa modernin Hannu ja Kerttu-tarinansa totuuden asemaan ja on näissä pyrkimyksissään jo osin onnistunut. Tasa-arvolakiin lisätty maininta sukupuoli-identiteetistä tai sukupuolen ilmaisusta ei ole tehty siksi, että se olisi tarpeellinen, vaan syynä on yksin sateenkaariliikkeen pyrkimys nostaa transsukupuolisuus ja kaikki poikkeava sukupuolen ilmaisu sellaiseen asemaan, jossa sitä ei saa avoimesti kyseenalaistaa.

Nykyistä tasa-arvolakia haluttaisiin tulkita mielivaltaisesti siten, että henkilön voitaisiin katsoa syyllistyneen syrjintään, jos tämä ei pidä mahdollisena sukupuolen vaihtamista. Kansalaisella ei siis olisi esimerkiksi oikeutta kohdella naista naisena, jos tämä on julistautunut transmieheksi. Opettajalla ei olisi oikeutta kutsua transtyttöä pojan nimellä ja niin edelleen. Miksi kenenkään pitäisi edes lain rangaistuksen uhalla tunnustaa että transnainen on nainen tai transmies on mies, kun se on yksinkertaisesti paikkansapitämätön väite. Tämä on saatava vapaasti todeta. Ei vähiten siksi, että se on totta.

Ei ole kauankaan aikaa siitä, kun näin petoksen omin silmin: nainen, joka oli ns.transmies kertoi suorassa tv-lähetyksessä olevansa homo, sillä hän seurusteli miehen kanssa. Milloin naisista on tullut miehiä? Milloin vain miehistä kiinnostuneesta naisesta on tullut homo? Nainen oli hukannut oman naiseutensa ja ymmärryksen sukupuolestaan niin, että piti itseään miehenä, vieläpä homomiehenä. Tämäkö on nyt sitä paljon puhuttua edistystä, kun ihminen kadottaa kosketuksensa siihen, kuka hän oikeasti on?

Opetushallitus uusine linjauksineen edellyttää, että niin opettajat kuin oppilaatkin uskovat uuden tasa-arvo-käsityksen:
”Sukupuolten tasa-arvo kattaa myös sukupuolen moninaisuuden eli hyväksyy ajatuksen, että sukupuolia on enemmän kuin kaksi.”
http://www.oph.fi/saadokset_ja_ohjeet/ohjeita_koulutuksen_jarjestamiseen/toiminnallinen_tasa_arvosuunnittelu_oppilaitoksissa/sukupuolitietoinen_opetus

Tasa-arvon nimissä peruskoululaisille kerrotaan nyt tarinaa sukupuolen moninaisuudesta, joka ei perustu tietoon eikä sen omaksuminen tule lisäämään heidän onnellisuuttaan. He voivat maistaa houkuttelevaa ”sukupuolen itsemäärittelyä”, mutta huomaavat pian, että on moni piparkakkutalo päältä kaunis.

Kirjoittaja
Susanna Koivula
Aito avioliitto ry:n puheenjohtaja