Lapsuusiän sukupuolidysforia

Kuva: freeimages.comKuva: freeimages.com

Amerikkalainen lastenlääkärien yhdistys The American College of Pediatricians kehottaa hoitoalan ammattilaisia, opettajia sekä lainsäätäjiä hylkäämään kaikki sellaiset poliittiset päätökset, joilla lapsia ehdollistetaan hyväksymään normaalina ja terveenä sellainen elämä, jossa lääkkeiden avulla ja kirurgisesti tekeydytään vastakkaiseksi sukupuoleksi. Tosiasiat, ei ideologia, määrää todellisuuden. Kaikki tekstissä käytetyt viitteet löytyvät lausunnon koko tekstistä (Gender Dysphoria in Children).

1. Lapsuusiän sukupuoli-dysforia (SD) kuvaa psykologista tilaa, jossa lapsi kokee biologisen sukupuolensa ja kokemuksensa sukupuolesta merkittävällä tavalla epäyhtenäisenä. Tällaiset lapset toteavat usein olevansa vastakkaista sukupuolta. SD:n esiintyvyyden lapsilla arvioidaan olevan alle prosentin luokkaa.

2. On virheellistä väittää SD:n olevan synnynnäistä sillä perusteella, että joissakin tutkimuksissa on havaittu eroavaisuuksia transsukupuolisten ja ei-transsukupuolisten aikuisten aivojen välillä. Sikäli kun transsukupuolisten aikuisten aivoissa esiintyy rakenteellisia eroja, nämä erot johtuvat todennäköisemmin transsukupuolisesta identifikaatiosta ja käyttäytymisestä, eivätkä ole syy transsukupuoliselle identifikaatiolle ja käyttäytymiselle. Ajattelun ja käyttäytymisen tiedetään muokkaavan aivojen mikrostruktuuria neuroplastisuudeksi nimetyn prosessin kautta.

3. 80-95 prosenttia lapsista, jotka ennen murrosikää kokevat sukupuoli-dysforiaa, eivät enää myöhemmin murrosiän jälkeen koe SD:aa. Tämä on yhtäpitävä identtisillä kaksosilla tehtyjen tutkimusten kanssa, jotka osoittavat, että kukaan ei ole syntyessään determinoitu kehittämään SD:aa.

4. Kaikki monimuotoinen käyttäytyminen johtuu usean eri tekijän yhteisvaikutuksesta. Näitä ovat biologia, kasvuympäristöön liittyvät tekijät sekä vapaan tahdon valinnat. Identtisillä kaksosilla tehdyt kokeet todistavat, että SD pääsääntöisesti aiheutuu syntymän jälkeisistä yksilöllisistä kokemuksista. Laajin aikuisten transsukupuolisten kaksosten parissa toteutettu tutkimus havaitsi, että ainoastaan 20 % identtisistä kaksospareista identifioivat itsensä transsukupuolisiksi. Koska identtisten kaksosten DNA on hedelmöityksestä alkaen 100-prosenttisesti sama, ja he kehittyvät täsmälleen samassa syntymää edeltävässä ympäristössä altistuen aivan samoille syntymää edeltäville hormoneille, tulisi vastaavuuksien olla lähes 100-prosenttiset, mikäli geenien ja/tai syntymää edeltävien hormonien vaikutus transsukupuolisuuden syntyyn olisi merkittävä. Sen sijaan 80:ssa prosentissa tapauksia identtisistä kaksospareista vain toinen oli transsukupuolinen. Tämä merkitsee sitä, että ainakin 80 prosenttia siitä, mikä myötävaikuttaa transsukupuolisuuteen toisessa aikuisista kaksosista, on peräisin yhdestä tai useammasta yksilöllisestä syntymän jälkeisestä kokemuksesta.

5. Toistaiseksi ei ole löydetty yhtä ainoaa perhedynamiikan mallia, sosiaalista tilannetta, vastoinkäymistä tai näiden tekijöiden yhdistelmää, joka yhdenkään lapsen kohdalla vaikuttaisivat ratkaisevasti sukupuolidysforian kehittymiseen. Tämä tosiasia yhdessä kaksostutkimusten kanssa antaa ymmärtää, että on olemassa useita polkuja, jotka saattavat tietyissä herkissä lapsissa johtaa sukupuoli-dysforiaan. Kliiniset tapauskohtaiset tutkimukset antavat viitteitä siitä, että SD:n kehittymiselle ja/tai säilymiselle joissakin herkissä lapsissa myötävaikuttavina tekijöinä toimivat sekä valtavirtamedian että sosiaalisen median kautta tuleva yhteisöllinen painostus, vanhempien psykopatologia, perhedynamiikka ja sosiaaliset vuorovaikutukset. Myös muita toistaiseksi tuntemattomia myötävaikuttavia tekijöitä saattaa olla olemassa.

