Avioliittokäsitys ja kolme taustakysymystä

Kuva: FreeimagesKuva: Freeimages

Uuden avioliittolain kannattajat ajoivat aloitettaan sellaisilla argumenteilla kuten tasa-arvo, ihmisoikeudet, suvaitsevaisuus ja yhdenvertaisuus. Perinteisen avioliiton puolustajat puolestaan osoittivat, että kaikilla näillä kriteereillä pystytään perustelemaan vahvasti – jopa vahvemmin – myös miehen ja naisen välistä avioliittoa.

Syvemmin asiaan perehtyneet kyllä ymmärsivät eri argumenttien vahvuudet ja heikkoudet. Mutta monille keskustelusta jäi ehkä mieleen retorinen taso. Paremmin äänensä kuuluviin saaneen osapuolen ääni voitti. Eräs kansanedustaja kertoi ennen syksyn 2014 eduskuntakäsittelyä kannattavansa “tasa-arvoista” avioliittolakia, koska hän ”periaatteessa kannattaa tasa-arvoa”.

Avioliitto yhteiskunnan instituutiona kaikkine merkityksineen ei ole triviaali asia. Keskustelua ei olisikaan pitänyt aloittaa suoraan suhtautumisesta avioliittolakiin. Keskustelun paikka olisi pitänyt olla perustavaa laatua olevat käsitykset ihmisestä ja yhteiskunnasta, jotka ovat eri avioliittonäkemysten taustalla.

Minulla on ollut mielessä erityisesti kolme peruskysymystä.

Ensimmäinen kysymys kuuluu: Onko miehellä ja naisella eroa? Avioliiton tapauksessa kysymys koskee erityisesti lapsen näkökulmaa. Ajavatko kaksi naista tai kaksi miestä saman asian kuin mies ja nainen lapsen vanhempina?

Toiseksi kysyn, onko biologisella vanhemmuudella merkittävyyttä. Biologinen vanhemmuushan ei useinkaan toteudu johtuen olosuhteista, epäonnistumisista avioliitossa ja niin edelleen. Kysymys ei tarkoita, etteikö lapsi voisi kasvaa yksinhuoltaja-, uus- tai adoptioperheissä. Kyse on siitä, näkeekö yhteiskunta biologisella isällä ja äidillä yleensä arvoa lapsen kannalta. Vai tuetaanko sitä, että hankitaan lapsia tietoisesti erottamalla heidät biologisesta vanhemmastaan ja omasta perimästään?

Kolmanneksi: Olisiko yhteiskunnassa säilyttävä moniarvoisuus sekä uskonnon ja mielipiteen vapaus? Tulisiko itse kullakin olla oikeus myös tulevaisuudessa ilmaista oma näkemyksensä avioliitosta ilman, että joutuu syrjityksi?

Nykyisen avioliittolain aikana Suomessa on ollut täysi vapaus ajaa ”sukupuolineutraalia avioliittoa”. Sen sijaan niissä maissa, joissa sukupuolineutraali avioliittolaki on hyväksytty, seurauksena on ollut vaatimuksia yksiarvoisuudesta: kaikkien pitäisi hyväksyä avioliiton uusi määrittely. Yksittäiset henkilöt eivät saisi ilmaista vastakkaista mielipidettä eikä kirkoissa saisi julistaa perinteistä avioliittokäsitystä. Kannanotot perinteisen avioliiton puolesta ovat monessa tapauksessa johtaneet käytännön syrjintään: työpaikkojen menetyksiä, taloudellisia korvausvaatimuksia sekä yritysten ja organisaatioiden lakkauttamisia.

Sukupuolineutraali avioliitto voidaan nähdä osana yhteiskunnan ns. kulttuurimarksilaista agendaa. Kuten tiedämme, nimenomainen vaatimus yksiarvoisuudesta on tyypillistä marksilaisuutta.

Jos olet sukupuolineutraalin avioliiton kannattaja, tuet sisäänrakennetusti ”ei”-vastauksia yllä oleviin kysymyksiin. Olet sitä mieltä, että biologisella vanhemmuudella eikä naisen ja miehen erilaisilla malleilla ole merkitystä lapselle, ja annat tukesi kulttuurimarksilaiselle yhteiskunnan kehitykselle.

Timo Jokela
Kirjoittaja on helsinkiläinen filosofian tohtori ja dosentti

Kirjoittaja

Aito avioliitto
aito.avioliitto@gmail.com