6. Lääkäreiden, terapeuttien ja tutkijoiden parissa käydään keskustelua, tosin vaimennettua, viimeaikaisesta trendistä, joka pyrkii rohkaisemaan sukupuolidysforisia nuoria transsukupuolisuuteen. Monet terveysalan ammattilaiset ovat syvästi huolissaan tästä, sillä nuorten rohkaiseminen transsukupuolisuuteen ohjaa heidät lääketieteellisen sukupuolen muutoksen polulle, mikä edellyttää haitallisten hormonien käyttämistä ja tarpeettomia kirurgisia leikkauksia. Niitä terveysalan ammattilaisia, jotka lääketieteen etiikan ”Ennen kaikkea, älä aiheuta vahinkoa!” periaatteen perusteella vastustavat lapsen sukupuolidysforian vahvistamista, yritetään vaientaa. Tämä on totta niin vasemmistomielisten, nuorten transsukupuolisuuteen kriittisesti suhtautuvien kuin perinteisesti konservatiivisempien ammattilaisten kohdalla (viite /linkki: Youth Trans Critical Professionals).

7. Ihmisen sukupuolisuus on objektiivinen, biologisesti kaksinapainen piirre: ”XY” ja ”XX” ovat mies- ja naissukupuolen geneettisiä tunnuksia, eivät geneettisiä kehityshäiriön tunnuksia. Mies- ja naissukupuoli tulee ymmärtää normatiivisesti ihmisyyden rakenteeseen kuuluviksi. Ihmisen sukupuolisuus on rakenteellisesti kaksinapaista, ja sillä on ilmeinen ihmislajin kukoistukseen ja lisääntymiseen liittyvä tarkoitus. Tämä periaate on itsestään selvä. Äärimmäisen harvinaiset sukupuoleen liittyvät kehityshäiriöt (disorders of sex development, DSD), joihin kuluu muun muassa androgeeni insensitiivisyys -syndrooma ja synnynnäinen lisämunuaisen hyperplasia, ovat kaikki lääketieteellisesti tunnistettavissa olevia poikkeamia normatiivisesta sukupuolten kaksinapaisuudesta, ja ne tunnustetaan asianmukaisesti ihmisrakenteen kehityshäiriöiksi. Henkilöt, joilla on näitä kehityshäiriöitä, eivät muodosta kolmatta sukupuolta.

8. Ihmisillä on syntyessään biologinen sukupuoli. Sukupuoli-identiteetti (”gender”; käsitys ja kokemus itsestään miehenä tai naisena) on psykologinen käsite, ei objektiivinen biologinen entiteetti. Kukaan ei syntyessään omaa tietoisuutta mieheydestään tai naiseudestaan. Tämä tietoisuus kehittyy ajan myötä ja voi muiden itseä koskevaan tiedostamiseen liittyvien aspektien tavoin suistua raiteilta vauvaiästä alkaen lapsuudessa koettujen subjektiivisten aistimusten, ihmissuhteiden ja kielteisten kokemusten johdosta. Henkilöt, jotka identifioivat itsensä sanomalla, että he ”kokevat olevansa vastakkaista sukupuolta” tai ”jossain näiden välillä”, eivät muodosta kolmatta sukupuolta. He ovat edelleen biologisesti miehiä ja biologisesti naisia.

9. Henkilön uskomus siitä, että hän on jotain, mitä hän ei ole, on parhaimmassa tapauksessa osoitus ajattelun sekavuudesta, pahimmillaan harhakuvitelmasta.

10. Vastakkaisen sukupuolen hormonien käyttöön (pojilla estrogeeni ja tytöillä testosteroni) liittyy vaarallisia terveysriskejä. Suun kautta annosteltava estrogeeni pojille voi altistaa heidät vaarallisille terveysriskeille: laskimotukos ja veritulppa, sydänsairaudet, painonnousu, hypertriglyseridemia, kohonnut verenpaine, heikentynyt glukoositoleranssi, sappivaivat, prolaktinooma (maitohormonia tuottava kasvain) sekä rintasyöpä. Samaten tytöillä, jotka saavat testosteronia voi olla korkeampi riski alhaiseen HDL kolestroliin ja kohonneisiin triglyserideihin (johtaen sydänverisuonitautien kehittymiseen), kohonneisiin homokysteiiniarvoihin (merkitys epäselvä), maksavaurioihin, polysytemiaan (veren punasolujen runsaus), uniapneaan, insuliiniresistenssiin sekä muutoksiin rintarauhasissa, kohdun limakalvossa ja munasarjoissa.

11. Murrosikä ei ole kehityshäiriö eikä sitä pitäisi ehkäistä kuin se olisi jokin tauti. Murrosiän etenemisen pysäyttävät hormonit saavat aikaan sairaustilan, puberteetin poisjäämisen. Murrosiän etenemisen pysäyttävät hormonit (gonadotropin releasing hormone agonists or GnRH agonists) ehkäisevät luustonkasvua, vähentävät luukudoksen tiheyttä, estävät sukupuolihormoneista riippuvaista nuoren henkilön aivojen rakenteellista kehitystä ja kypsymistä ja aiheuttavat hedelmättömyyttä estämällä sukupuolirauhasten kudosten kehittymisen sekä sukusolujen kypsymisen hoidon aikana.

12. Lapset, jotka ennen murrosikää saavat murrosiän etenemisen seisauttavia hormoneita (GnRH agonists) ja tämän jälkeen toisen sukupuolen sukupuolihormoneita, tulevat pysyvästi hedelmättömiksi. Myös lapset, joilla ennen puberteetti-ikää aloitetaan sukupuolihormonihoito ilman puberteetin supressiohoitoa, tulevat pysyvästi hedelmättömiksi.

13. Ainakin yksi prospektiivinen tutkimus (tutkimus, joka alkaa nykytilanteesta ja seuraa tutkimukseen osallistuvia tulevaisuuteen – Toim. huomio) osoittaa, että kaikki esi-murrosiässä olevat lapset, jotka aloittavat puberteetin etenemisen estävän lääkityksen, päättävät lopulta aloittaa sukupuolenkorjauksen vastakkaisen sukupuolen hormoneilla. Tämä viittaa siihen, että toisin kuin hoitojen puolestapuhujat väittävät, tekeytyminen vastakkaista sukupuolta olevaksi henkilöksi ja puberteetin supressiohoito eivät missään tapauksessa ole täysin peruttavissa oleva tai vaaraton prosessi. Ne panevat liikkeelle kehityksen kohti vääjäämätöntä päämäärää (transsukupuolinen identifikaatio), joka edellyttää haitallisten, toisen sukupuolen hormonien elinikäistä käyttöä, johtaen hedelmättömyyteen sekä muihin vakaviin terveysriskeihin.

14. Gender-dysforiset murrosikäiset tytöt, jotka ovat käyttäneet testosteronia päivittäin vuoden ajan, saattavat saada rintojenpoistoleikkauksen jo 16-vuotiaina. Tämä toimenpide ei ole peruutettavissa.

15. Kolmekymmentä vuotta kestänyt seurantatutkimus Ruotsissa (joka on yksi HLBTQ -myönteisimpiä maita) osoitti itsemurhien määrän olevan lähes kaksikymmentä kertaa suurempi sukupuolenkorjaushoidot läpikäyneiden aikuisten keskuudessa. Tämä osoittaa, että vaikkakin sukupuolenkorjaus joltakin osin helpottaa aikuisiän sukupuolidysforiaa, se ei johda sellaiseen terveyteen, joka olisi samalla tasolla muun väestön kanssa. Tutkimus myös viittaa siihen, että mielenterveydessä havaitut eroavaisuudet eivät selity pääasiassa ympäristön ennakkoluuloisuudella sukupuolensa vaihtaneita kohtaan, vaan niillä tekijöillä, jotka alun alkaen ovat saaneet aikaan transsukupuolisia tunteita ja/tai itse transsukupuolisen elämäntyylin.

16. Lapsien ehdollistaminen uskomaan jotain niin absurdia, että he, tai joku voisi olla ”syntynyt väärään ruumiiseen”, ja että elämänmittainen lääkkeiden avulla tapahtuva ja kirurginen tekeytyminen vastakkaiseksi sukupuoleksi on normaalia ja terveellistä, on väärin lapsia kohtaan. Sukupuolidysforian vahvistaminen julkisen koulun ja laillisten säädösten kautta hämmentää lapsia ja vanhempia, ja johtaa siihen, että entistä enemmän lapsia tuodaan ”gender klinikoille”, joissa heille ryhdytään antamaan puberteetin etenemisen pysäyttäviä lääkkeitä. Tämä puolestaan käytännössä takaa sen, että lapset ”valitsevat” elämänmittaisen steriliteetin, haitalliset sukupuolihormonihoidot ja todennäköisesti harkitsevat nuorina aikuisina terveiden kehonosiensa kirurgista silpomista.

17. Elämää muuttavien, peruuttamattomien toimenpiteiden sallimiseen sisältyy vakavia eettisiä ongelmia silloin kun niitä tehdään alaikäisille, jotka ovat liian nuoria itse antamaan pätevää suostumustaan. Lapsilla ja murrosikäisillä ei ole kognitiivista kypsyyttä eikä kokemukseen perustuvaa kapasiteettia ymmärtää sellaisten ratkaisujen koko merkityslaajuutta. Pelkät eettiset näkökulmat vaativat lasten ja murrosikäisten puberteettisupression, sukupuolihormonihoitojen ja kirurgisten sukupuolenkorjausleikkausten lopettamista lapsien ja murrosikäisten kohdalla.

Lapsuusiän sukupuolidysforia: yhteenveto

(Sukupuolidysforialla tarkoitetaan epämiellyttävää oloa, jota kokee omaan sukupuoleensa tyytymätön henkilö, kun hänen sukupuoli-identiteettinsä on yhteen sopimaton hänen kehonsa kanssa. – Toim. Lisäys)
———

Alkuperäinen teksti: Gender Dysphoria in Children: summary points (American College of Pediatricians)

Gender Dysphoria in Children: summary points

Kääntäjä Pasi Turunen